Tuo nyabingi, eikös liene rytmi, hartausrytmi, josta varioidaan sitten chantteja, joista on varioitunut sitten reggaeta jne. Sellaiseen varioon voi törmätä esimerkiksi kuuntelemalla kappaleen satta amasagana. Olenpa sitä itsekin tullut varioineeksi aika monesti jamaikan biisejä soittaessani. Itse tuo topikki kuulostaa mahdottomalta, koska parasta on aina se mitä just kuuntelee, kun reggaesta on kysymys, kun siinä on aina kysymys yliartistisista asioista. Eniten reggaeta kehittänyt ja uusille urille tökkinyt lienee laulava leivänpaahdin Lee Scratch Perry, tästä tulee yksi chanttaamisen kehitysakseli toast ja lopulta herra uskoi itsekin olevansa leivänpaahdin, kovasti kuumasta tykkää muutenkin, on useasti yrittänyt polttaa studionsa ja lopulta oman leivänpaahtimilla pinnoittamansa talonsa polttikin maantasalle ja lähes kuukauden uskottiin myös polttaneen itsensäkin talon mukana, löytyi sitten jostain kukkuloiden pusikosta horisemasta leivänpaahtimistaan, loppu hyvin kaikki hyvin. Perry siis vaikutti reggaen kehitykseen nimenomaan tuottajana ja studiovelhona, sanotaanpa hänen luoneen Wailersinkin kehitysuralleen, voi olla tottakin ja voi olla olematta, varmaa kuitenkin on että vaikutti alkuaikojen wailersin musiikkiin paljonkin. Vuosituhannen vaihteen tienoilla emigroitui eurooppaan, eikä omien sanojensa mukaan enää jamaikalle palaa. Viimeksi kun herrasta kuulin taisi asua sveitsissä. Sitten näitä artisteja ja bändejä voi listailla miten pitkän jonon tahansa ja sopivana päivänä jokainen niistä kuulostaa parhaalta. TJEU: Toots Hibbert, Desmond Dekker, Errol Dunkley, Mutabaruka, Ini Kamoose, Mighty Diamonds, Burning Spear, Etiopians, Althea&Donna, Dennis Brown, Donovan, Jimmy Cliff, Thirld World, Gaylads, U-Roy, I-Roy, Jacob Miller&inner circle,The Paragons,Judy Mowat, Marcia Griffits, Rita Marley,Joe Higgs, Lorna Bennet, The Heptones, Augustus Pablo, Kiddus I, Bunny Wailer, Peter Tosh, Bob Marley, Sly&Robbie, Wailing souls, Culture, Clint Eastwood, Half pint, Yellow man, Sugar Minot, Abyssinians,Black Uhuru, Earl Smith Dean Fraser, Alpha Blondy... Tätä vois jatkaa loputtomiin ja edelleen ylläkirjoittamani pitäisi paikkansa, ehkä pitäisi sanoa: parasta on reggae! |
Aika mahdoton sanoo kuka on paras, mut ensimmäisenä mieleen tulee Aston Barrett. Loistava basisti (jonka bassoriffit loivat pohjan mm. Bob Marleyn, Burning Spearin, Augustus Pablon, Bunny Wailerin etc. biiseihin), tuottaja, ja broidinsa kanssa luoma rytmisektio oli ihan omaa luokkaansa. Muita hyviä ovat Bob Marley (yllätys!), The Congos, Augustus Pablo, King Tubby, Lee Perry, Sly & Robbie, Linton Kwesi Johnson, Culture, The Abyssinians...ei jaksa jatkaa:D |
Lee "Scratch" Perry. Bobit ynnä muut ovat ihan kivoja, Perry on ihan omaa luokkaansa. Parhaimmillaan rankkaa roots-reggaeta dub mausteilla. Tosin se Perryn tuottamat Marley & The Wailers levytykset on myös kovaa kamaa. Maininnan ansaitsee myös Peter Tosh, koska äijähän oli täys outlaw. Bob hyvänä kolmosena, teki ehkä hienoimman ja varsinkin tasalaatuisimman uran, mutta osittain meininki on liian siloiteltua, mikä vaivaakin lähes kaikkea suuren yleisön tuntemaa reggaeta. Black Uhuru oli parhaimmillaan hemmetin kova myös. Ja voishan näitä listata vielä vaikka kuinka. Paras ei jamaikalainen reggaebändi on tietysti The Clash. Some folks like water, some folks like wine, but I like the taste of straight strychnine! |
Onhan toi Perry kova naama, mutta pikemminkin tuottajana kuin muusikkona. Coxsone ja Reid on mainittava tässä yhteydessä myös, sillä ilman heitä aika paljon vähemmän olisi tähänkin keskusteluun annettavaa. Ja he myös nimenomaan tuottajina. Tuottajan rooli reggaessa (myös ska, rockstedy, dancehall...) on todella merkittävä, jopa niin merkittävä, että monet levyt ovat merkitty vain tuottajien nimiin. Muusikkoina nuo Skatalites-ukot (Mittoo, Drummond...) ovat kyl parhauksia. Lester Sterlingiä ei saa unohtaa. Don Carlos, Max Romeo, Johnny Osbourne, Alton Ellis, Ken Boothe, Monty... |