Etno, proge, latin ›

Kaverilta lainasin aikoinaan In The Court Of The Crimson Kingin.. ja se oli menoa sitten!
 
Tämän hetken parhaat vois olla, ja samalla nämä ovat oikeastaan pitkäikäisimmät suosikit:
1. Cynic. Ja lähinnä se ainokainen lättynen, eli Focus. Melko pitkälle vietyä metallin ja jazzin fuusiota se on, ja progeksi miellän. 2. Kayo Dot. Hyvinkin tunnelmallista menoa, mm. jazzia, metalllia ja rock-musiikkia sekoitettuna modernin klassisen musiikin luonteeseen. Pitkiä biisejä! Eiköhän tämäkin progesta mene.
 
Eli aika metallista meininkiä, mihinkäs sitä juuriltaan pääsisi. Mutta kylläpä näitä perinteisempiä juttujakin tulee joskus kuunneltua, kuten Genesistä, Pink Floydia, Rushia ja Camelia. Suomalaisista koviksista mainittakoon Absoluuttinen Nollapiste, CMX, Taipuva Luotisuora, Magyar Posse, Alamaailman Vasarat ja Bjav!

Isän vinyylihyllyn kautta se progen maailma tuli tutuksi joskus nappulana. Silloin kun ei vielä itse musisoinut ei tajunnut koko musatyylin teknisyydestä mitään ja monet hienot jutut jäivät huomaamatta. Toisaalta nykyään ei meinaa oikein saada taas samanlaisia fiiliksiä progesta kuin aikoinaan, milloin se fiilis juuri oli tärkeintä.
 
Jethro Tull, Genesis, Yes, Pink Floyd, king Crimson: kyseisistä standardibändeistä oli helppo aloittaa ja siirtyä pikkuhiljaa hieman tuntemattomampien ja haastavampien bändien kimppuun.
 
15-kesäisenä suuri yllätys oli se, että nykyään muutkin pändit, kuin aikansa elänyt Dream Theater, tekevät progea. Flower Kingsit sun muut Genesis/Yes-vaikutteista irtipääsemättömät neo-progepumput iskivät täysillä, vaikka edustavatkin melko taantunutta progemusaa.
 
Uusia progepändejä ja alatyylisuuntauksia löytyy aina lisää niin 1970-luvulta kuin nykyiseltä vuosituhannelta, ja kaikkialta näiden välistä. Onhan progressiivinen rock pohjaton suo tutkittavaksi.

Hmm... Vaikka kovasti tekisi mieli kommentoida enemmänkin, niin mitäpä tässä... Sen vain sanon, että parhaimpia uusia porgelevyjä mitä olen kuullut ovat Von Hertzen Brothersien molemmat.
Sanoo siis ukko, jonka juuret on syvällä Genesiksessä yms. 70-luvun sinfonisessa progessa.