Etno, proge, latin ›

jazzmies: Groove, koska sitä ei ole.
 
"Groove" ei ole kyllä ensimmäinen kriteeri mikä tulee mieleen Crimsonia arvioidessa. Groovaako Epitaph?
 
jazzmies: Sama Bruford, basisteilla oli varmasti velmua noiden kanssa, sillä Wetton ja Lake, niin kehnoja instrumentalisteja kuin ovatkin, kuulostavat mukavalta noiden seurassa.
 
Lake kuulosti myös oikein mukavalta Palmerin kanssa. Mutta Mikäs Wettonin instrumentinkäsittelystä tekee niin kehnoa?

Jamppa2: Joo Bozin aika oli hyvällä tavalla maanläheisin ja ihan kelpo kokoonpano. Toi Summit-live on hyvä ja sitten mikäs se toinen olikaan joku tupla.. hyvä live sekin. Itse studioalbumikin on hyvä. Päihittää mun mielestä pari aiempaa selvästi, mutta se Wettonin Crimson....toinen stoori.
 
Detroit '71 ja Orlando '72 ovat myös hyviä. Mutta soundillisesti Summit on paras.

Mutta Mikäs Wettonin instrumentinkäsittelystä tekee niin kehnoa?
 
Tämän minäkin mieluusti kuulisin.

Tohtori Flang: "Groove" ei ole kyllä ensimmäinen kriteeri mikä tulee mieleen Crimsonia arvioidessa. Groovaako Epitaph?
 
Mutta Mikäs Wettonin instrumentinkäsittelystä tekee niin kehnoa?
 
Crimsonin ja Grooven ei pitäisi olla toisiaan poissulkevia juttuja. Groove on tekijöidensä summa ja Epitaphissa se ja jännite syntyvät kivasti molla tasolla: laulufraasien ja rumpukompin yhteisvaikutuksesta, Gilesin backbeatin mestasta ja luonnollisesti kehittyvästä arrista. Laken osalta riittä että hän kauhoo pohjasäveliä sinne päin ja Fripp näppäilee "landolatyylillä". Jos soitto ei groovaa, niin sen arvo heikkenee tavattomasti silmissäni.
 
Wettonin ajoitus on jo siellä päin, vaikka hänen paukkuva presarisaundisa tekee intonaatiosta suttuista. Hänen puutteensa tulevat parhaiten esiin vapaissa improvisaatioissaan esimerkiksi Live in Mainz -lätyllä. Hän osaa mollipentatonisen asteikon ja se ei valitettavasti riitä horisontaalislineaariseen aloitteellisuuteen. Eli johonkin johtavat aloitteet tulevat pääasiassa Frippiltä ja Brufordilta. Tuollaisessa soitossa olisi mitä mahtavin tilaisuus eri moodeilla ym. asteikonvaihdoilla saada laiva kääntymään eri suuntaan. Mutta jos ei lähde niin ei lähde. Toinen on hänen mielikuvitukseton soittonsa, sillä hän palaa aina siihen tonaaliseen/modaaliseen keskukseen heti kun meinaa alkaa tapahtua. Eli hän tukkii pohjasävelillänsä improvisaatiot, vaikka tulivoimaa olisikin ollut vierellä yllinkyllin. Ja vielä hänellä on tuo säröpedaali turhan herkässä, missä hänen koipensa osuu siihen juuri kun sitä vähiten kaivattaisiin. Mutta kuitenkin U.K.:n livellä Night after Night hänen instrumentinkäsittelynsä puutteet tulevat esiin kahden ilmiön rinnalla, nimittäin Bozzion ja Jobsonin. Mikrotaimi ei ole alkuunkaan samalla tasolla toisten kanssa ja bassolinjat ovat hämmästyttävän köpelöitä verrattuna kiippariosuuksiin ja rumpuraitoihin. Mutta tykkään hänen lauluäänestään ja kaihoisasta latauksestaan. Soittajana tulee Lauri Porraa, Jaco Pastoriusta, Darryl Jonesia ja Jeff Berliniä ikävä tuohon musiikinlajiin.

jazzmies: Wettonin ajoitus on jo siellä päin, vaikka hänen paukkuva presarisaundisa tekee intonaatiosta suttuista. Hänen puutteensa tulevat parhaiten esiin vapaissa improvisaatioissaan esimerkiksi Live in Mainz -lätyllä. Hän osaa mollipentatonisen asteikon ja se ei valitettavasti riitä horisontaalislineaariseen aloitteellisuuteen. Eli johonkin johtavat aloitteet tulevat pääasiassa Frippiltä ja Brufordilta. Tuollaisessa soitossa olisi mitä mahtavin tilaisuus eri moodeilla ym. asteikonvaihdoilla saada laiva kääntymään eri suuntaan. Mutta jos ei lähde niin ei lähde. Toinen on hänen mielikuvitukseton soittonsa, sillä hän palaa aina siihen tonaaliseen/modaaliseen keskukseen heti kun meinaa alkaa tapahtua. Eli hän tukkii pohjasävelillänsä improvisaatiot, vaikka tulivoimaa olisikin ollut vierellä yllinkyllin. Ja vielä hänellä on tuo säröpedaali turhan herkässä, missä hänen koipensa osuu siihen juuri kun sitä vähiten kaivattaisiin.
 
Hahaa! Tuossa on sattumalta juuri ne Wettonin ominaisuudet mitä olen itse aina pitänyt hänen vahvuuksinaan. Itse nimenomaan pidän härskistä säröilystä ja mollipentatonisessa pitäytymisestä. Makuasioita siis.
 
jazzmies: Soittajana tulee Lauri Porraa, Jaco Pastoriusta, Darryl Jonesia ja Jeff Berliniä ikävä tuohon musiikinlajiin.
 
Kannattaa pitää mielessä, että Wetton oli tyypillinen kulmikas 70-lukulainen brittibasisti John Entwistlen ja Chris Squiren tyyliin. Berlin ja Pastorius edustivat svangaavampaa ja harmoonisesti monipuolisempaa amerikkalaista näkemystä.
 
Henkilökohtaisesti on yhtä vaikea ajatella Berliniä tai Jacoa 72-74 King Crimsoniin kuin Wettonia Weather Reportissa. Tämä sanottua, Berlin oli lähellä olla mukana 80-luvun kokoonpanossa, mutta Fripp kieltäytyi.

Tohtori Flang: Hahaa! Tuossa on sattumalta juuri ne Wettonin ominaisuudet mitä olen itse aina pitänyt hänen vahvuuksinaan. Itse nimenomaan pidän härskistä säröilystä ja mollipentatonisessa pitäytymisestä. Makuasioita siis.
 

 
Kannattaa pitää mielessä, että Wetton oli tyypillinen kulmikas 70-lukulainen brittibasisti John Entwistlen ja Chris Squiren tyyliin. Berlin ja Pastorius edustivat svangaavampaa ja harmoonisesti monipuolisempaa amerikkalaista näkemystä.
 
Henkilökohtaisesti on yhtä vaikea ajatella Berliniä tai Jacoa 72-74 King Crimsoniin kuin Wettonia Weather Reportissa. Tämä sanottua, Berlin oli lähellä olla mukana 80-luvun kokoonpanossa, mutta Fripp kieltäytyi.
 
Aivan. Makumieltymykset kunniaan;) Peace!

Wetton on aivan paras. Raakaakin raaempi näkemys, sanoisin että pioneeri omalla alallaan. Herkkä laulusoundi täynnä mukavaa rehellisyyttä, mitä nykyään kaivattaisiin roppakaupalla. John-poika osas vetää myös "easysti" Book of Saturday, Exiles, The Night Watch ym. Kun Bruford lähti paahtamaan niin ei siihen paljon Jacon mixolyyrisiä tarvita vaan raakaa ja kulmikasta vastausta. Täys kymppi laulajana sekä basistina siihen kokoon panoon. Kasari Crimsoniin ei olisi ollu mitään asiaa ja onneksi Levin veteli yksinkertaiset ja aina yhtä persoonalliset linjat.

Jamppa2: Wetton on aivan paras. Raakaakin raaempi näkemys, sanoisin että pioneeri omalla alallaan. Herkkä laulusoundi täynnä mukavaa rehellisyyttä, mitä nykyään kaivattaisiin roppakaupalla. John-poika osas vetää myös \"easysti\" Book of Saturday, Exiles, The Night Watch ym. Kun Bruford lähti paahtamaan niin ei siihen paljon Jacon mixolyyrisiä tarvita vaan raakaa ja kulmikasta vastausta. Täys kymppi laulajana sekä basistina siihen kokoonpanoon. Kasari Crimsoniin ei olisi ollu mitään asiaa ja onneksi Levin veteli yksinkertaiset ja aina yhtä persoonalliset linjat. korjaus.....

Jamppa2: Kun Bruford lähti paahtamaan niin ei siihen paljon Jacon mixolyyrisiä tarvita vaan raakaa ja kulmikasta vastausta.
 
No parit dominanttidimit ja sideslippingit kyllä kiillottaisivat nämä **** levyt ***** arvoisiksi...

Jaco oli kova, mutta olis aika julmaa verrata Wettonia Jacoon. Pastorius oli melodian ja harmonian mestari, Toisin ku Wetton joka oli enemmän rytmillinen soittaja. Jotain Berliinin munkkia on erittäin vaikea kuvitella tohon 72'ryhmään.

Minustakin Wetton on tämän yhtyeen mielekkäin yksittäinen jäsen. Kaikissa muissa on jotain ärsyttävää. Frippistä en juurikaan diggaile ja muutkin tuovat soppaan toisinaan niin paljon sellaista, mikä ei sinne tosiaankaan kuulu.
 
Tämä on minusta "King Crimsonia" parhaimmilaan:
 
http://www.youtube.com/watch?v=dtcJb6apWN4

Kuuntelin tänään ProjeKct 4:n "West Coast Liveä" ja tulin siihen tulokseen, että Ghost 1-4 on yksi KC:n parhaista.

Mitä kaikkea tuo 5cd + dvd paketti In The Courtista oikein sisältää?

5CD/1DVDA Deluxe Box Set version:
 
CD 1:
 
1. 21st Century Schizoid Man
2. I Talk to the Wind
3. Epitaph
4. Moonchild
5. The Court of the Crimson King
 
1-5 2009 New Stereo album mix. The 2009 remix from the original multitrack master tapes.
 
6. Moonchild (full version)
As Robert chose to feature the edit of Moonchild in the album running order, the full version is included here
7. I Talk to the Wind (Duo version) An alternate take featuring just Robert & Ian
8. I Talk to the Wind (Alternate mix) An alternate take featuring different solos
9. Epitaph (Backing track)
10. Wind session
Extracts from the session that produced the distinctive intro to 21st Century Schizoid Man
 
1-6 mixed & produced by Robert Fripp & Steven Wilson,
7-10 mixed & produced by Steven Wilson, Executive Producer; Robert Fripp.
 
Audio mastered by Simon Heyworth, assisted by Joe Gilder at Super Audio Mastering, Devon.
 
CD 2:
 
1. 21st Century Schizoid Man
2. I Talk to the Wind
3. Epitaph
4. Moonchild
5. The Court of the Crimson King
 
1-5 Original album mix, 2004 Remaster.
 
6. 21st Century Schizoid Man Morgan studios recording, instrumental
7. I Talk to the Wind Recently discovered track from the first BBC session, audio restored from bootleg source.
8. 21st Century Schizoid Man A BBC transcription disc of this track was found some time after the original release of the Epitaph album providing.
much-improved sound quality
9. The Court of the Crimson King (Part 1)
10. The Court of the Crimson King (Part 2) De-clicked vinyl transfer of the original UK Island Records mono single version of the song as split across two sides of 7" vinyl.
 
CD 3:
 
The Alternate Album: In the Court of the Crimson King
 
1. 21st Century Schizoid Man (Trio version - instrumental)
2. I Talk to the Wind (Studio run through)
3. Epitaph (Alternate Version)
4. Moonchild (Take 1)
5. The Court of the Crimson King (Take 3)
 
Alternate takes mixed for the first time from the original studio recordings.
 
6. 21st Century Schizoid Man
7. I Talk to the Wind
8. Epitaph
9. Moonchild
10. The Court of the Crimson King
 
De-clicked vinyl transfer of the original stereo first Island Records issued pink label UK pressing run. Sourced from two vinyl LPs - one of which is Robert Fripp's personal archive copy.
 
CD 4
 
1. 21st Century Schizoid Man
2. The Court of the Crimson King
3. Get Thy Bearings
4. Epitaph
5 Mantra
6. Travel Weary Capricorn
7. Mars
 
Tracks 1-7 restored bootleg, recorded Live at Hyde Park, London, July 5th 1969.
 
8. The Court of the Crimson King
9. A Man A City
10 Epitaph
11. 21st Century Schizoid Man
 
Tracks 8-11 restored bootleg, recorded Live at Fillmore East, New York, November 1969.
 
CD 5:
 
1. 21st Century Schizoid Man
2. I Talk to the Wind
3. Epitaph
4. Moonchild
5. The Court of the Crimson King
 
Mono album mix used for radio promotion only in the USA.
 
6. The Court of the Crimson King
 
Edited, mono single mix used for radio promotion only in the USA. De-clicked from original vinyl source copies.
 
DVD-A:
 
PART I
 
1. 21st Century Schizoid Man
2. I Talk to the Wind
3. Epitaph
4. Moonchild
5. The Court of the Crimson King
 
5.1 Surround Sound mixes available in DTS 5.1 (playable in all DVD players/DVD-Rom drives etc. with a compatible speaker setup) & MLP Lossless Audio (DVD-A players only).
 
All 5.1 tracks mixed & produced by Steven Wilson, Executive producer: Robert Fripp.
 
PART II
 
24/48 High Resolution Stereo mixes of full CD audio content (playable in all DVD players/DVD-Rom drives etc.) & 24/96 High Resolution Stereo mixes (DVD-A players only).
 
PART III
 
The Alternate Album: In the Court of the Crimson King
 
Alternate takes mixed for the first time from the original studio recordings.
 
1. 21st Century Schizoid Man (Trio version - instrumental)
2. I Talk to the Wind (Studio run through)
3. Epitaph (Alternate Version)
4. Moonchild (Take 1)
5. The Court of the Crimson King (Take 3)
 
Mixed & produced by Steven Wilson, Executive producer: Robert Fripp.
 
24/48 High Resolution Stereo (playable in all DVD players/DVD-Rom drives etc.) & 24/96 High Resolution Stereo (DVD-A players only).
 
PART IV
 
Original album mix, 2004 remaster
 
1. 21st Century Schizoid Man
2. I Talk to the Wind
3. Epitaph
4. Moonchild
5. The Court of the Crimson King
 
24/48 High Resolution Stereo (playable in all DVD players/DVD-Rom drives etc.) & 24/96 High Resolution Stereo (DVD-A players only).
 
PART V
 
Video Content
 
1. 21st Century Schizoid Man (edit), film from Hyde Park concert July 5th 1969 available for the first time with original audio from the actual performance.
 
All material previously unreleased or previously unreleased in these versions except
DVD content Part IV, previously released in standard 16 bit resolution as CD DGM0501 - In the Court of the Crimson King.
 
DVD-A mastered & assembled by Neil Wilkes at Opus Productions, London.

Sweeeeeeeeeeeeeet!!

Artturi:
6. Moonchild (full version)
 
:---D

Artturi: 5CD/1DVDA Deluxe Box Set version:
 
Jotain käsittämätöntä rahastuksen ja ei-kestävän kehityksen välimaastosta. Mutta jos iTunesista ostaa, se on OK, mutta mutten hölmöläisten hommaa.

Minen käsitä oikeasti keräilijöitä!!

Nuages: Minen käsitä oikeasti keräilijöitä!!
 
Kuulostat ihan keräilijän puolisolta. Tai arkeologin.

jazzm. Mutta tykkään hänen lauluäänestään ja kaihoisasta latauksestaan.
Soittajana tulee Lauri Porraa, Jaco Pastoriusta, Darryl Jonesia ja Jeff Berliniä ikävä tuohon musiikinlajiin.

Jos joku noista mainituista basisteista soittaisi King Crimsonissa; niin se ei olisi King Crimson. Crimsonin saundiahan on juuri se rosoisuus ja elävyys; ja se koskee bassoakin ja bassosaundia. Särkevä, paukkuva, rosoinen ja riitasointuinen. Siis se on SE juttu siinä bändissä ja huom: BÄNDISSÄ ja Wetton sopi täydellisesti siihen myös bassonsa kanssa (Ja Lake ja Levin kanssa). King Crimson on bändi. Hyviä basistejahan nuo kaikki ovat, mutta eivät King Crimsoniin sovi soittotyyliltään. Sanotaan nyt vaikka, että ovat "liian hyviä" ( mutta eivät parempia :))