Etno, proge, latin ›

Mulle on jäänyt sellainen käsitys, että ToT:sta eteenpäin levyt on tehty sillä periaatteella, että mennään studioon jamittelemaan, ja kun on tarpeeksi sopivaa materiaalia kasassa, homma lyödään pakettiin, ts. sävellystyötä ei tehtäisi studion ulkopuolella juurikaan.
 
DT:n nykytuotannosta ei ole tietenkään pakko pitää, mutta en usko, että musiikissa tapahtuisi tyylillistä muutosta juurikaan suuntaan tai toiseen, jos näitä studiojameja järjestettäisiin vaikka sitten kerran neljään vuoteen nykyisen tahdin sijaan.

Kertoisitko miten sitten kannattaisi säveltää?
 
No tämä oli jo kyllä päivän paras.

No tämä oli jo kyllä päivän paras.
 
No, jos kerran on vahvat mielipiteet niin saa toki perustella.
 
Mikä uudessa DT:ssä mättää?

No, jos kerran on vahvat mielipiteet niin saa toki perustella.
 
Mikä uudessa DT:ssä mättää?
 
Biisit vois olla mun mielestä parempia. Jos biisit ois parempia, niin levytkin ois parempia. Melodiat ei iske, eikä riffit iske. Liikaa tyhjänpäiväistä tilulilua summittaisessa järjestyksessä. Soundit mättää, soolot mättää, sanat mättää, tyyli mättää, se jokin puuttuu.
 
Mutta siis voin tunnustaa, että olen vanhan DT:n vanki. Osaisin varmasti itte tehdä omasta mielestäni paremman DT-biisin kuin bändi nykyään tekee, mutta se voi hyvinkin johtua siitä että bändi ei itse enää halua tehdäkään sellasta matskua. En ole sitten "kasvanut" bändin mukana ja sillä siisti.

Biisit vois olla mun mielestä parempia. Jos biisit ois parempia, niin levytkin ois parempia. Melodiat ei iske, eikä riffit iske. Liikaa tyhjänpäiväistä tilulilua summittaisessa järjestyksessä. Soundit mättää, soolot mättää, sanat mättää, tyyli mättää, se jokin puuttuu.
 
Plussan paikka. I&W ja Awake ovat mahtavia levyjä. Sen jälkeinen tason lasku on aivan päätähuimaava. Kevin Moore takaisin!!

Mun mielestä Octavarium on yks parhaista. mikä siinä on muka pielessä?

Mun mielestä Octavarium on yks parhaista. mikä siinä on muka pielessä?
 
Mä oon ihan samaa mieltä. Mielestäni paras DT-levy. Hyvät soundit ja hyvät biisit. Answer Lies Within taitaa olla ainut skipattava biisi mutta muuten toimii. Konsepti-levyissä on muutenkin aina se jokin, joka iskee enemmän.

Samaa mieltä Octavariumista. Varsinkin nimikkobiisi on aivan käsittämättömän upea kokonaisuus.

Varsinkin nimikkobiisi on aivan käsittämättömän upea kokonaisuus.
 
Komppaan täpöllä.
 
Mutta mä oon kyllä sitä mieltä ettei DT ole yltänyt enää pitkään aikaan I&W:n tai awaken tasolle... Tosin tämähän on vain mun mielipide.
Kokopitkät levyt parhaimmasta huonoimpaan mun mielestä tällä hetkellä:
 
Images and words
Awake
Scenes from a Memory
Octavarium
WDaDU
SDoiT (vielä ykköslevy osin kuulematta)
ToT
SC
FiI (vielä osin kuulematta)
 
tulikohan siinä kaikki?

Studioalbumien laadun kannalta varmasti olisi.
 
Images&Words 1992
Awake 1994.
 
Piste.
 
Biisit vois olla mun mielestä parempia. Jos biisit ois parempia, niin levytkin ois parempia. Melodiat ei iske, eikä riffit iske. Liikaa tyhjänpäiväistä tilulilua summittaisessa järjestyksessä. Soundit mättää, soolot mättää, sanat mättää, tyyli mättää, se jokin puuttuu.
 
Systematic Chaos ja muutama biisi Falling Into Infinityltä ovat itse asiassa ainoat, mistä en oikein pidä. Eikä tuo uusinkaan nyt mikään susi ole. Soundipuolella en oikein edes ymmärrä, miten noista levyistä voi löytää vikaa, mitä nyt SC kuulostaa hivenen muoviselta.

Images&Words 1992
Awake 1994.
 
Piste.
 
Monet mun lempparibändeistä julkaisi alussa jopa 2 levyä vuodessa. Uran alkuvaiheessahan kaikilta bändeiltä tulee matskua enemmän ja nopeammin, mutta normaalisti se luomistahti laantuu uran karttuessa. Ei kai kukaan pysty montaakymmentä vuotta julkaisemaan kahden vuoden välein hyvää levyä.
 
Mutta siis joo, makuja on monenlaisia. Minusta Octavarium oli tylsä levy ja sen nimikappale aivan käsittämätön räpellys. En ole näitä bändin uusia levyjä vähään aikaan kuunnellut, mutta viimeisen muistikuvan mukaan heittäisin sen bändin surkeimmaksi albumiksi. Uutukaisella oli ihan hyviä yksittäisiä juttuja, mutta ärsytti se kaiken heittäminen lekkeriksi ja vitsiksi. 6 degrees oli mun mielestä viimeisin oikeasti hyvä DT-levy. Train oli ihan hyvä metallilevy, mutta ei sitä mitä haluaisin bändiltä kuulla.
 
Soundipuolella en oikein edes ymmärrä, miten noista levyistä voi löytää vikaa, mitä nyt SC kuulostaa hivenen muoviselta.
 
Hivenen muoviselta? Vaikka The Dark Eternal Night. Mitä ihmeen järkeä on miksata basarit 10 kertaa lujemmalle kuin kaikki muu? Produced by John Petrucci & Mike Portnoy, no eipä!

Monet mun lempparibändeistä julkaisi alussa jopa 2 levyä vuodessa. Uran alkuvaiheessahan kaikilta bändeiltä tulee matskua enemmän ja nopeammin, mutta normaalisti se luomistahti laantuu uran karttuessa. Ei kai kukaan pysty montaakymmentä vuotta julkaisemaan kahden vuoden välein hyvää levyä.
 
Ehkä kyse on pikemminkin siitä, että ihmiset menettävät mielenkiintonsa yhtyeitä kohtaan kun nämä kehittyvät?
 
mutta ei sitä mitä haluaisin bändiltä kuulla.
 
Tässä on koko pointti tiivistettynä.
 
ja paskat biisit? hah...
Ei sillä, en minäkään tätä nykyDT:tä jaksa laisinkaan - enää.

Ehkä kyse on pikemminkin siitä, että ihmiset menettävät mielenkiintonsa yhtyeitä kohtaan kun nämä kehittyvät?
 
ja paskat biisit? hah...
 
Niin. No minusta se ei ole mitään kehitystä, että soitetaan paskempaa ja paskempaa musiikkia. Mutta ei tämä jankkaus nyt mahda edetä mihinkään.
 
Mutta otan tänään uusimman levyn kuunteluun. Juon jopa pari olutta, että sukeltaisin helpommin objektiivisin korvin uuteen yritykseen.

Niin. No minusta se ei ole mitään kehitystä, että soitetaan paskempaa ja paskempaa musiikkia. Mutta ei tämä jankkaus nyt mahda edetä mihinkään.
 
No nyt sä et tainnut tajuta ihan, mutta ei siinä mitään.
Nii ja objektiivisin korvin? Hä? Kummaa.

No sellainen juttu vielä. Kakkoslevyllä esim. kaikki soolot / pikkubassojutut / rumpufillit tuntui niin tarkoin mietitetyiltä. Sovitukset oli fiilailtu justiinsa kohilleen. Vaikka biisissä tuli 15 riffiä peräkkäin, niistä suurin osa oli oikeasti hyviä tai edes jotenkin perusteltuja. Esim Take the Time-väliosa. Hienoa matskua. Nyt kun bändi tekee "progeliruväliosan", se kuulostaa juuri siltä että paiskotaan ja tilutetaan menemään hirveesti ja vaihdellaan tahtilajeja. Mutta ilman mitään järkeä, tolkkua tai melodisuutta. Ja kitarasoolot, vertaapi nyt Under a Glass Moon-sooloa ja näitä uusien levyjen "sahataan tuhatta ja sataa täysillä".

No sellainen juttu vielä. Kakkoslevyllä esim. kaikki soolot / pikkubassojutut / rumpufillit tuntui niin tarkoin mietitetyiltä. Sovitukset oli fiilailtu justiinsa kohilleen. Vaikka biisissä tuli 15 riffiä peräkkäin, niistä suurin osa oli oikeasti hyviä tai edes jotenkin perusteltuja. Esim Take the Time-väliosa. Hienoa matskua. Nyt kun bändi tekee "progeliruväliosan", se kuulostaa juuri siltä että paiskotaan ja tilutetaan menemään hirveesti ja vaihdellaan tahtilajeja. Mutta ilman mitään järkeä, tolkkua tai melodisuutta. Ja kitarasoolot, vertaapi nyt Under a Glass Moon-sooloa ja näitä uusien levyjen "sahataan tuhatta ja sataa täysillä".
 
Mä komppaan tätä kyllä aikalailla. Mutta kaikki eivät ole samaa mieltä. Jonkun mielestä DT varmasti paranee päivä päivältä. Antaa näin olla.

Mutta kaikki eivät ole samaa mieltä. Jonkun mielestä DT varmasti paranee päivä päivältä. Antaa näin olla.
 
Enhän ole muuta väittänytkään. Tämä on keskustelupalsta musiikista, mielipiteet ovat mielipiteitä ja esitin omani.

Enhän ole muuta väittänytkään. Tämä on keskustelupalsta musiikista, mielipiteet ovat mielipiteitä ja esitin omani.
 
Pakko olla kyl samaa mieltä bedlamin kanssa, lähes kaikesta. Pidin DT:stä paljonkin vielä n. 1 vuotta sitten, mutta jotenkin tuo SC tuhosi koko bändin silmissäni. Aivan jäätävän paska levy, ihan suoraan sanottuna. Oon yrittäny pyöritellä sitä monesti uudestaan ja uudestaan ja väkisin yrittää löytää sieltä jotain omaa korvaa miellyttäviä juttuja, mutta ei vaan löydy. DT:n ainut täydellinen levy on I&W, heti perässä tulee SFaM, joka on kyllä aivan helvetin tiukka levy ja varmaankin yksi parhaista konsebtialbumeista koskaan, mutta siinäkin alkaa välillä jotenkin se ylimääräinen kikkailu ärsyttämään. Kumma etten tosiaan reilu vuosi sitten löytänyt ko. levyltä mitään miinuksia, ja esim. ToT:kin kuulosti aivan helvetin hyvältä. Nyt vain jotenkin alkanut se päätön tilutus ja ylivedetyt kikkailut puuduttamaan. Olen kai tulossa vanhaksi, heh.
 
Kyllähän uusikin levy on pakko tarkastaa, ja en minä DT:tä "kokonaisuudessaan" paskaksi bändiksi sano. Enää ei vaan jaksa kuunnella kuin I&W:siä samalla innolla mitä joskus ennen kaikkia DT:n levyjä. Ja kyllä Dream Theaterilla on aina paikka sydämessäni, sillä juuri DT:n kautta tutustuin lisää progressiiviseen musiikkiin ja musamakuni avartui muutenkin aivan mielettömästi. Siitä siis suuri kiitos Dream Theaterille ja etenkin SFaM levylle.
 
Niin, ja Dream Theaterin ylivoimaisesti paras biisihän on A Change of Seasons :)

Scenes ois kyllä ihan käsittämättömän hieno levykokonaisuus, ellei se vitun Dance Of Eternity laittas koko pakkaa sekaisin.

Meitsi ei kyllä dissaa mitään studioalbumia. I&W on toki yksi kovimmista ja Awakella on hetkensä, mutta ei nuo uudemmatkaan huonoja ole. Itte tykkään jopa "välimallin" Falling Into Infinitystä vaikka jossain kohti sitä inhosin (lukuunottamatta paria biisiä). Onhan silläkin ne pari heikompaa hetkeä mutta niitä mahtuu joka levylle. Mutta niitä hyviä hetkiä on myös joka levyllä, tokikin osalla niitä on tietty enempi. Silti mikään ei oo huono. Pikkasen eri tunnelmat tietty. Mutta toisaalta eri fiiliksissä sitä ittekin niitä kuuntelee, joskus joku levy sopii hyvin ja joskus ei vaan jaksa. Siksi noita on hankala laittaa järjestykseenkään :-)