Etno, proge, latin ›

Voi kun pääsisikin, vaan olen koulutuksessa Torniossa koko viikonlopun. Harmillista. Junnu on suosikkifonistejani ja Björkenheimin keikalla kävin tässä taannoin kuulemassa Scorch Trioa.
 
Erikoinen sattuma, kun tänään kävin tauolla, kuulin radiosta mielenkiintoista jazzia, joka jotenkin vaikutti soundiltaan ECM-levymerkillä julkaistulta. Tykästyin kuulemaani ja sain kappaleen päätyttyä yllätyksekseni kuulla toimittajalta, että kyseessä oli Ilmiliekki!
 
Kattelin tota sun listaa ja totesin, että oisit varmaan digannu keikasta. Siellä oli noiden yllämainittujen sankareiden lisäksi tosiaankin Iro Haarla, ja Fab trio, eli Billy Bangin orkka. :p

Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet - Vi sålde våra hemman
 
Emma Salokosken pitkäaikainen haave taltioida ruotsinkielistä lauluperinnettä on käynyt viimein toteen. Isoäidin kanssa vietetyistä lapsuuden laulutuokioista mieleen pinttyyneet melodiat ja tarinat saavat viimein konkreettisen muodon, kun Salokosken taustalle asettuu 2000-luvun suomijazzin kärkinimistä koostuva Ilmiliekki Quartet.
Puistattavien ja verrattaen sekä haikeiden, että ahdistuksen täyttämien tarinoiden taustalta löytyy runoilijoita niin Ruotsista kuin Suomestakin. Mukaan on mahtunut myös mm. paimen- ja kansanlauluja, Sibeliuksen sävellys sekä Salokosken oma sanoitus Lilla vän, joka lienee yksi levyn helpoimmista ja nopeimmin kiintymystä osakseen saavista kappaleista. Ja myös yksi parhaista.
Jostain syystä Salokosken lauluääni on Ensemble-kokoonpanonsa levyillä häirinnyt, ehkä johtuen sen tietynlaisesta imelästä naiiviudesta. Mutta nyt, ruotsin kielen ääntämiseen äärimmäisen soveliaana, se lämmittää mieltä suunnattomasti. Taustaa sävyttävät Verneri Pohjolan aina-niin-kuulas trumpetti, Tuomo Prättälän virkistävän jazzilla otteella käsittelemä piano, Antti Lötjösen täyteläisen ja luonnollisen miellyttävä basso sekä Olavi Louhivuoren hallitun komppauksen ja yltiötunteikkaan improvisaation symbioosissa sykkivä värikäs rytmimaailma. Muutenkin virtuoosikvartetin vahvuudet huomioiden sovitetut kappaleet sisältävät sopivissa määrin vapaamuotoista improvisaatiota, perinteikkään paatoksellisen alkuperäisilmaisun vastapainoksi.
Jo ensimmäisen kuuntelun myötä alkaa levyltä löytää tuttuja melodioita. Ehkä juuri niitä, joita on tullut lapsena kuultua lähisuvun hameväen tulkitsemina.
Kokonaisuudessaan levy on laaduultaan tasokas, eikä kappaleista oikein mikään erotu joukosta olemalla mainittavasti huonompi kuin joku toinen. Pilvien lomasta pilkistäviä vuorenhuippuja saattaa jokainen tästä sävelmävuoristosta paikantaa oman makunsa mukaan.
Eräässä levystä kertovassa arvostelussa kehotettiin olla odottamatta mitään sen kummoisempaa tanssijalkaa vipattavaa jazzkokemusta. Hienoinen jännityksen väre (äärimmäistä luottoani esiintyjäkaartin laatu- ja tyylitietoisuutta kohtaan horjuttamatta) mielessäni, pohdiskelin levyä soittimeen asetellessani, että millaista kevytmielistä kansanmusiikkijazzia tässä onkaan luvassa. Epäilyksentäyteinen heikko hetkeni ohittui kuitenkin nopeasti ja ämyreistä kajahtanut, yllättävän free ilmaisu veikin jo mennessään. Sydämen nimittäin.
 
*****
Lauri Rikkonen