Etno, proge, latin ›

Se on sellasta musaa josta on hyvä opiskella omaa musisointia... kuitenkaan omaa musiikkia ei kannata tehdä samanlaiseksi sillä mieti nyt saako joku suomalainen dt2 mitään mainetta ku koko maailmassa ei ole kuuntelijoita kuin yhdelle

Kiitos vaan DT:lle että "aukaisi" ovet vähän erilaisen(kaikenlaisen) musiikin maailmaan :)
 
Plussaa teille. Samaa mieltä.

Mun sekavat 2cnt:
 
...
 
Otahan plussa. Sen verran samanlaisia ajatuksia kirjoittelit mitä omassa päässänikin pyörii. Etenkin juuri tuo "siirtymäbändi"-kohta oli aivan kuin suoraan "omasta elämästä" =) Tarkoittaen siis sitä että juuri minullakin kävi sillä tavalla että rockin ja heavyn kautta hypättiin progeen ja siitä sitten kaikenlaisiin musiikkityyleihin juuri Dream Theaterin kautta, joten siitä aina iso kiitos DT:lle. Ja onhan se kova bändi edelleenkin vaikkei tuo uusin niin kolahtanutkaan.

Se on sellasta musaa josta on hyvä opiskella omaa musisointia... kuitenkaan omaa musiikkia ei kannata tehdä samanlaiseksi sillä mieti nyt saako joku suomalainen dt2 mitään mainetta ku koko maailmassa ei ole kuuntelijoita kuin yhdelle
 
Vähän on kyllä stereotypisointia, sanoisin. Mun mielestäni osa etenkin nykykappaleista on selvästi selkeytyneempää materiaalia. Ehkä jopa aavistuksen kierompaa popmusiikkia.
 
Kyllähän jotain Forsakenin tyyppistä kamaa voisi hyvin kuvitella kuulevansa radiosta. Ja vastapainona tietysti: Onko se väärin että jätkät eivät vedä koko ajan sata lasissa?
 
Ei minun mielestä. In the Presence of Enemies I:n alku on hyvinkin progea. Voisin jopa arvioida, että DT:lle on tapahtumassa samantyyppistä muutosta kuin vaikka Genesikselle aikoinaan. Kuten sanottua, jätkät ovat rikkaita ja voivat tehdä millaista musiikkia haluavat. Vaikka popimpaa matskua tuleekin, niin ei sitä varmaan tarvitse tehdä yleisöä kosiskellakseen. Kosiskelua olisi mielestäni enemmän sellainen väkisinväännetty tilutus.
 
Ja tuosta dt2-meiningistä... käsittääkseni teknisempi musiikki on juurikin soittajaystävällistä, eli sitä tehdään koska se on kivaa. Siinä vaiheessa lähdetään mielestäni muutenkin jo hakoteille jos lähdetään tekemään musiikkia a) jonkun toisen mukaan tai b) yleisöä houkutellakseen. Siis pääasiallisena motiivina.

käsittääkseni teknisempi musiikki on juurikin soittajaystävällistä, eli sitä tehdään koska se on kivaa. Siinä vaiheessa lähdetään mielestäni muutenkin jo hakoteille jos lähdetään tekemään musiikkia a) jonkun toisen mukaan tai b) yleisöä houkutellakseen. Siis pääasiallisena motiivina.
 
niin, tuskin Petrucci nauhottelee hirveetä tilusooloa ja ajattelee samalla että "vittu miten perseestä, tällastakin skeidaa täytyy nauhottaa...."
 
kai minäkin tiluttaisin, jos vaan osaisin...ja soittaminenhan on ihan perseestä, jos ei siitä nauti.
 
EDIT: tulipas ehkä harvinaisen järkevä lause tohon loppuun xD

Vähän on kyllä stereotypisointia, sanoisin. Mun mielestäni osa etenkin nykykappaleista on selvästi selkeytyneempää materiaalia. Ehkä jopa aavistuksen kierompaa popmusiikkia.
 
Kyllähän jotain Forsakenin tyyppistä kamaa voisi hyvin kuvitella kuulevansa radiosta. Ja vastapainona tietysti: Onko se väärin että jätkät eivät vedä koko ajan sata lasissa?
 
Ei minun mielestä. In the Presence of Enemies I:n alku on hyvinkin progea. Voisin jopa arvioida, että DT:lle on tapahtumassa samantyyppistä muutosta kuin vaikka Genesikselle aikoinaan. Kuten sanottua, jätkät ovat rikkaita ja voivat tehdä millaista musiikkia haluavat. Vaikka popimpaa matskua tuleekin, niin ei sitä varmaan tarvitse tehdä yleisöä kosiskellakseen. Kosiskelua olisi mielestäni enemmän sellainen väkisinväännetty tilutus.
 
Ja tuosta dt2-meiningistä... käsittääkseni teknisempi musiikki on juurikin soittajaystävällistä, eli sitä tehdään koska se on kivaa. Siinä vaiheessa lähdetään mielestäni muutenkin jo hakoteille jos lähdetään tekemään musiikkia a) jonkun toisen mukaan tai b) yleisöä houkutellakseen. Siis pääasiallisena motiivina.
 
Juu mut sei ollu mun pointti. Tarkoitin vaan että DT on hyvä bändi nimenomaan että oppii kuunteleen erilaisuutta musiikissa. Sitä ei tulisi kuunnella että "ai tää oli tämä ihime funkkikohta, kelataanpa tämä pois" vaan myös miettiä kuinka hyvä juttu se on että voi sekoittaa genret niin sekaisin että voi myöntää tekevänsä montaa eri genreä kuitenkin yhdellä yhtyeellä. Siinä mielessä oppii tykkäämään kaikesta musiikista.
 
Voin myöntää että tykkään tosi harvasta progebändistä vaikka itse progea teenkin, sillä monet bändit vetää progea ihan vaan outojen tahtilajien pohjalle ja siinä kaikki. Ei se minun mielestä ole progressiota musiikissa että tehdään outoja tahtilajeja. Mutta kun osaa tahtilajeja, oppii tekemään monensorttista kikkaa niiden avulla ja se on taas oppimista.
 
Suoraviivaisuus on juurikin se mihin kannattaa pyrkiä ja jos haluaa progeilla niin ennemmin yhdistää suoraviivainen ja mutkikas juttu päällekkäin, kuin että tekee jonkun yhtä suuren kaaoksen ku esim. The Dance Of Eternity.

Plussia ropisee ainakin kaikile tämän aamun kirjoituksille.
 
Siirtymä bändi tämä DT minulle oli myös. Octavarium on vaikuttanut minuun enemmän kuin mikään muu levy johtuen siitä että siitä lähti musiikin harrastukseni.
Ostin sen sokkona s-marketista vaikka kaveri oli kyllä pikkaisen Awakea kuunteluttanut. Octavarium iski heti.

Palaan DT:n pariin säännöllisin väliajoin uudestaan pyrkiäkseni löytämään siitä jotain kiinnostavaa, sillä näin "paperilla" Dream Theaterin pitäisi tarjota minulle loputtomasti mielenkiintoista kuunneltavaa -- kompleksista, haastavaa musiikkia, taitavaa ja luovaa soittoa, konseptuaalisia kaaria, rajojen rikkomista.
 
Sen sijaan kerta toisensa jälkeen törmään oudosti teflonpinnoitettuun musiikkiin, josta ei saa otetta, joka menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, haukotuttaa, tylsistyttää eikä jätä mitään pysyviä mielikuvia -- ei melodioita soimaan päähän, ei pakkomiellettä uudelleenkuunteluun, ei plokkauksen ja perässäsoittamisen tarvetta, ei tunnetta siitä, että on kokenut musiikillisen elämyksen, ei mitään.
 
En ymmärrä.

DT:stähän minäkin siirryin muun progen maailmaan. Valitettavasti DT:n kannalta bändit kuten Pain of Salvation, Porcupine Tree, The Flower Kings, Tool, A Perfect Circle jne. aiheuttivat sen, että DT alkoi kuulostamaan armottoman väkisinväännetyltä skräbältä, eikä nykyään pyöri soittimessa enään ollenkaan.
 
Dream Theater on joskus 90-luvulla kyllä ollut progressiivinen bändi, ja on oikeastaan lähinnä yksin "kehittänyt" progressiivisen metallin, tai ainakin yksin tuonut sen valtavirran tietoisuuteen ja suosioon. Kuitenkin 2000-luvulla ei DT ole onnistunut mielestäni luomaan mitään "progressiivista". Progressiivisen musiikinhan pitäisi olla edistyksellistä, kokeilevaa, ja niin edelleen. 2000-luvun Dream Theater on tylsä, muilta bändeiltä härskisti kopioiva (mm. Muse, Pink Floyd) vanhoja suosioon johtaneita maneereitaan kierrättävä vanhojen tiluttajien klubi jotka ovat antaneet musiikille jo kaiken mitä heillä on annettavaa. DT:n evoluutio tuntuu olevan että mitä enemmän vuosia, sitä enemmän nuotteja. Valitettavaa.
 
DT:lle olen kyllä kiitollinen siitä että ovat minut johdattaneet progressiivisen musiikin maailmaan, mutta tämän matkani aikana on teatterin pojat vaeltaneet itse sieltä pois.
 
Nämä ovat vain minun ajatuksiani, mutta huvittaisi tosissaan tietää että mitä progressiivista Systematic Chaosista pitävät siltä albumilta löytää? Outoja tahtilajeja? Se ei ainakaan tänä päivänä ole mikään erikoisuus edes popmusiikissa (Mew).

Vitun väliä onko se sit progea. Hemmetti se on hyvää. Aina tarvii olla todistelemassa kuinka progea joku on. Kaikille ei kolahda, ei auta, ei.
 
Edit: Ja väittäkää vaan että kopioi härskisti muilta bändeiltä. kuulostaa se silti musta aika hyvältä yhdistellä noita bändejä (Musea, Rushia, Pink Floydia, Metallicaa jne.).
Aina joku valittaa, varsinkin DT:n kohdalla. Typerää.

Varsinkin Octavarium levyllä kopiointi oli lähes tarkoituksellista.
 
Lukekaas täältä: http://dt.spatang.com/octavarium.php
 
Tähän ei moni pysty. (Osa teistä on varmaan lukenut jo tai muuten vaan saanut selville)

Lukekaas täältä: http://dt.spatang.com/octavarium.php
 
No tuo jos mikä on progea :D

Varsinkin Octavarium levyllä kopiointi oli lähes tarkoituksellista.
 
Lukekaas täältä: http://dt.spatang.com/octavarium.php
 
Tähän ei moni pysty. (Osa teistä on varmaan lukenut jo tai muuten vaan saanut selville)
 
Joo tuo on kyllä aika järjetöntä. Saanut äijät vähän miettiä miten saa kaiken liittymään numeroihin 5 ja 8 + kaikki nuo jutut mitä nuissa on. Liekkö kaikki edes tarkoituksella, mutta kuitenkin. Varsinkin tuo Octavarium nimikkökappale on aika järjetön nuitten referenssien ja nugettien kannalta.

Pitänee lukea joskus yöllä.

Joku mnettiläinen sanoi joskus aika hyvin, kun totesi, että black metal -faneille pärjää elitistisyydessä ja pedanttisuudessa vain jazzin kuuntelijat. Tuo sama pätee kyllä todella moniin progen ystäviin. Hirveää kiistelyä siitä, mikä on progea ja mikä ei, ja yleensä perustelut eivät ole sen kummempia kuin "En tykkää, ei voi olla progea", ja proge-kategoriaan pääsevät vain valitut bändit, usein ne omat suosikit. Mitä hittoa, eikö muka voi olla olemassa subjektiivisesti huonoa musiikkia, jossa on silti progressiivisia elementtejä?
 
Tsekataanpa lähdeteoksista parhaimman ja luotettavimman eli Wikipedian Progressiivinen rock -artikkelia läpi:
 
Musical characteristics
 
Form: Progressive rock songs either avoid common popular music song structures of verse-chorus-bridge, or blur the formal distinctions by extending sections or inserting musical interludes.
Check, monissa biiseissä on sen verran osia, ettei sormet riitä laskemiseen.
 
Timbre (instrumentation and dynamic): Early progressive rock groups added additional instrumentation to the typical rock group lineup of a guitarist, bassist and drummer, often adding keyboards or synthesisers. These and other instruments, particularly those common to classical and jazz music, such as the flute, saxophone or violin, are frequently used as part of the overall texture of the group's musical output.
Check, huipennuksena 6DoiT, joka esitettiin orkesterin kanssa.
 
Rhythm: Use of time signatures and rhythms that are rarely used in rock music. Progressive rock music is designed mainly for listening, rather than for dancing, which meant that prog rock bands are able to use unusual, changing time signatures and even layering polyrhythms. Repetitive riffs are used much less than in hard rock.
Check, bändiähän usein arvostellaan turhasta tahtilajikikkailusta.
 
Harmony: While some progressive rock songs adhere to the I - IV - V chord progressions of early rock, this usually avoided in favour of less predictable progressions.
Check, en ole tehnyt sointuanalyysia biiseistä, mutta ei todellakaan ole pelkkää I-IV-V -kiertoa.
 
Melody: While the major and minor modes are still prevalent even in progressive rock, the blues-associated pentatonic scale is rarely emphasized. In progressive rock, melodies tend to be long and often meandering, especially in instrumental solo passages, often with little or no clear indication of cadence. Unpredictability of the musical direction is a core characteristic for progressive music.
Check, The Dance of Eternity, Octavarium..
 
Other characteristics
 
Progressive rock bands often use concept albums, in which a theme or storyline is explored throughout an entire album or series of albums, sometimes in a manner similar to a film or a play.
Check, Scenes from a Memory on konseptialbumi, samoin Six Degreesin toinen CD. Lisäksi Portnoyn AA-saagaa on jyystetty jo neljällä levyllä + Awake-levyn The Mirror.
 
Progressive rock often uses poetic, conceptually-themed or fantasy-based lyrics.
Check, viimeksi Systematic Chaosilla biisien aiheena oli Dark Masterit, vampyyrit ym.
 
Progressive rock bands sometimes aesthetically link the music with visual art elements such as album art.
Check, Live Scenes from New Yorkissa pyörii videospotteja musiikin seassa, ja Scorella pyörii Octavariumin aikana se mustekala-animaatio.
 
Technology advancement was always a prime element in progressive rock, especially in electronics.
Check, varsinkin Rudess tykkää leikkiä leluillaan, continuum-syna tulee ensimmäisenä mieleen.
 
Ei noi ole tietenkään absoluuttiset kriteerit, mutta silti tuntuu naurettavalta aina, kun joku sanoo "Yy-yy, ei ole progea". Ei proge ole mikään arvonimi hyvälle musiikille. Subjektiivisesti paskaakin progea löytyy maailmasta vaikka kuinka paljon, ja joillekin ko. paska manifestoituu Dream Theaterin muodossa. Se on ihan OK, mutta ei ne elementit sieltä musiikista sillä mihinkään katoa.

++ atimoc puhuu paljon ja asiaa. Proge ei todellakaan ole mikään määritelmä hyvälle musiikille.
Kun joku sanoo että DT ei ole progea, hän luultavasti ei myökään diggaa siitä.
Ideana on se että truu proge diggarit eivät diggaa DT:stä (jostain tuntemattomasta syystä) ja sanovät täten että se ei ole progea... tää pointti on mulle ainakin aika epäselvä.

++ atimoc puhuu paljon ja asiaa, mutta erehtyy siinä että jotain subjektiivisesti paskaa musaa olisi olemassa.
 
Taisi mennä subjektiivisuus ja objektiivisuus sekaisin? Musiikki on subjektiivisesti paskaa, jos subjekti, kuulija, (esimerkiksi minä) päättää niin.

Niin siis subjektiivisella paskalla yritin tarkoittaa sitä, että voin kyllä nimetä progebändejä, jotka ovat omasta henkilökohtaisesta näkökulmastani kuraa, mutta muut eivät välttämättä ole samaa mieltä, ja ne progressiiviset elementit löytyvät kuitenkin sieltä tuotannosta, oli mun subjektiivinen mielipiteeni mikä tahansa.

Taisi mennä subjektiivisuus ja objektiivisuus sekaisin? Musiikki on subjektiivisesti paskaa, jos subjekti, kuulija, (esimerkiksi minä) päättää niin.
 
Kiitoksia korjauksesta. Subi tuli sähläämällä.
Onko objektiivisellä sitten mitään tekemistä mielipiteen kanssa?

Minusta tuo Wikipedian selitys progesta on lähinnä että mikä on ko. genressä yleistä. Se on minusta typerää, koska progressiivisen kuitenkin tarkoittaa edistyksellistä. Minusta DT on ollut sitä 90-luvulla ja 2000-luvun alussakin, mutta etenkin Systematic Chaosilla ei olla tuotu enään mitään uutta mitään. Mielestäni noiden täysin irrallisten instrumentaaliosuuksien tiputtelu joka väliin niin kuin DT:llä on tapana, ei ole enään millään tapaa progressiivista, mutta kukin tavallaan..
 
Minä en pidä DT:n uutta materiaalia progressiivisena, enkä pidä sitä myöskään hyvänä. Vanhoista levyistä kyllä diggaan, mutta nekin on nyt pölyttyneet kuukausia. Ehkä vielä joskus..