eiks tän vois siirtää jazz-osastolle? levyt, mitä olen kuullu, parhausjärjestyksessä heavy weather black market weather report (1971) i sing the body electric mysterious traveller tale spinnin' night passage sweetnighter weather report (1982) joo, fuusiota ihan sieltä huipulta, etenkin noi listalla viis ylintä levyä. en tiiä saisko noista myöhemmistä kasarilevyistä jotain irti. tai mr. gonelta. "Kieltämättä illan mittaan tuli puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan mietittyä, että oliskohan sillä konstilla herunut säälipildee, jos olis mennyt istumaan johonkin mahd. syrjäiseen pöytään ja olis purskahtanut itkemään." -Naula |
On tullut hankittua kaikki Weather Reportin studiolevyt sekä 8:30 live, osa niistä on vielä vinyylinäkin aikoinaan uunituoreena ostettuna. Osa levyistä/biiseistä ei ole kestänyt aikaa, mutta onhan toki bändillä melkoinen kaarikin takana. Monesta miehistönvaihdoksesta huolimatta WR:lla on aina ollut tunnistettava saundi (johtunee Zawinulista), mikä on jo saavutus sinänsä. Eikä se koskaan matkinut muita vaan kulki ihan omia polkuja. Mun mielestä varsinainen kultakausi osui välille Mysterious Traveller - Night Passage. Ihan kaikesta tuoltakaan väliltä en pidä - Mr Gone oli aika sekalainen tuotos, ja joka biisissä taisi olla eri kokoonpanokin (Steve Gaddia, Tony Williamsia, Maurice Whiteä jne). Ja täytyy mainita se Birdland = renkutus, ja yliarvostettu sellainen. Ja joitain biisejä saattoivat vesittää turhalla jammailulla 8:30 -livellä. Olen samaa mieltä, että Shorter ja Jaco teki hyviä biisejä, ja kyllä se Zawinulkin siellä alkupäässä. Sitten loppuviheessa herran tuotokset jotenkin tuntuivat levyn täytteeltä ja kääntyvän sisäänpäin, ja hommasta oli vaikea saada kiinni. WR:n loppua kohti siitä näytti tulevan enimmäkseen Zawinulin työrukkanen, ja Shorter jäi suosiolla sivummalle. Weather Reportilla on mulle aivan erityinen asema siitäkin syystä, että siitä bändistä alkoi poikasena jazzin kuuntelu (Heavy Weatherin aikoihin) ja moni biisi toimii vieläkin aikakoneena 70 -luvun lopulle. Parhaita kipaleita voisi luetella melkein loputtomiin, koska jokainen levy tuntui teemalliselta kokonaisuudelta, ja biisit tuntuivat olevan albumilla johdantona seuraavalle. Joitain kohokohtia: Numibian Sundance, Scarlet Woman (sekä alkuperäinen että 8:30 liveversio), Between The Things, Five Short Stories, Black Market; Cannon Ball, Teen Town, A Remark You Made, Palladium, Havona, Volcano For Hire, ja okei, ym. ym. Sääli, ettei tuota bändiä koskaan päässyt kuulemaan livenä; ei se tullut koskaan Poriinkaan, mikä oli pettymys. Sen sijaan Shorter ja Zawinul tuli nähtyä erikseen pariin kertaan. Harmi kuitenkin, sillä nyt se on lopullisesti myöhäistä. |