Etno, proge, latin ›

Juu ei ole pakko, kuuntelen nyt tuota kokoelmaa jonkun aikaa ja kattelen sitten, että mihin suuntaan seuraavaksi. Nyt kerran läpikuunnelleena voin sanoa, että ne ihan vanhimmat, Syd Barretin ajan biisit ei kolahda silleen. Dark Side of The Moon ja The Wall tuntuvat sisältävän paljon kovaa matskua, High Hopes ja Wish you Were Here olivat myöskin kovia kipaleita.

Juu ei ole pakko, kuuntelen nyt tuota kokoelmaa jonkun aikaa ja kattelen sitten, että mihin suuntaan seuraavaksi. Nyt kerran läpikuunnelleena voin sanoa, että ne ihan vanhimmat, Syd Barretin ajan biisit ei kolahda silleen. Dark Side of The Moon ja The Wall tuntuvat sisältävän paljon kovaa matskua, High Hopes ja Wish you Were Here olivat myöskin kovia kipaleita.
 
Suosittelen Animalsia ja Meddleä, jollet ole niitä vielä kokeillut. Itselle kolahtaa parhaiten juurikin Meddle, Dark Side Of The Moon, Wish You Were Here ja Animals. Aikaisempaan materiaaliin en ole juuri kauheesti tutustunut muutamaa satunnaista kappaletta lukuunottamatta. Siitä vähästä mitä olen kuullut puuttuu mielestäni se fiilis mitä löytyy Meddleltä ja sen jälkeisistä levyistä. The Wallilla on omat hetkensä, mutta en kauheasti ole jaksanut sitä levyä kuunnella. Vaatisi ehkä enemmän kuunteluja...
 
Minkälaista arvostusta nuo kolme The Wallin jälkeen ilmestynyttä julkaisua saavat osakseen?

Minkälaista arvostusta nuo kolme The Wallin jälkeen ilmestynyttä julkaisua saavat osakseen?
 
Olen aina tykännyt Final Cutista enemmän kuin Wallista. Kaksi ilman Watersia tehtyä kiekkoa ovat liian huonoja. Final Cutilla viehättää se avoin ja alaston ideaköyhyys, jota ei yritetäkkään naamioida mitenkään. Sitten kun Waters vielä laulaa siihen päälle että sitä kyllästyttää suunnilleen aivan kaikki, niin sen kokonaisvaikutelma muistuttaa joitain samoihin aikoihin parhaimmillaan olleita hc-punk-bändejä. Että kaikki mitä on tai ei ole on kuitenkin aivan kamalaa ja ällöttävää jne.
 
Minua kiinnostaa se levy, jota Pink Floyd ei koskaan tehnyt, ja ajankohta jolloin tämä ei tapahtunut oli 1969. Ei niiden olisi tarvinnut syöksyä siihen konseptualismiin ja pastoralismiin niin äkkiä, olisivat voineet kunnolla realisoida Careful with That Axe -piisin todellisuutta kokonaiseksi pitkäsoittolevyksi.

Minkälaista arvostusta nuo kolme The Wallin jälkeen ilmestynyttä julkaisua saavat osakseen?
 
The Final Cut ja A Momentary Lapse of Reason ovat Floydin kaksi huonointa levyä, mutta The Division Bellistä tykkään. Onhan se ehkä hitusen turhan sliipattua soundia, eikä kaikki biisit todellakaan mitään loistosaavutuksia ole, mutta yleensä niistä huonoimmistakin löytyy vähintään joku hieno c-osa, joka oikeuttaa biisin olemassaolon. Karsittuna olisi loistava, nytkin oikein hieno. Joskus aikanaan levylle asettamani neljä tähteä tuntui viime kuuntelulla ehkä hitusen liian korkealta, pitää taas joskus laittaa soittimeen ja päivittää mielipide. Joka tapauksessa valtava parannus Lapsesta.

Pakko kertoa että jopa oli loistava ostos tuo Piper at the Gates of Dawn. Piti vielä se 3CD-kirjanen hankkia :)... aluksi ei kolahtanut ollenkaan, mutta nyt toimii loistavasti. Ei vaan tunnu Pink Floydilta, kun aiemmin tullut lähinnä DSOTM:ia, Wallia ja Echoes-kokoelmaa soiteltua. Tai sit nuo muut ei tunnu Pink Floydilta, ja Piper tuntuu heh juum?
 
Echoes on muuten maailman paras kokoelmalevy.

Pakko kertoa että jopa oli loistava ostos tuo Piper at the Gates of Dawn. Piti vielä se 3CD-kirjanen hankkia :)...
 
Näinhän se on! Singlejä ja muuta sellaista sisältävä lisä-cd on aivan erinomaisesti remasteroitu. Saisimmepa yhtä hyvät masterit koko tuotannosta, etenkin Saucerfulista ja sen ajan sinkkubiiseistä.
 
Viittaakohan by the Way -boksin julkaiseminen kenties siihen, että koko roskasta on tulossa hi-end-versio? DVDA ja SACD kaikista?

http://www.v2.fi/uutiset/viihde/430 … ink-Floyd-tahden-viimeisen-toiveen/
 
tuon mukaan pink floyd olisi vetänyt wrightin haluamuksesta vielä yhden keikan. itse en ota mitään kantaa siihen että olisiko ollut mahdollista järjestämään, mutta kaivamaan jäi että olisiko kyseessä ollut gilmour-wright-mason kokoonpano vaiko jopa watersilla yhdistetty. luultavimmin kyseessä olisi kuitenkin ollut gilmourin soolo, joka on tekstissä väärin ymmärretty pink floydiksi.
 
olisikohan ollut ns. "liian rock loppu not-so-rock bändille"?

toi glastonbury poltti kyl viimisetki päreet perkele. Lainaten kommenttia tuolta sivulta :
 
"Moi, ollaan Pink Floyd, voitasko tulla keikalle? - Ootas, mietitään... ette voi!"
 

 
No anyway, Division Bell (ylläriylläri) kuuluu tän hetkisiin suosikkeihini. Tosiaan pari turhaa biisiä mut monta helmeä. Soundi on mitä on mutta idea on onnistunu, varsinkin kun tuo Publius Enigma kummittelee tuolla kaikkine vihjeinensä. Kyllä jätkät osottanu osaavansa ilman Rogeria (toimittajanhuomiona Polly Samson ollu useimpien rivien takana) :)

Meikäläiselle kanssa jotenkin uppoo toi Division Bell. Tosin onhan Animalskin hieno pläjäys (ja nyt tulee turpaan, mut pidän myös The Final Cutista).
 
Soitan bassoa eräässä Pink Floyd tribute orkesterissa, ja oon sellasta miettinyt, että PF:n kappaleissa kulkee usein samat temaattiset pätkät koko 70-luvun ja pitkälti 80-luvunkin puolella. Toki vaihteluakin on, mutta jo Dark Side of The Moonilta alkanut "Breathe" sointukierto tuntuu tulevan esiin melko usein. Tietty koko Dark Side of The Moon pyörii pitkälti tuon teeman ympärillä (esim. Breathe, Timen loppu (Breathe reprise...), Great Gig in The Sky (jok on muuten helmi), Any Color You Like...). Ovatko muut panneet tätä merkille?
 
Kaikenkaikkiaan Pink Floydin kappaleet tarjoavat melko rikkaan analyyttisen alustan. Tarkoin siis sitä, että niin sanoitusten, sovitusten kuin sävellystenkin puolella tarjoillaan ylitsevuotavan paljon keskinäisiä viittauksia, käytetään melko perinteisiä sävellysratkaisuja (Bach...) jne. Ja tähän kaikkeen on tietenkin sotkettu vielä blues sekä 60-70 -lukujen psykedelia. Hienoo.
 
Joonas.

Meikäläiselle kanssa jotenkin uppoo toi Division Bell. Tosin onhan Animalskin hieno pläjäys (ja nyt tulee turpaan, mut pidän myös The Final Cutista).
 
Soitan bassoa eräässä Pink Floyd tribute orkesterissa, ja oon sellasta miettinyt, että PF:n kappaleissa kulkee usein samat temaattiset pätkät koko 70-luvun ja pitkälti 80-luvunkin puolella. Toki vaihteluakin on, mutta jo Dark Side of The Moonilta alkanut "Breathe" sointukierto tuntuu tulevan esiin melko usein. Tietty koko Dark Side of The Moon pyörii pitkälti tuon teeman ympärillä (esim. Breathe, Timen loppu (Breathe reprise...), Great Gig in The Sky (jok on muuten helmi), Any Color You Like...). Ovatko muut panneet tätä merkille?
 
Kaikenkaikkiaan Pink Floydin kappaleet tarjoavat melko rikkaan analyyttisen alustan. Tarkoin siis sitä, että niin sanoitusten, sovitusten kuin sävellystenkin puolella tarjoillaan ylitsevuotavan paljon keskinäisiä viittauksia, käytetään melko perinteisiä sävellysratkaisuja (Bach...) jne. Ja tähän kaikkeen on tietenkin sotkettu vielä blues sekä 60-70 -lukujen psykedelia. Hienoo.
 
Joonas.
 
Mix basistien tarvii aina pätee onalysoimalla?Ei se musa siitä mihinkään parane vaikka minkälaiseen kontekstiin ja viitekehykseen sen puoli- tai kokoväkisin tunkee. Saathan sinä itseksesi onalysoida vaikka kuinka mutta onko sitä pakko kaikkien nähden? Niinkuin joku Gilmour miettisi Bachin sävellyksellisiä ratkaisuja tehdessään biisejä. Ja Paul McCartney oli lähinnä huvittunut kun oli kuullut kaiken sen roskan mitä eräskin heppu oli tohtorin väikkäriin hänen biisistään Yesterday kirjoittanut. Ei ollut Biitle ymmärtänyt sanaakaan. Ne on erit miehet ku säveltää ja erit miehet ku selittää.

Mix basistien tarvii aina pätee onalysoimalla?
 
No ei tuo sointukulkujen samuuteen huomiota kiinnittäminen vielä ole missään nimessä liian pilkkua nussivaa analyysiä.

Mix basistien tarvii aina pätee onalysoimalla?
 
Emmä tiiä basisteista, mutta mun tarvii ;) Ja saan siitä satunnaisesti rahaakin rahaakin...
 
Tai emmä tosta onalysoinnista tiedä... yleensä mä joko analysoin tai sit ona....harvemmin samaan aikaan.
 
E: Ja itseasiassa Gilmour kuulemma on hyvinkin tietoisesti toimiva säveltäjä.
 
Joonas.

Musta tuntuu, ystäväiseni, että basson-soittaja puhuu asiaa, tottakai kun itsekin soitan passoa pändissä jossa muutamia floydin kappaleita soitetaan. Mutta asiahan on niin että tuo Joonaksen kommenttihan _oli_ asiallinen, eikä suinkaan arvostelun alistettavaksi joutuva.

Musta tuntuu, ystäväiseni, että basson-soittaja puhuu asiaa, tottakai kun itsekin soitan passoa pändissä jossa muutamia floydin kappaleita soitetaan. Mutta asiahan on niin että tuo Joonaksen kommenttihan _oli_ asiallinen, eikä suinkaan arvostelun alistettavaksi joutuva.
 
Analysoinnissa on aina itua jos se merkitsee että tietää mitä on tekemässä; sehän ei voi koskaan olla väärin. Jos analysointi on pakkomielle joka estää toimimasta tehokkaasti, mennän kai psyk. osastolle.

Sain tuossa juuri luettua Mark Blaken teoksen "Pigs Might Fly - The Inside Story Of Pink Floyd", varsin hyvä ja kattava eepos, suosittelen kaikille joita vähänkään kiinnostaa. Tänään tuli ostettua myös Live At Pompeii, 9 euroa kun maksoi. On noussut levyjen hinnat taas, tarkoituksena oli ostaa Meddle tai Obscured By Clouds, Meddle kun löytyy vain vinyylinä.
 
EDIT: Onko teillä kokemuksia Floydin bootlegeistä? En tiedä kuinka korrektia niistä on täällä keskustella, mutta kysäistäänpä nyt kun viime levymessuillakin niitä oli melkein kokonainen kojullinen myynnissä. Löytyykö mistään bootlegeja pre-DSOTM ajalta? Eli juuri ennen kuin albumi nauhoitettiin, jolloin esimerkiksi On The Run oli vielä nimellä Travel Sequence kulkeva jami. Hyvä laatuisena ja cd:nähän näitä olisi kiva löytää.

Tämä keskusteluhan on yhtä pitkä kuin Pink Floydin biisit!
 
Noh, progen saastuttama nuori kuin olen, niin tottahan toki Floyd on tullut tutuksi. Itse asiassa olen hankkinut bändin kaikki studioalbumit. Viisi parasta: Dark Side of the Moon, Wish You Were Here, The Wall, Animals ja The Meddle. Echoes on aivan loistava kappale!

Sain tuossa juuri luettua Mark Blaken teoksen "Pigs Might Fly - The Inside Story Of Pink Floyd", varsin hyvä ja kattava eepos, suosittelen kaikille joita vähänkään kiinnostaa. Tänään tuli ostettua myös Live At Pompeii, 9 euroa kun maksoi. On noussut levyjen hinnat taas, tarkoituksena oli ostaa Meddle tai Obscured By Clouds, Meddle kun löytyy vain vinyylinä.
 
EDIT: Onko teillä kokemuksia Floydin bootlegeistä? En tiedä kuinka korrektia niistä on täällä keskustella, mutta kysäistäänpä nyt kun viime levymessuillakin niitä oli melkein kokonainen kojullinen myynnissä. Löytyykö mistään bootlegeja pre-DSOTM ajalta? Eli juuri ennen kuin albumi nauhoitettiin, jolloin esimerkiksi On The Run oli vielä nimellä Travel Sequence kulkeva jami. Hyvä laatuisena ja cd:nähän näitä olisi kiva löytää.
 
Pre dark side ajalta on kyllä hyvälaatuisiakin nauhoituksia. Netistä löytää, ei tartte maksaa itseään kipeäksi.

http://braindamage.libsyn.com/
 
Tämä linkki on varmasti ollut aiemminkin esillä, mutta muistutus on aina paikallaan. Podcasteina paljon hyvää Floyd-livemateriaalia ihan alkuajoista Watersin ja Gilmourin viimeisimpiin kiertueisiin asti. http://braindamage.libsyn.com/index … hp?post_year=2006&post_month=08 Esim. tuo Hollywood Bowl -keikka sisältää muistaakseni raakaversioita Dark Siden biiseistä.

Pre dark side ajalta on kyllä hyvälaatuisiakin nauhoituksia. Netistä löytää, ei tartte maksaa itseään kipeäksi.
 
Kyllä maar. Dark Siden outtaket ovat varmaan bootsatuimpia studioäänitteitä bändiltä.
 
Hyllystä löytyy Masters of Rock, joka on kylläkin vain epävirallinen kokoelma, mutta sen lisäksi löytyy tuo Light The Fuse, joka koostuu siis yhtyeen radiosessioista kesällä 1968 (John Peelin kuuluttamana). Paljon hyvää alkuaikojen kamaa ja taatusti uniikki soundimaailma.
 
Jos bootsit kiinnostavat, niin netissähän on tämä äärimmäisen kattava "Have You Got It Yet?", joka sisältää muistaakseni kymmenisen levyä. Seassa on vähän kaikenlaista.

Listasinpa huvikseni omia suosikkeja Floydin epävirallisista julkaisuista. Tässäpä niitä, yritin löytää suosikit eri kausilta vaiheista ja kommentoin vähän mikä missäkin on niin hienoa. Noissa vanhoissa ennen DSOTM:ia äänitetyissä on mahtavaa kun yleisö kuuntelee hiirenhiljaa ja taputtaa kiltisti biisien välillä, joten äänittäjillä on ollut helpommat oltavat.
 
The Syd Barrett Tapes
- hyviä Sydin aikaisia biisejä
 
Complete Concertgebow
- aivan upea tallenne, koko Man and the Journey -eepos hyväsoundisena, biisejä joista myöhemmin tuli mm. Cymbaline, Green is the Colour ja Careful With That Axe Eugene
 
Celestial Voices
- 68-69 -aikaista matskua, sisältää mm. Careful With that Axen ja Saucerfulin varhaisia versioita
 
University of Southampton / Beset by the Creatures of the Deep (samaa keikkaa saa eri nimellä)
- jälleen hyvää -69 -settiä, mm. Astronomy ja Interstellar lähtee aivan kybällä. Tää oli ekoja mitä itse hommasin ja tajusin miten uskomaton livebändi Floyd oli psykedeelisimmillään! yeah!
 
Smoking Blues
- äänitetty v. -70 Montreuxissa, mm. Atom Heart Mother, Cymbaline ja The Embryo toimii
 
Meddled
- mm. aivan huippu Echoes, sekä virallisilta levyiltä puuttuva hieno biisi The Embryo
 
Maple Leaf Gardens / Yeeshkul
- Dark Side -kiertueelta, tässäkin mahtava Echoes koko DSOTM:n lisäksi
 
LA Sports Arena Apr 26, 1975 / Echoes in the Gardens / Crazy Diamonds
- kovaa menoa WYWH:n kiertueelta, hommat alkaa olla jo koko lailla isollaan
 
Mr. Pig / Oakland Coliseum 9/5/77 / Plays the Animals / Animal Instincts
- 77-kiertueelta, käsiini osuneista paras Animals-äänite
 
Azimuth Coordinator part 3
- hyvä Wall-veto Los Angelesista
 
Lahden Suurhallin keikka on mulla ainoa Momentary Lapse -kiertueelta ihan nostalgiasyistä (vaikka kismittääkin etten tajunnut lähteä paikalle, mutta tuolloin ei PF vielä juurikaan kiinnostanut). Lisäksi Venetsian keikan video on helposti löydettävä ja hyvälaatuinen tv-tallenne.
 
P*3
- sisältää biisejä joita soitettiin Division Bell -kiertueella, mutta joita ei ole virallisilla julkaisuilla. Löytyyhän tältäkin kiertueelta varmaan kaikki keikat mutta mieluummin kuuntelee virallista Pulsea
 
Jos oikein innostuu niin voi latailla Early Flights vol 1-10, noista löytyy sitten kaikkea mahdollista radiomainoksista kokonaisiin keikkoihin, vähän vastaava kokoelma kuin toi Have You Got It Yet.