Etno, proge, latin ›

no on kyllä näppärän näköinen vehe tuo moog modular. Voi näppärästi ottaa vaikka mukaan mökille!

Olisikohan ollut Works.
 
Siitä ei ole mitään tietoa.

Tarkus oli varmaan ekoja progebiisejä, joita kuulin. Kyllä se alku saa aina ihokarvat nousemaan pystyyn.
.....ssssshhhhhhhhHHHHHHHWHWHWHWHWHWW TÄDÄTÄ-TÄDÄTÄ TÄDÄTÄDÄ..

Tarkus oli varmaan ekoja progebiisejä, joita kuulin. Kyllä se alku saa aina ihokarvat nousemaan pystyyn.
.....ssssshhhhhhhhHHHHHHHWHWHWHWHWHWW TÄDÄTÄ-TÄDÄTÄ TÄDÄTÄDÄ..
 
Sitä Eruptionia progressiivisempaa kohtaa ei musiikin historiassa ole.

ÖÖ sama tuottaja kun close to the edgellä, se suhina on aika varmaan hänen idea.

ÖÖ sama tuottaja kun close to the edgellä, se suhina on aika varmaan hänen idea.
 
(white) noise = progressive

(white) noise = progressive
 
Long crash/ride cymbal intro = progressive.

ÖÖ sama tuottaja kun close to the edgellä, se suhina on aika varmaan hänen idea.
 
Lake taisi tuottaa Tarkuksen, mutta äänittäjä oli Eddie Offord. Tekivätkin sitten hänelle tribuutiksi tuon "Are You Ready Eddy?" hirvityksen.;)
 
ELP on aina ollut sellainen no jaa, komeaa soittoa, mutta jää vähän sisällöttömäksi. Trilogyllä on parhaat biisit, Brain Salad Surgeryn suosiota en ole koskaan tajunnut ja Tarkuskin on vähän yliarvostettu. Mutta se myönnetään, että täysin oma soundi äijillä oli.
 
Carl Palmer on kyllä yksi yliarvostetuimmista rumpaleista koskaan. Loistava tekniikka, mutta ei svengaa pätkääkään. Eihän ELP mitään groovemusaa ole, mutta välillä tökkii aika pahasti Palmerin takia.

...mutta sitä en ole oikein sisäistänyt, miksi ELP on aina jäänyt niin vähälle huomiolle verrattuna esim King Crimsoniin tai Yesiin.
 
pakko sanoa tällä tavalla pelkistäen "amismielipiteenä": siksi jäänyt vähemmälle huomiolle kun ELP on aivan hirvittävää paskaa
 
tuota mieltä olen ollut varhaisesta 70-luvusta lähtien ja edellen aina kun joskus yritän antaa bändille "uuden mahdollisuuden". Trilogy ja Tarkus (vaimon peruja tuo) löytyvät hyllystäni vinyylinä. Muita joskus uteliaisuuttani kavereiden luona olen "kokeillut".
 
enkä edes jaksa perustella noin selvää asiaa...
 
toinen asia kyllä on, että Yes on vielä hirvittävämpää paskaa.
 
Molemmat bändit pelkkiä nörttimuniinsapuhaltelijoita, joilla ei ole musikaalisuudesta tietoakaan. Ymmärryksen ja eläytymiskyvyn korvaa näillä ulkokohtainen tilutus ja mukataiteellisen monimutkaisuuden rakentelu.
 
King Crimsonissa sen sijaan on (in the courtia lukuunottamatta) kiteytynyt hyvin jäsentensä (toki frippin johdolla, vaan ei ollenkaan yksin hänen) käsitys musiikista. Sen kuulee koko ajan, kun homma tulee sisältä eikä .... musiikkiopistosta (oli pakko taas)
 
Loppukaneettina vielä, että olen soittanut kosketinsoittimia 35 vuotta, josta syntikoita 20 vuotta & ensimmäiset itse ostamani levyt olivat "progea" - - että tämä ei ollut mikään hevimiehen runttaus.

Loppukaneettina vielä, että olen soittanut kosketinsoittimia 35 vuotta, josta syntikoita 20 vuotta

Sä olet vanha patu!

King Crimsonissa sen sijaan on (in the courtia lukuunottamatta)...
 
Höh! In the Court of the Crimson King on suorastaan erinomainen levy! KC:n paras. Ajaton klassikko. Ette te kyllä ymmärrä hyvän päälle lainkaan.

Höh! In the Court of the Crimson King on suorastaan erinomainen levy! KC:n paras. Ajaton klassikko. Ette te kyllä ymmärrä hyvän päälle lainkaan.
 
Eipäs, vaan Discipline! Ihanaa mielipidetaistelua. :)

Tähän joutuu heittämään Alan Partridge kommentin että the best of King Crimson on paras levy, lähinnä tarkoitan tällä että KC on niitä harvoja bändejä jotka on osanneet tehä 30v hyvää muusiikkia (vaikka mahtuu sinne muutama saissekin "soundillisesti" väliin). Vaikka kyllähän nuo 5 ekaa jylläävät parhaiten. mutta tässä nyt tuli hieman poikettua otsikosta.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni onko nämä herrat tehnyt mitään muuta kuunneltavaa tavaraa tämän poppoon ulkopuolella? ja mitä he nykyään puuhaavat?

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni onko nämä herrat tehnyt mitään muuta kuunneltavaa tavaraa tämän poppoon ulkopuolella? ja mitä he nykyään puuhaavat?
 
Eipä oo kehumista. Palmer tekaisi ensitöikseen PM bändin kanssa levyn 3PM, joka on kuulopuheiden perusteella aikamoista sontaa, ja liittyi sitten Asiaan muiden progejäärien joukkoon. Jos AOR:stä tykkää, Asia saattaa kolahtaa, muuten ei.
 
Lake tekaisi pari soololevyä featuring Gary Moore, AOR -huttua nekin. Käväisi Asiassakin tuuramassa Wettonia ja on mukana Asia In Asia -videolla (se itkettää ja naurattaa, suosittelen!:).
 
Emerson on tehnyt ison liudan soundtrackeja ja kaikenmoisia soololevyjä. Ja olihan äijillä myös yhdet levyt tehneet Emerson, Lake & Powell ja 3 (Emerson, Palmer, Robert Berry) -projektit, mitkä myös yllättäen AOR -voittoisiksi voitaneen todeta.

Emerson on tehnyt ison liudan soundtrackeja ja kaikenmoisia soololevyjä. Ja olihan äijillä myös yhdet levyt tehneet Emerson, Lake & Powell ja 3 (Emerson, Palmer, Robert Berry) -projektit, mitkä myös yllättäen AOR -voittoisiksi voitaneen todeta.
 
Ei kannata unohtaa The Nicen viime vuoden lopulla alkanutta comeback-kiertuetta. Soittivat vanhoja klassikkoja The Nicelta ja ELP:ltä. Ja live-DVD:täkin pukkasi.

tulinpahan vaan semmoista mainitsemaan että minulla on uusi aiheeseen liittyvä omakuva

tulinpahan vaan semmoista mainitsemaan että minulla on uusi aiheeseen liittyvä omakuva
 
Näyttää matkitulta: http://irc-galleria.net/view.php?nick=juho_l
 
Tosin versiosi on onnistuneempi sekä nimimerkin että kuvankäsittelyn osalta.

Näyttää matkitulta: http://irc-galleria.net/view.php?nick=juho_l
 
Tosin versiosi on onnistuneempi sekä nimimerkin että kuvankäsittelyn osalta.
 
itseasiassa idean sain wayne's world -kirjasta jossa oli mm. Emerson, Lake and Arnold Palmer

Mielipiteitä:
 
Tarkus - legendaarista, loistavaa! Tarkus oli syy miksi bändistä yleensä kiinnostuinkin.
 
Trilogy - ?!?!? no hyi.. ei aivan maineensa veroiseksi osoittautnut minun korvissani, mutta onneksi hain sen kirjastosta. Tarkus on tuhannesti progempi ja tuhannesti parempi.
 
Pictures at an exhibition - kauheaa egoilua jossa Mussorgskyn ihana pianoteos väännetään hädin tuskin tunnistamattomaksi sooloiluksi; varsinkin The Old Castle, joka on alkuperäisenä aavemaisen kaunis pianoballadi ja koko teoksen paras kappale mielestäni, on ELP:in käsissä kammottavan äänekäs, nopea ja vain nimellisessä yhteydessä alkuperäiseen. Onneksi Nutrocker vähän tasoittaa hilpeydellään ja itseironisuudellaan =)