Etno, proge, latin ›

Aloita "Lamb Lies.." -levystä. Siitä sitten kuuntelet sitä aiemmin ilmestyneen levyn ja sitten kyseistä albumia seuraavaksi ilmestyneen albumin jne. :)
Kyllä nämä Phil Collinsin kanssa tehdyt "uudemmat" "hitti"-levyt on kanssa ihan hyviä.
Ovat aika paljon suorempaa "mainstreamia", mutta hyviä silti!
Kahlaa koko tuotanto läpi: HYVÄÄ progea!
 

 
Kaikkea kun ei millään ehdi..
 
..niin minulta on jäänyt levyhyllyyn Genesiksen kokoinen aukko. Alkupään tuotanto kiinnostaisi kovasti, mitä voisitte suositella, mistä kannattaa aloittaa?

Minulle Genesis on Peter Gabriel ja hänen jälkeiseen tuotantoon suhtaudun kovin penseästi.
Tänään suosikki biisi on "Dancing with the Moonlit Knight".

Minulle Genesis on Peter Gabriel ja hänen jälkeiseen tuotantoon suhtaudun kovin penseästi.
Tänään suosikki biisi on "Dancing with the Moonlit Knight".
 
Myös A Trick Of The Tailiin ja Wind & Wutheringiin?

Gabriel on/oli kyllä nero! Kolmeminuuttinen progeihme "Humdrum" ekalta soololevyltä osoittaa, että ei sen tarvi aina kestää 8:04.

Jazzmies on entinen progemies, jiihaa. Taannoisella stadikan keikalla ryhmä Genesis soitti joitakin katkelmia 70-luvun materiaalista, ja nyt täytyy ilmaista se rohkeasti näpytellen, bändi on mennyt eteenpäin komeasti musiikinkirjoittajina tuosta ajasta, kun vertaa 70-luvun tekeleitä myöhäisempien aikojen kappaleisiin. Randomit on randomoitu, ja sen jälkeen (lue: Collinsin aika) kappaleet ovat muodostuneet eheiksi kappaleiksi, joissa on selkeät melodiat ja johtoajatus. Usein melodiat ja johtoajatus tuovat myös tuottoa yhtyeelle:)
 
Toki myös vanhemmassa tuotannossa on sydäntäsärkeviä melodioita, kutten Supper's Readyn alku ja Hackett'n soolo Firth of Fifthissä, mutta Gabrielin erottua melodiat ovat loogistuneet niin, että äitinikin niistä nauttii.
 
Hassuahan ja pateettistakin se Gabrielin aikainen tuotanto on, mutta 'Mama', jessus mikä lataus Collinsilla siinä on. Sellaista itsensä likoon panemista 70-luvun "kylminä proge-vuosina" harvoin kuultiin. Eli kylläpä yhtyeen suosion kasvulle löytyy muitakin selityksiä kuin "kaupallistuminen" - rehellisyys, juurevuus ja musiikillisten ajatusten kristallisoituminen. Hyvä Genesis!

Englanti on myyty. Lammas- vai kettujahdille seuraavaksi?

Englanti on myyty. Lammas- vai kettujahdille seuraavaksi?
 
Nahkatakki päälle ja Broadwaylle karitsan perään.

tänä vuonna yrittäny tutustua proge-klassikoihin kunnolla, ja kyllä noi selling england by the pound -levyn a-puolen pitkät raidat taitaa olla about parasta, mihin olen tämän projektin aikana tähän mennessä törmännyt (no ehkä gentle giantin parhaiden biisien ohella). levyn b-puolikin on ihan OK. lyhkäsistä raidoista en ole saanut niin paljon irti. eilen rippailin foxtrotinkin koneelle, ehkäpä siitä löytyy hyvää kamaa kans.

Minulle Genesis on Peter Gabriel ja hänen jälkeiseen tuotantoon suhtaudun kovin penseästi.
 
Jotensakin noin minullakin. Vaikka Collins on aivan mahtava rumpali ja muusikko, eivätkä muutkaan bändin musikantit jää heikommaksi. Gabrielin soolotuotantoa on silti tullut kuunneltua enemmän, kuin myöhempää Genesistä tai Collinsin soololevyjä.
 
Löysin muuten kirjastosta "Genesis live"-levyn v. 1973. Komeaa jälkeä biiseineen soittoineen soundeineen päivineen! Vaikea uskoa 35 vuotta vanhaksi tallenteeksi. Collins oli/on kyllä kunkku rumpalisti.. upeat soundit ja loistavaa dynamiikan hallintaa!

Löysin muuten kirjastosta "Genesis live"-levyn v. 1973. Komeaa jälkeä biiseineen soittoineen soundeineen päivineen! Vaikea uskoa 35 vuotta vanhaksi tallenteeksi. Collins oli/on kyllä kunkku rumpalisti.. upeat soundit ja loistavaa dynamiikan hallintaa!
 
Eikös tuolla levyllä ole Bill Bruford rummuissa?
 
E. wikipedian mukaan Bruford onkin vasta myöhemmillä Genesiksen live-levyillä.
No joka tapauksessa hyviä rumpaleita kumpainenkin.

Eikös tuolla levyllä ole Bill Bruford rummuissa?
 
Ei ainakaan kansitekstien/kuvien mukaan. Lisäksi Collinsin soittotyyli on tunnusomainen.

Bruford oli Genesiksen keikkarumpalina joskus 70-luvun jälkipuoliskolla Gabrielin lähdön jälkeen. Seconds Out -livellä on muistaakseni ainakin Supper's Ready, jossa on Bruford rummuissa.
 
Genesiksen myöhäistuotannosta täytyy muuten mainita sellainen kappale kuin Fading Lights. Se on minusta todella upea veto, yksi parhaista kuulemistani Genesis-kappaleista. Suosittelen kaikille myöhäis-Genesiksen mollaajille.

Ensimmäinen kolaus bändin jumalallisuuteen oli Hackett'n lähtö. Soitellessa näitä vanhempia raitoja huomaan Hackettin rooli olleen isompi kuin itse muistinkaan.

Bruford oli Genesiksen keikkarumpalina joskus 70-luvun jälkipuoliskolla Gabrielin lähdön jälkeen. Seconds Out -livellä on muistaakseni ainakin Supper's Ready, jossa on Bruford rummuissa.
 
Bruford oli 1976 "Trick Of The Tail" -kiertueen rumpalina ja mainitsemallasi livelevyllä vain biisissä "The Cinema Show". Lisäksi "Three Sides Live" -brittiversiolla on medley "It/Watcher Of The Skies" ja "Archives 2" -boxilla "Entangled". Pari bootlegia olen kuullut ja välillä toimii hyvin, välillä vähemmän, Bill kun halusi soittaa biisit itsepintaisesti omalla tyylillään ja se aiheutti hieman vaikeuksia Genesis -miehille.

Bruford oli 1976 "Trick Of The Tail" -kiertueen rumpalina ja mainitsemallasi livelevyllä vain biisissä "The Cinema Show".
 
Ok, kiitos korjauksesta.
 
Pari bootlegia olen kuullut ja välillä toimii hyvin, välillä vähemmän, Bill kun halusi soittaa biisit itsepintaisesti omalla tyylillään ja se aiheutti hieman vaikeuksia Genesis -miehille.
 
Voin kuvitella! Bruford sessiorumpalina... ei oikein kuulosta hyvältä idealta.

Voin kuvitella! Bruford sessiorumpalina... ei oikein kuulosta hyvältä idealta.
 
Tuoreehkossa Genesis -kirjassa "Chapter & Verse" Bill kertoo rehellisesti tuosta ajasta ja on hieman pahoillaankin ylimielisestä käytöksestään.:) Jokatapauksessa Collins tykkäsi miehen soitosta ja onhan ne tuplarumpaloinnit aika hienoa kuultavaa.
 
Noihin aikoihin eli Crimsonin jälkeen ja ennen UK:ta ja soololevyjä Bruford teki paljonkin sessioita soittaen mm. Roy Harperin levyllä ja bändissä ja Pavlov's Dogin, Chris Squiren ja Annette Peacockin levyillä. Keikkojakin mies teki esim. National Healthissa ja tuurasipa hetken Gongissakin. Kaikista noista kuulee kuka soittaa.:)

Ensimmäinen kolaus bändin jumalallisuuteen oli Hackett'n lähtö. Soitellessa näitä vanhempia raitoja huomaan Hackettin rooli olleen isompi kuin itse muistinkaan.
 
Sanokaa mitä sanotte: Genesiksen sävellyskynä ja sielu on Tony Banks.

Sanokaa mitä sanotte: Genesiksen sävellyskynä ja sielu on Tony Banks.
 
Totta joka sana. Banks on säveltänyt suurimman osan Genesiksen tuotannosta muutenkin.

Totta joka sana. Banks on säveltänyt suurimman osan Genesiksen tuotannosta muutenkin.
 
Ehkä suurimman osan, mutta ilman esim. Mike Rutherfordin panosta homma voisi kuulostaa paljon yksipuolisemmalta. Yksi suosikkejani Miken biiseistä on "Man Of Our Times".
 
Olisikin kiva tietää, mitkä Gabrielin ajan biiseistä ovat kenenkin kynästä lähtöisin. "For Absent Friends" on Hackettin ja Collinsin, ja esim. "The Cinema Shown" pitkä soolo-osuus Banksin, Collinsin ja Rutherfordin jammailusta lähtöisin, mutta mites muut? Yleinen harhaluulo noihin aikoihin oli, etä Gabriel teki kaiken.

Olisikin kiva tietää, mitkä Gabrielin ajan biiseistä ovat kenenkin kynästä lähtöisin. "For Absent Friends" on Hackettin ja Collinsin, ja esim. "The Cinema Shown" pitkä soolo-osuus Banksin, Collinsin ja Rutherfordin jammailusta lähtöisin, mutta mites muut? Yleinen harhaluulo noihin aikoihin oli, etä Gabriel teki kaiken.
 
Aiheesta on jonkin verran hajatietoa olemassa. Lambin työnjako oli alunperin se, että Gabriel tekisi sanat, ja loppubändi musiikin. Kuitenkin ainakin Counting Out Time on kokonaan Gabrielin, ja suurin osa Chamber Of 32 Doorsistakin. The Light Dies Down On Broadwaylla puolestaan sanat ovat pitkälti Banksin ja Rutherfordin.
 
SEBTP:in After The Ordealista Banks on sanonut, ettei hänellä ollut osaa eikä arpaa biisin tekemiseen. Hän on myös maininnut sen Genesis-biisiksi, josta vähiten pitää (!).