Etno, proge, latin ›

Eikös se ole ollut sitä jo aika kauan? Ja eihän nuo nimetkään mitään muuttaisi...
 
Kyllähän JT on aina ollut Andersonin visio, mutta kyllä tuota bändimeininkiä varjeltiin aina Dave Peggin lähtöön saakka.

Tänään kävin hakemassa levykaupasta parempaan talteen tuon Minstrel in The Gallery -levyn, vinyylinä ostin. Kohta kotiin ja sitten kuuntelemaan.

Olisko suositella seuraavaa levyä, jos Heavy Horses ja Songs From The Woods miellyttivät.

Olisko suositella seuraavaa levyä, jos Heavy Horses ja Songs From The Woods miellyttivät.
 
Stormwatch on seuraava levy Heavy Horsesista, ja jatkaa samalla tätä folk trilogiaa olemalla sen kolmas ja viimeinen levy. Täten se olisi luonteva jatko.
 
Mutta varoitus: siinä missä Songs From The Woods ja Heavy Horses:kin vielä ovat elämäniloa pursuavia levyjä, on Stormwatch näitä paljon synkempi ja rankempi.

Stormwatch on seuraava levy Heavy Horsesista, ja jatkaa samalla tätä folk trilogiaa olemalla sen kolmas ja viimeinen levy. Täten se olisi luonteva jatko.
 
Mutta varoitus: siinä missä Songs From The Woods ja Heavy Horses:kin vielä ovat elämäniloa pursuavia levyjä, on Stormwatch näitä paljon synkempi ja rankempi.
 
Tätä mä vähän niinku odotinkin, mutta eikö tuolta Tullin alkupäästä löydy mitään samantapaista.

Tätä mä vähän niinku odotinkin, mutta eikö tuolta Tullin alkupäästä löydy mitään samantapaista.
 
Folk-rokkia edustaa ainakin Stand Up vuodelta 1969.

Stormwatch on seuraava levy Heavy Horsesista, ja jatkaa samalla tätä folk trilogiaa olemalla sen kolmas ja viimeinen levy. Täten se olisi luonteva jatko.
 
Uskaltaisin väittää Stormwatchia jopa folktrilogian parhaaksi levyksi. Tuolta levyltä ei tylsiä hetkiä löydy, toisin kuin vaikkapa Songs From The Woodin pari tasapaksumpaa kappaletta, tosin osasyyllisenä tähän voi olla se, että Songs From The Wood on ehkäpä eniten kuuntelemani Jethro Tull -levy, kun taas Stormwatch on vasta tuore tuttavuus. Hmm.. voisipa kokeilla Songsia pitkästä aikaa usean kuukauden tauon jälkeen, että josko se iskisi paremmin.
 
Tätä mä vähän niinku odotinkin, mutta eikö tuolta Tullin alkupäästä löydy mitään samantapaista.
 
Onhan aina olemassa se klassinen Thick As A Brick. Yhtyeen paras levy.

Uskaltaisin väittää Stormwatchia jopa folktrilogian parhaaksi levyksi. Tuolta levyltä ei tylsiä hetkiä löydy, toisin kuin vaikkapa Songs From The Woodin pari tasapaksumpaa kappaletta, tosin osasyyllisenä tähän voi olla se, että Songs From The Wood on ehkäpä eniten kuuntelemani Jethro Tull -levy, kun taas Stormwatch on vasta tuore tuttavuus. Hmm.. voisipa kokeilla Songsia pitkästä aikaa usean kuukauden tauon jälkeen, että josko se iskisi paremmin.
 
Sama minulla, tuo Stormwatch on vaan todella kova levy. Yhtään huonoa biisiä en levyltä ole pystynyt löytämään, kun taas Heavy Horsesilta ja Song From The Woodsiltä muutama hieman tasapaksumpi biisi todellakin (ainakin mielestäni) löytyy.
 
Bändin paras levy mielestäni heti A Passion Playn jälkeen.

Sama minulla, tuo Stormwatch on vaan todella kova levy. Yhtään huonoa biisiä en levyltä ole pystynyt löytämään, kun taas Heavy Horsesilta ja Song From The Woodsiltä muutama hieman tasapaksumpi biisi todellakin (ainakin mielestäni) löytyy.
 
Jep, soitannollisesti ehkäpä parasta Tullia sitten Thick as a Brickin. Enpä ole Songsia ehtinyt vielä uusiksi kuuntelemaan pitkän ajan jälkeen, mutta mielestäni se sisältää musiikillisesti paljon jähmeämpää kamaa kuin Heavy Horses ja Stormwatch, jotka ovat molemmat äärimmäisen mainioita teoksia. Tiedä sitten, johtuiko tuo tuolloin vielä hitusen tuoreesta John Glascockista..
 
Bändin paras levy mielestäni heti A Passion Playn jälkeen.
 
Itse en ole koskaan varsinaisesti tajunnut A Passion Playtä. Ihan kuunneltavaa kamaahan se on, muttei toimi läheskään yhtä hyvin kuin TaaB. Hmm, vaatinee ehkäpä lisää kuuntelukertoja? Toinen puoliska jaksaa ainakin naurattaa ne vajaat kymmenen kertaa, kunnes siihen kaipaisi etenkin alkupuoliskolle edes jonkin sortin melodioita. Mutta voisipa pistää APP:n tässä illalla tarkkaan syyniin, jäänyt meikäläisen osalta vähemmälle huomiolle.

Jep, soitannollisesti ehkäpä parasta Tullia sitten Thick as a Brickin. Enpä ole Songsia ehtinyt vielä uusiksi kuuntelemaan pitkän ajan jälkeen, mutta mielestäni se sisältää musiikillisesti paljon jähmeämpää kamaa kuin Heavy Horses ja Stormwatch, jotka ovat molemmat äärimmäisen mainioita teoksia. Tiedä sitten, johtuiko tuo tuolloin vielä hitusen tuoreesta John Glascockista..
 
Mun mielestä taas Songs on kaikinpuolin yhtenäisempi ja jämäkämpi teos kuin kaksi muuta trilogian levyä. Sanoisimpa jopa että Passion Playn ja Aqualungin ohella Tullin vakuuttavinta tuotantoa.
 
On kyllä hyvän bändin merkki, jos jokaisella on omat suosikkinsa sen tuotannosta, eikä mitään levyjä onnistuta nostamaan yksiselitteisesti muiden yli, niin kuin käy suurimmalle osalle bändeistä.
 
Antero

Mun mielestä taas Songs on kaikinpuolin yhtenäisempi ja jämäkämpi teos kuin kaksi muuta trilogian levyä. Sanoisimpa jopa että Passion Playn ja Aqualungin ohella Tullin vakuuttavinta tuotantoa.
 
Olihan tuo Songs parempi kuin muistinkaan, kokonaisuudessaan olen tainnut tuon kuunnella viimeksi joskus alkutalvesta tj. Tämän uusintakuuntelun jälkeen trilogian parasta levyä onkin itse asiassa aika vaikea valita, jokainen kun on omalla tavallaan hyvä. Hmm.. ehkäpä se Stormwatch siltikin nostaa noista eniten päätään, vaikkakaan eivät nuo kaksi ensimmäistäkään missään nimessä huonoja ole!
 
On kyllä hyvän bändin merkki, jos jokaisella on omat suosikkinsa sen tuotannosta, eikä mitään levyjä onnistuta nostamaan yksiselitteisesti muiden yli, niin kuin käy suurimmalle osalle bändeistä.
 
Todellakin :). Tullin tuotanto on kokonaisuudessaan erittäin monipuolista, ja 70-luvun tuotannosta on vaikea nostaa varsinaista epäonnistumista, vaikkakin APP on korvaani jokseenkin riitasointuinen, enkä ole Minstrel In The Gallerystäkään koskaan liiemmin innostunut, joskin se on jäänyt erittäin vähälle kuuntelulle. Jospa senkin jossain välissä ostaisi ja kuuntelisi tarkasti läpi.
 
Mutta nyt voisikin kuunnella A Passion Playn ajatuksella läpi. Josko sieltäkin löytyisi se varsinainen punainen lanka.

Mutta nyt voisikin kuunnella A Passion Playn ajatuksella läpi. Josko sieltäkin löytyisi se varsinainen punainen lanka.
 
Etenkin toisen osan viimeiset 10 min ovat mielestäni kyllä yhtä loistavuutta ;)

Etenkin toisen osan viimeiset 10 min ovat mielestäni kyllä yhtä loistavuutta ;)
 
Höö, saman huomasin itsekin. Muilta osin huomattavasti Taab:tä huonompi, tietysti tämäkin mielipide saattaa muuttua suuntaan jos toiseenkin aikojen saatossa. Kuitenkin etenkin Andersonin lauluosuudet tuntuvat ontuvan ja pahasti. Tuo lopun jammailu on kyllä mainio skarppaus levyn loppuun.

The Best Of tuli ostettua!
 
hyvä kokoelma ja hintaa oli vain 7.99

The Best Of tuli ostettua!
 
hyvä kokoelma ja hintaa oli vain 7.99
 
Varmasti on hyvä, mutta Jethro Tull on yksi niitä artisteja, joidenka tuotannosta ei voi saada kovin hyvää käsitystä kokoelman avulla, siksi erilaisia ovat albumit eri vuosikymmeninä.
 
Eikä Jethron kappaleita voi oikein arvioida yksittäisinä kappaleina, vaan mielestäni täytyy katsoa albumikokonaisuuksia. Levyt voi laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta ei lauluja.

Stand Up ja Minster In The Gallery ja Aqualung ehkä parhaat levyt

Varmasti on hyvä, mutta Jethro Tull on yksi niitä artisteja, joidenka tuotannosta ei voi saada kovin hyvää käsitystä kokoelman avulla, siksi erilaisia ovat albumit eri vuosikymmeninä.
 
Tän kyllä komppaan, sillä vaikka onkin loistava bändi kyseessä jopa yksi parhaista, niin siltikään sen Best Of-kokoelmat eivät toimi, vaikka loistavaa materiaalia siis olisi varmasti hyllymetreittäin.
 
Olipa tuossa taas pitkästä aikaa kuuntelussa Aqualunq ja olinkin jo kerennyt unohtaa miten kertakaikkisen loistava levy on kyseessä.
 
Locomotive Breath! o/

On kyllä hyvän bändin merkki, jos jokaisella on omat suosikkinsa sen tuotannosta, eikä mitään levyjä onnistuta nostamaan yksiselitteisesti muiden yli, niin kuin käy suurimmalle osalle bändeistä.
 
Antero
 
Kyllä mun mielestä Aqualung ja TaaB on aika selvästi rankattu ykkösiksi.

Kyllä mun mielestä Aqualung ja TaaB on aika selvästi rankattu ykkösiksi.
 
Ei tuo niin yksiselitteistä ole. Minusta kutakuinkin yhtä hyviä on Songs From The Wood ja melko tuore live Living With The Past. Myös 80-luvun heavy-painotteisimmilla levyillä on suosikkikuntansa.

Bursting Out livelevy on nyt kuunneltu, ja onhan tuo aivan mahtavaa tavaraa. Ilmeisesti Heavy Horses - kiertueelta vuodelta 1978 on tuo keikka. Omasta mielestäni ehdottomasti paras Tull-kokoonpano siinä, eli Anderson, Barre, Barlow, Evan, Glascock sekä Palmer.
 
Mitä kaikkea mukavaa olisikaan tapahtunut, jos Glascock ei olisi kuollut vuonna 1979 ja tuo kokoonpano olisi jatkanut vielä 80-luvullakin. Mutta ne ovat niitä jossitteluita, eikä se asia (valitettavasti) niillä muutu :p