Etno, proge, latin ›

Pikn Floyd99: Kyllä Metallikin voi olla progea. Vai mikäs sen estää? Esimerkkinä Dream THeater, Opeth, Porcupine tree. :P
 
Uh oh, shitstorm incoming!

SnowCrow: Uh oh, shitstorm incoming!
 
Täytyykin tästä käydä kaupassa ja poistaa vähän perunalastuja ja olutta.

Pikn Floyd99: Kyllä Metallikin voi olla progea. Vai mikäs sen estää? Esimerkkinä Dream THeater, Opeth, Porcupine tree. :P
 
Heitetää vitsillä tää pakollinen: DT ei ole progea. :)

Funkonaut: Heitetää vitsillä tää pakollinen: DT ei ole progea. :)
 
Hohohohooho :DDDDDD

Ai, no sitte oon varmaan käsittäny väärin. Moni ehkä kumminkin ymmärtää miksi siihen liitetään sana proge aika useinkin. Mun mielestä tärkeempää on se mitä se sana tuo ihmisille mieleen eikä se mikä on absoluuttinen totuus asiasta (totuuksia on yhtä monta kun on ihmisiä).
 
Opethilla ainakin uudella levyllä on kaikki tehty oikein pappaprogen vanhan mallin tyyliin niin luulisi kelpaavan. vai pitääkö sen olla tehty 76 että se voi olla progea?

Pikn Floyd99: Opethilla ainakin uudella levyllä on kaikki tehty oikein pappaprogen vanhan mallin tyyliin niin luulisi kelpaavan. vai pitääkö sen olla tehty 76 että se voi olla progea?
 
Mut sepä ei olekaan metallia.

Pikn Floyd99: Kyllä Metallikin voi olla progea. Vai mikäs sen estää? Esimerkkinä Dream THeater, Opeth, Porcupine tree. :P.
 
PT ei ole metallia.

AnonHero: PT ei ole metallia.
 
Ei se progeakaan ole.

Stiiq: Ei se progeakaan ole.
 
Totta, paitsi lasken kyllä Voyage 34:n ynnä muun vanhan tuotannon aika progeksi.
Steven Wilsonin uusin soololevy on progea.

Ettekste nyt just vaan sanonu että "tää ja tää" on progea ja "tää ja tää" on metallia. Musta on vaan tosi tekopyhää väittää ettei voi olla progea jos on vähän enemmän säröä kuin normaalisti. Se on kuitenki vain musaa niin mitä väliä millä sanoilla siitä puhuu jos idea ymmärretään. Mun mielestä sanojen tarkotus on olla työkaluja keskustelulle eikä keskustelunaihe.

Palatkaa ruutuun kolme http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=7698198#p7698198

Pikn Floyd99: Musta on vaan tosi tekopyhää väittää ettei voi olla progea jos on vähän enemmän säröä kuin normaalisti.
 
Paljonko säröä on normaalisti, tämä täytyy selvittää ensin.

Mulla oli vaan se mielessä että ei se ole siitä soundista kiinni onko progea vai ei vaan sisällöstä. Mulle metalli tuomieleen vaan jonkin osa-alueen musiikissa eikä mitään yleismaailmallista yhdenlaista jyystämistä. Olis hauskaa jos voitas vaikkapa yhdistää niitä "genrejä" ja tehdä sitä progea vaikka sillä tapaa.
 
Siinä varsinkin nykyinen porcupine tree on onnistunut vanhasta nyt puhumattakaan.
 
Tietysti turha on puhua asioista jotka eivät vain mene ihmisten päähän joten pitää sitten varmaan puhua siitä grace for drowningista jos se kerran jollekin kelpasi progena. Vai onkos siinäkin jokin epäautenttisuusongelma? Voi olla ettei sitä kaikki progena niele kun siinä soittaa Jordan Rudess.

Pikn Floyd99: Voi olla ettei sitä kaikki progena niele kun siinä soittaa Jordan Rudess.
 
Rudess onkin ainoa asia mikä tuossa levyssä yhtään häiritsee :D

AnonHero: PT ei ole metallia.
 
Ei ole ei. Eikä progea. PT on pelkästään huonoa.

Vessajono: Ei ole ei. Eikä progea. PT on pelkästään huonoa.
 
Ei tuollaista musiikkigenreä ole olemassa.

Vessajono: Ei ole ei. Eikä progea. PT on pelkästään huonoa.
 
Eikös tämä ole jo hiukan koomista, kun jokaisella täällä on oma käsityksensä sitä mikä ylipäänsä on progea. Hankala keskustella aiheesta kun aina löytyy se hipsterimpi kaveri joka ei voi hyväksyä muiden näkemystä asiasta. Eikö se nyt ole oikeasti aika sama mikä on se käsite mitä käytetään jos se ymmärretään (jos halutaan ymmärtää). Jotenki tämä estää kaiken keskustelun missään, kun pitää aina keskustella siitä mikä on ultimaattinen totuus.
 
Anteeksi jos vastailin trolliin.
 
E: Ja jotta en vain itsekin keskustelisi tästä sanasta 'proge' niin sanonpa sanasen tuosta GFD:stä kun on ikäänkuin tapetilla. Grace for drowning on ehkä paras mix wilsonilta pariin vuoteen. Tekee aina mieli käydä hakemassa itelleen 5.1 systeemi ja kuunnella semmosen kanssa, mutta rahat loppuvat aina kesken. Biiseistä tykkäsin eniten 'Grace for Drowningista' ja 'Raider Preludesta'. Myös 'Postcard' on ylösnoston arvoinen.

Menisikö Porcupine Treet sun muut sitten tuonne New Prog/post-prog läjään. Googlettamalla löytyi tuommoinen termi. Itsehän tykkäilen isosti Porcupine Treestä eikä ole ollenkaan hassumpi nimitys omasta mielestäni. http://en.wikipedia.org/wiki/New_prog
 
Vaikea on minun sanoa mitään pahaa tuosta Grace For Drowning lätystä. Taitaa olla vähän sitä kastia, että joko pidät levystä paljon tai sitten et ollenkaan. Itse lukeudun tuohon kovaa tykkääjien joukkoon. Jos pitää lemppareita valita niin No Part Of Me, Remainder The Black Dog, Belle De Jour sekä Index nappasivat koviten.

Jos referenssinä otetaan se miten ja mistä proge on syntynyt niin progen edellytyksenä pitäisi olla aina uuden luominen hyödyntäen jo valmiina olevia työkaluja. Nykyään proge on aika usein geneeristä ja sille on luotu tietyissä piireissä standardeista koostuvat raamit ja se ei ole progea, eli kokeellista. Progehevipiireissä usein noudatetaan näitä raameja koska hevipiireissä on ollut aina sangen yleistä se että musiikki koostuu maneereista ja kliseistä. Ns. "oikea" proge voi olla vaikka nokkahuiluilla sävellettyä ja toteutettua musiikkia, kunhan se on omaehtoista ja että sen toimintatavat ja periaatteet makaavat ja nousevat puhtaalta pöydältä. Lue: Musiikki on ilmaisultaan vilpitöntä ja aitoa.
Tekniikka ilmiönä on tuonut progemusiikkiin paljon ihmisiä(harrastajia) joilla ei ole mitään hajua edes siitä mitä progressiivinen sanatarkkaan käsitteenä tarkoittaa(Lue: Monille proge = tekniikka ja nopeus sekä iän ikuiset imagomaneerit faaroineen ja kyklooppeineen) ja he haluavat tietoisesti jopa vältellä progressiivisen musiikin taiteellisia ilmiöitä liittyen avoimeen itsensä ilmaisuun, ja sen sijaan yrittävät korvata sen sitten vain valmiiksi opetelluilla likeillä. Omalla tavalla se on aika ironista koska proge tuli alunperin tunnetuksi nimenomaan siitä teknisyydestään sekä myyttisistä tarinoistaan. Nykyään sitä miltei toivoo että kuulisi progea missä ei olisi tilun tilua, softan softaa, ja laulussakin voisi laulaa mieluiten joku Labrien täydellinen vastakohta. Pink Floydin kaltaisia bändejä tarvittaisiin enemmän, eikä ne Opeth tai PT ole lainkaan huonoja bändejä vaikka ei omiin suosikeihin kuulukaan.

Mikä musiikki ei ole vilpitöntä ja aitoa? Muusta kuin omasta näkökulmastasi siis.