Etno, proge, latin ›

Dark Album on aika kesy levy (heeelsiiinki nights)
 
Kesy? Levy, mistä löytyy sellaiset biisit kuin "Cheap Evening Return" ja "The Big Farewell" on kaikkea muuta kuin kesy.

No on se silti kesyimmästä päästä. Popahtavammasta. Kevyemmästä. Tylsemmästä.
 
Mut eihän se noista biiseistä huonoja tee.

Mun mielestä tuo Dark Album on oikein onnistunut teos. Harmi, että Virgin torjui sen.
Onhan se alakuloinen ja popahtava, mutta ei se siitä huonoa tee päinvastoin Dark Album on mielestäni paljon parempi kuin Englannissa vähän väkisin väsätty Lucky Golden...

Dark Album on mielestäni paljon parempi kuin Englannissa vähän väkisin väsätty Lucky Golden...
 
Samaa mieltä minäkin.

Dark Album on mun mielestä aivan mestariteos! Kyllä se on eniten minun soittimessa pyörinyt wigu-levy.. Ja kiesus miten hienosti Ronnie soittaa niissä biiseissä..

Kertokaahan minulle, mikä tekee Wigwamin Being-albumista mestariteoksen. Itse en nimittäin jaksa kyseistä levyä kuunnella pätkääkään. Fairyport tosin kolahtaa ja lujaa. Nuclear Nightclubkaan ei loppupelissä ole yhtään pöllömpi, popimpi vain.

Kertokaahan minulle, mikä tekee Wigwamin Being-albumista mestariteoksen. Itse en nimittäin jaksa kyseistä levyä kuunnella pätkääkään. Fairyport tosin kolahtaa ja lujaa. Nuclear Nightclubkaan ei loppupelissä ole yhtään pöllömpi, popimpi vain.
 
Aika sankari on, joka määrittelee taiteessa hyvyyden, tai uuttaa jotenkin mestarillisuuden mistä vain levyltä sellaiseen muotoon, että se on kaikkien käsitettävissä. Itsehän vain tykkään kuunnella Being-levyä ja saan siitä mukavia tunnetiloja. Siksi se on minulle mestariteos.

Jaa-a Being? Kyseinen plätty on vaan kestänyt eniten kuuntelua. Siihen ei vaan kyllästy. Se on jotenkin niin nautittava kokonaisuus. Sopivas suhtees Jukkaa, Jimppaa ja väliin pari hyvää Pohjola vetoa. Se vaan on jotenkin niin maaginen levy kannesta sisältöön.
 
p.s. Hankkikaa vinyyli siinä on ainakin 100 kertaa enemmän fiilistä.
 
edit. Ei sittenkään mitään.

Hankala sanoa syytä, mutta Being kuuluu kyllä minunkin levylautasen kestokuluttajiin. Sopivassa suhteessa mutkikkaampia biisejä helposti kuunneltavia.

Being on mielestäni lähes yhtä hyvä kuin Fairyport.

Fairyport oli mun eka Wiguplätty ja onhan se kova, mutta kovin hajanainen: vähän sitä sun tätä. Tuntuu, että Jimin ja Pekan materiaalikin olisi jotain soololevyiltä jäänyttä kamaa, ainakin osittain. Toki levyltä löytyy legendaariset Lost Without A Trace ja Hot Mice. Kyllä Jim ja Pekka loivat parempia kipaleita Tombstonelle ja Beingille ja tämähän on minun mielipide. Se jukan sarja on ihan kiva kans, mutta kyllä tuo Jukankin sävelkynä selkeni huomattavasti Beingille. Losing Hold on tietenkin maailman hienoimpia biisejä. Olisipa Wigut tehneet enemmän tuollaisia biisejä. Hyvä levy, mutta
ei vedä vertoja Beingille.

Kertokaahan minulle, mikä tekee Wigwamin Being-albumista mestariteoksen.
 
Ei pelkästään se, että siltä löytyy maailman hienoin biisi "Planetist". Se vaan on käsittämättömän komea levy ja kestänyt kuuntelua allekirjoittaneen soittimissa melkoisen ajanjakson. Fairyportilla on toki hetkensä, samoin kuin Nucillakin ja miksei tietysti kaikilla ukkojen levyillä, mutta Beingissä on vain se jokin.

Tuota noin. Miten se on noiden Wigwam cd-levyjen kanssa, eli minkä tasoisia ovat? Ja milloinkahan on mahdettu cd:lle työstää? Tekis mieli hankkia jotain cd:llä kun lähes kaikki mun Wigwamit on kasettiajalta (nauhoiteltuja..) eikä niitä viitsi kuunnella. CDON:lla on hyvä valikoima noita levyjä, taitanee olla jopa lähes kaikki. Omista mieltymyksistä johtuen ajattelin hommata ainakin Nuclear Nightclubin ja Fairyportin sekä ehkä Being:n aluksi. Arveluttaa vain, että josko on cd:lle saatu soundit pysymään hyvänä vai onko menty tekemään jotain hienoja "korjauksia" kuten kaikuja yms p**kaa lisäilty? Muuten Wigwam on kyllä todella upea bändi josta saa Suomalaisena olla jopa ylpeä mun mielestä. Käsittämätöntä että Suomessa on saatu tuon tasoista musiikkia ja vieläpä ajankohtaa hienoilla soundeilla (no, H:n Hornyllä vois olla paremmat..) Tuo edellämainittu kirjahan täytyy hommata. Nucklear Netclub-webbisivun jutut on jo tullut luettua pariin otteeseen.
 
edit: Lueskelin tän ketjun jokseenkin läpi, eikä pahemmin ollut mainintoja Live Music From The Twilight Zone - levystä. Mun mielestä erityisen hieno livetallenne. Jälleen korostaen, että tallennettu Suomessa, Tavastialla vuonna 1974! Kyllä ne osas jos halus, jo tuolloin.
 
t. Luulosairas

Joo kyllä ne levyt on ostamisen arvoisia eli ei niissä ole mitään heikkoa lenkkiä. Joissakin on jopa jotain bonuksia kuten live-ja singletallenteita. Tuo Live music from the Twilight Zone on kyllä kova näyte bändin live-työskentelystä. Se on kyllä yksi mun lemppari.

Ainakin kaikki Wigwam remasterit, jotka olen kuullut ovat olleet laadultaan hyviä. Eihän niille mitään uudelleenmiksausta tehdä, vähän tanakoitetaan vaan yleisilmettä. Ne vanhemmat cd-painokset ovat taas melkoisen syvältä.
 
Live music from the Twilight Zone on kyllä paitsi mainio levy, myös parhaaseen mahdolliseen aikaan tehty. Siinä on saatu yhdistettyä vanha kokoonpano ja bonuksena loistava Rekku. Siinähän on myös otoksia Natsalta ja Alibista. Tekniikassa Måsse, joten se voi selittää paljon äänitteen laatua.

Muuten remasterit ovat hyviä, mutta Being on tehty ihan päin persettä. Matkan varrelle on jäänyt mm. Pedagoguen Rhodes-soolon tuplaava raita...

Arveluttaa vain, että josko on cd:lle saatu soundit pysymään hyvänä vai onko menty tekemään jotain hienoja "korjauksia" kuten kaikuja yms p**kaa lisäilty?
 
Totta ihmeessä Wigwamin albumit kannattaa omistaa sellaisessa formaatissa, että niitä on mahdollista kuunnella! Suurimmaksi osaksi uusimman uudelleenjulkaisusarjan levyt ovat kivoja pakkauksia, joissa kansivihkosiinkin on panostettu ihan kunnolla.
 
Beingiä on silti pakko edelleen ihmetellä, sillä jostain syystä se on haluttu uudelleenmasteroinnin lisäksi myös miksata uudelleen. Kun on tottunut johonkin ihan muuhun, Risto Hemmin toteuttama modernisointi ei oikein kolahda. Lisäksi siinä on jopa onnistuttu hävittämään joitakin soitto-osuuksia kokonaan. Kun siis tahdon fiilistellä Beingin parissa, on minun edelleen tyytyminen 90-luvun cd-versioon, joka hienoisesta kohinaisuudestaan huolimatta soi aivan kelvokkaasti. Kylläpä sen uudenkin version voisi tietysti hankkia ihan niiden kansien takia, kun siinä on muistaakseni myös ne Olento-tarinat, joita ei lausuta levyllä.

Kiitos infosta kaikille. Eli ei muuta kun remastereita metsästämään! Sattuipa muuten hyvin, kun juuri tuli tänään plarattua paikallisen city-marketin alelaari ja siellähän olla pojotti Some Several Moons - cd 6€ hintaan. Levy jota en ole koskaan aiemmin kuullut (soi taustalla juuri.. hmm..).
 
Harmi jos tuo Being on masteroitu huonosti, kun se silti oikeastaan parhaimmasta päästä on. Jos nyt noita voi jotenkin järjestykseen edes laittaa. Riippuu ihan fiilareista.

No jäi sanomatta tuo Being-juttu tuossa, mutta mitään oleellista ei olla menetetty kun olen verrannut vinyyliä ja tota uutta remasteria. Kyllähän se ketuttaa, että miksi ne ei voinut vaan jättää sitä ennalleen, mutta niin kuin sanoin niin ihan kelvollinen se uusi remasteri siitä Beingistä on, vaikka on tullutkin enemmän soitettua tota vinyyliä.

Beingiä on silti pakko edelleen ihmetellä, sillä jostain syystä se on haluttu uudelleenmasteroinnin lisäksi myös miksata uudelleen.
 
Syynä lienee useammalle kakulle rakennetut pohjat ja ihan siitä lähtien ihan studiotekniset perusteet. Mielestäni ehkä turhaankin parjataan Beingin remasteria. Tietysti on hämmästyttänyt monia, varsinkin niitä jotka ovat kuunnelleet levystä vain 90-luvun CD-painosta, levyn selkeys. Itse mm. hämmästyin sitä remasterin kuultuani, mitä Pohjola soittaa Proletarianissa. Remasterilla erottelevuus ja selkeys ovat ihan omaa luokkaansa, vaikka noista raitojen synkkauksista taas voidaan vääntää peistä ikuisuuden. Ja eikös sekä Pohjola että Gutsi käyneet valvomassa remasterin työstöä? Jonkun silloisen lukemani kommentin mukaan remasteroitu Being kuulostaa siltä, miltä se kuulosti studiossa ukkojen sitä työstäessä. Olis pitänyt olla silloin kärpäsenä katossa :)