Etno, proge, latin ›

I agree! Mahtavaa menoa.
 

 
Kuin myös. Sen verran on kova bändi, että lisää pitäisi ostaa!
 
Ostakaa nyt ihmeessä. Maailman ykkösbändejä, ehdottomasti. Ian Andersonin ääni saa sydämeni sulamaan.
 
Jos kaipaat jotain suositteluja, folkimpaan ja koukeroisempaan suuntaan voisivat viitata levyt Heavy Horses ja Songs from the Wood, joista jälkimmäinen sijoittuu omien suosikkilevyjeni ever top5-listaan ehdottomasti, eikä siinäkään hännille.
 
Bluesimpaa materiaalia voisivat tarjota kolme ensimmäistä levyä This Was, Stand Up ja Benefit, joista ensimmäinen on oikeastaan silkkaa blues-rokkia huilulla(luonnollisesti) ja jazz-elementeillä ryyditettynä. Stand up lienee kuitenkin kolmikosta se suosikkini.
 
Progerockeimmillaan Tull lienee A Passion Playn sekä Thick As a Brickin aikoina.
 
Myöhemmästä tuotannosta (Broadsword ->) minulla ei ole harmainta aavistustakaan.
 
Veikkaisin, että voit ostaa (lähes) minkä tahansa levyn Tullin 70-luvun tuotannosta ja pettymys on mahdoton.

Jos kaipaat jotain suositteluja, folkimpaan ja koukeroisempaan suuntaan voisivat viitata levyt Heavy Horses ja Songs from the Wood, joista jälkimmäinen sijoittuu omien suosikkilevyjeni ever top5-listaan ehdottomasti, eikä siinäkään hännille.
 
HH ja Songs from the wood ovat tosiaan hienoja, meikäläisellä menee Horses Woodin edelle, koska mielestäni siinä on mielenkiintoisempia ja muusta Tull - tuotannosta poikkeavampia kappaleita.
 
Myöhemmästä tuotannosta (Broadsword ->) minulla ei ole harmainta aavistustakaan.
 
Myöhemmästä tuotannosta mulla on tuo Broadsword sekä Grammy - voittaja Crest of a knave, enkä kyllä voi oikein suositella kumpaakaan, ainakaan lähtökohdaksi Jethro - harrastukselle. No Crestillä oleva Budapest on tietenkin komea teos, jota Anderson jatkuvasti soittaa myös keikoilla.
 
Veikkaisin, että voit ostaa (lähes) minkä tahansa levyn Tullin 70-luvun tuotannosta ja pettymys on mahdoton.
 
70 - luvun levyt ovat tosiaan todella tasaisia laadultaan, Passion Play tietenkin erottuu joukosta.(PP sisältää vain yhden, kahteen osaan jaetun kappaleen). Stormwatch, Warchild ja Minstrel In the Gallery ovat sellaisia peruslevyjä, joihin ei pety, mutta joita ei voi ehkä aivan mestariteoksiksi luokitella. (Mielestäni).
 
Itselläni on 12 Tull - levyä, ja heikoin niistä on Benefit, ja jos Benefitin tasoinen levy on artistin heikoin, ei kyseessä voi olla ihan turha orkesteri.

Myöhemmästä tuotannosta mulla on tuo Broadsword sekä Grammy - voittaja Crest of a knave, enkä kyllä voi oikein suositella kumpaakaan, ainakaan lähtökohdaksi Jethro - harrastukselle.
 
Samaa mieltä. Mutta Broadsword on aikojen saatossa noussut yhdeksi Tull-suosikeistani.
 
Crestillä oleva Budapest on tietenkin komea teos, jota Anderson jatkuvasti soittaa myös keikoilla.
 
Budapest on kieltämättä hieno. Muuten levy ei ole koskaan täysin vakuuttanut. "Said she was a Dancer" ja "Jump Start" ovat toki hienoja biisejä.
 
Itselläni on 12 Tull - levyä, ja heikoin niistä on Benefit, ja jos Benefitin tasoinen levy on artistin heikoin, ei kyseessä voi olla ihan turha orkesteri.
 
Oho! Vaikka soundit ovat suttuiset ja ääniefetit hellyyttäviä, niin itse rankkaan kyllä Benefitin orkesterin kärkipaikoille. Varsinkin Andersonin lyriikat toimii. Ehkä "Too Old to R'n'R..." on Tullin 70-luvun tuotannosta ainoa, mikä ei soi kovin usein.

Oho! Vaikka soundit ovat suttuiset ja ääniefetit hellyyttäviä, niin itse rankkaan kyllä Benefitin orkesterin kärkipaikoille. Varsinkin Andersonin lyriikat toimii. Ehkä "Too Old to R'n'R..." on Tullin 70-luvun tuotannosta ainoa, mikä ei soi kovin usein.
 
Mielipidejuttujahan nämä ovat, ei noita levyjä voi tosiaankaan absoluuttisella totuudella laittaa paremmuusjärjestykseen. Meikäläisen mielestä kun tuo "Too old to..." on keskivertoa parempi Tull - albumi, varsinkin nimikappaleen kertosäkeen melodia on oivallinen.

Niinkin vähän kuin olenkin "Too Oldia" kuunnellut, täytynee sanoa, että onhan se hieno levy ja yhtyeen ehkäpä aliarvostetuin teos yhdessä Stormwatchin kanssa. Crest of a Knavea en ole voinut etenkään yksittäisenä levynä koskaan sietää, jotenkin liian kasikytlukulainen ja jähmeä. Farm On The Freeway ja Budapest ovat molemmat toki todella hienoja kappaleita, mutta yleisellä tasolla karmaiseva levy.

Luulin etten voi sietää kasari tullia, mutta Broadsword and the Beast on mitä mainioin tull-levy. Aluksi vierastin sitä, kuten Stormwatchiakin, mutta tullissa on hyvää se outokin puoli, että jokaisesta levystä oppii pitämään. Catfish Rising on ehkä ainut poikkeus.
 
Seuraavaksi pitääkin kokeilla Under Wraps:iä tai Rock Islandia...

Lainasin kirjastosta tuon The 25th Anniversary Collection -dvdn ja kylläpäs pääsinkin paremmin tämän bändin maailmaan tämän kautta.

Passion Play vai Thick As A Brick. KUmpaas pitäis ensimmmäiseksi vaaka kallistaa.
 
Songs From The Wood on hankinnassa jo...
 
E: Tullin sivuillahan on tietyllä tavalla luokiteltu bändi tuotanto eri tyylien alle...
 
Mitäs mieltä itse olette. Antaako suuntaa edes...
 
http://www.jethrotull.com/discography/studio.html

Passion Play vai Thick As A Brick. KUmpaas pitäis ensimmmäiseksi vaaka kallistaa.
 
Songs From The Wood on hankinnassa jo...
 
E: Tullin sivuillahan on tietyllä tavalla luokiteltu bändi tuotanto eri tyylien alle...
 
Mitäs mieltä itse olette. Antaako suuntaa edes...
 
http://www.jethrotull.com/discography/studio.html
 
Thick as a Brickistä kannattaa ehdottomasti aloittaa, kun siis noista kahdesta on kysymys.

Thick as a Brickistä kannattaa ehdottomasti aloittaa, kun siis noista kahdesta on kysymys.
 
Passion Playsta menee vain pää sekaisin, jos sillä aloittaa.
 
Kyllä noi jaottelut aika hyvin näytti pitävän paikkansa, vaikka Warchild ei mielestäni mitään medieval/classical - musiikkia ole.

Nyt löytyy Songs From The Woodkin hyllystä (tai no, tossa pöydällä se on, ei ole vielä päässyt 10 kuuntelukerran läpäisyä ennen hyllyynpääsyä). Ihan hyvältä vaikuttaa. Tarkempaa lausuntoa annan myöhemmin, olen ehtinyt kuunnella vasta kerran.

Helevetin moinen live bändi tämä ainakin vaikuttaisi olevan tuon dvd:n mukaan.

Helevetin moinen live bändi tämä ainakin vaikuttaisi olevan tuon dvd:n mukaan.
 
On se, ei oo koskaan pettäny

Nyt löytyy Songs From The Woodkin hyllystä (tai no, tossa pöydällä se on, ei ole vielä päässyt 10 kuuntelukerran läpäisyä ennen hyllyynpääsyä). Ihan hyvältä vaikuttaa. Tarkempaa lausuntoa annan myöhemmin, olen ehtinyt kuunnella vasta kerran.
 
Tätä lättyä ei vaan voi hehkuttaa liikaa. Aivan uskomatonta alusta loppuun. Ei yhtään heikkoa kohtaa (ei sillä että jollakin JT:n 70-luvun levyillä olisi).

Tätä lättyä ei vaan voi hehkuttaa liikaa. Aivan uskomatonta alusta loppuun. Ei yhtään heikkoa kohtaa (ei sillä että jollakin JT:n 70-luvun levyillä olisi).
 
On tainnu passion play jäädä kuuntelematta.

On tainnu passion play jäädä kuuntelematta.
 
Pyh, se on parhaimmistoa. Tämä on totuus.
 
EDIT:
 
(tai no, tossa pöydällä se on, ei ole vielä päässyt 10 kuuntelukerran läpäisyä ennen hyllyynpääsyä).
 
Kuulostaa muuten hemmetin hyvältä systeemiltä! Plussaa. Kaivoin hyllystä kaikki alle viidelle kuuntelulle jääneet levyt, ja niitä on paljon. Heti on parin "pakko"-kuuntelun jälkeen on saanut ystäviä levyistä, jotka on pölyttynyt hyllyssä pitkän aikaa. (mm. Yesin Close to the Edge). Ehkä sitä tarvitsee myös järjestystä nauttiakseen.
 
Antero

Itse teen aina niin, että uudet levyt on tuossa pöydän reunalla ja pääsee hyllyyn sitten kun olen kunnolla tutustunut ja levy avautunut. Joskus käy niin, että tuohon vaan kasaantuu levyjä eikä jaksa laittaa hyllyyn.

Kävin lippupalvelun sivuilla tulevien Suomen keikkojen myötä ja havaitsin, ettei kokoonpanossa ole mukana Doane Perryä, Andy Giddingsiä tai Jonathan Noycea.
 
Onkohan tuo merkki siitä, että Tull on viimeinkin muuttunut Ian Andersonin soolobändiksi?

Kävin lippupalvelun sivuilla tulevien Suomen keikkojen myötä ja havaitsin, ettei kokoonpanossa ole mukana Doane Perryä, Andy Giddingsiä tai Jonathan Noycea.
 
Onkohan tuo merkki siitä, että Tull on viimeinkin muuttunut Ian Andersonin soolobändiksi?
 
Eikös se ole ollut sitä jo aika kauan? Ja eihän nuo nimetkään mitään muuttaisi...
 
Miksi ei ole vielä myynyt loppuun, viimeksi meni hetkessä Kulttuuritalo täyteen.

Sama porukka näköjään kuin kultsan akustisella keikalla. Toi on hyvä poppoo, mutta kosketinsoittajana Giddings on huomattavasti valovoimaisempi.