Etno, proge, latin ›

Wild String Of Voodoo Strat: Return to Foreverissä ovat kitaraa soittaneet Bill Connors ja Al Di Meola. Gambale on taas soittanut Chick Corean kanssa Chick Corea Elektric Bandissa.
 
2011 heittivät keikkaa RTF:n nimellä kokoonpanolla Corea, Clarke, White, Gambale ja Jean-Luc Ponty.

CCEB:n Inside Out -levyllä Gambalen sähkissoundi toimii hyvin hiukan perinteisemmässäkin jazzissa ("Make a Wish") ja jopa b-puolen avantgarde-tunnelmissa
 
Muista yksittäisistä sooloista "Little Things that Count" on jäänyt mieleen

Pande: Uudempaa tavaraa Gambalelta. Aika Santanamaista (mutta kitaransoitto on tietysti parempaa koska Gambale on virtuoosi). 3 minuutin kieppeillä alkava kitarasoolo on aika hillitty ja tyylikäs.
 
http://www.youtube.com/watch?v=aKd9npyctWM
 
Maukas soundi tuo.

Tuli pitkästä aikaa tsekattua miltä äijä tätä nykyä näyttää. Hyvin tuntuu sormet toimivan:
 
https://www.youtube.com/watch?v=mer31R8vtjE
 
Mitä tää aihe muuten tekee tällä alueella? Onkstää nyt sitten etnoa?

Joskus nostalgiapäissään tulee luukutettua Coming to your Senses -levyä, mutta muuten ei äijän tekemiset oo jaksanu innostaa yli vuosikymmeneen.
 
e: ei jumalauta, sisällöltään täysin sama teksti kuin v. 2006 kontribuutioni tähän samaan ketjuun! Ei oo kaikki kelkat kääntyny :D

Oon kuunnellut viimeaikoina jus No Guitar Is Safe -podcasteja ja yksi niistä on onistettu Gambalelle. Seurauksena tämä löytyi Youtubesta (vanhalta kunnon tupee&nahkahousut -ajalta):
 
https://www.youtube.com/watch?v=vx_wiyQmzDY
 
(Frank Gambale Throwback Thursday From the MI Vault 2/15/1995)

Vaikka mekin naureskeltiin kavereiden kanssa Kimbale Kampaleelle joskus 90-luvulla, lähinnä tosiaan miehen vaatteille ja muutenkin habitukselle niin on hän silti minusta todella kova ja tyylitajuinen kitaristi ja en ehkä oikein ymmärrä muuta mieheen liittyvää vihamielisyyttä. Passages on sellainen levy Gambalelta jota suosittelen kuuntelemaan, koska levy voi mahdollisesti kumota ilkeämieliset ajatukset herrasta, kovaa kitarointia! =)