Etno, proge, latin ›

Ps. Onkos kukaan kuullut Timea sinfoniaorkesterin tulkitsemana? Itseltä löytyy kokonainen levyllinen tälläistä sinfonista Floydia koneelta ja voin sanoa että tuo Time on kyllä aika mahdottoman mahtipontinen tulkinta.
 
Minä omaan "The RPO Plays the Music of Pink Floyd" levyn ja onhan siinä aika jykeviä tulkintoja Dark Sidelta, Wish You Were Hereltä ja Wallilta. Money on vaan vähän turha. Olisivat sen sijaan soittaneet vaikka See Emily Playn.

Tosiaan Floydia tulee kyllä nautittua suurissa määrin.. Tälläkin hetkellä pauhaa kaijuttimista Dark Side Of The Moon, joka on mielestäni ehkä yks kovimmista heidän teoksistaan The Wallin ja Animalsin ohella..
Ja muutes mitä on ihmiset mieltä tuosta The Wall-elokuvasta? Itse en ole nähnyt, mutta mielenkiinolla sen voisi katsoa kun en ole moittimistakaan kuullut..

Ja muutes mitä on ihmiset mieltä tuosta The Wall-elokuvasta? Itse en ole nähnyt, mutta mielenkiinolla sen voisi katsoa kun en ole moittimistakaan kuullut..
 
The Wall leffa on ihan mahtava!
 
Täytyy tähän väliin sanoa, että "Is There Anybody Out There? The Wall live 1980-81" on ollut ostohetkestä lähtien huomattavasti kovemmassa kuuntelussa kuin studioversio. Tuo on hyvä pläjäys. Ärsyttää vaan se Gilmourin liiallinen flangerin käyttö.

The Wall leffa on ihan mahtava!
 
Täytyy tähän väliin sanoa, että "Is There Anybody Out There? The Wall live 1980-81" on ollut ostohetkestä lähtien huomattavasti kovemmassa kuuntelussa kuin studioversio. Tuo on hyvä pläjäys. Ärsyttää vaan se Gilmourin liiallinen flangerin käyttö.
 
Minä en tiedä mikä flanger, joten en valita moisesta.
Komppaan vain että live voittaa studion.
 
Elokuva on oikein hyvä, kommenttiraitakin kannattaa kuunnella, Roger Waters on hauska mies.
 
(onko minulla tunne vai onko niin että tämä threadi pyörittää samoja aiheita uudelleen ja uudelleen .. no sellaista se on kun yhden bändin ympärillä vaan ollaan)

Ärsyttää vaan se Gilmourin liiallinen flangerin käyttö.
 
Ja kaiun ja phacerin ja ...
 
No kyllä sieltä välillä kitaran erottaa. Onneksi.

Ja kaiun ja phacerin ja ...
 
No kyllä sieltä välillä kitaran erottaa. Onneksi.
 
Liikaa phaseria The Wall-livessä? Levyllä sitä on yhdessä säkeistössä, livenä ei olleenkaan :) The Wall demossa taas sitävastoin on liikaa phaseria koska sitä on muistaakseni koko ajan. Sikäli kun olen edes sitä kokonaan kuunnellut. Ei ihan valmista ja nautittavaa vielä siinä vaiheessa.
 
Ja se delayhän on SE juttu ja erottamaton osa! Sitähän on enemmän tai vähemän sekä laulussa että kaikissa instrumenteissa ja aikaan nähden aika hienosti synkattu systeemi. Gilmourhan sääti kaikkien instrumenttien delayt lennossa biisin mukaan, ei ollut valmiita presettejä tms. Ei kyllä edes pysty kuvittelemaan koko levyä ilman delaytä.

Ite oon nyt tutustunut tähän bändiin aika mukavastihan tuo iskee. Uskaltaisin kuitenkin sanoa,että kuten Frank Zapan tuotannon kanssa, niin kohdallani ei 70 % tuotannosta iske,mutta parhaitten biisien listaan mahtuu kummaltakin artistilta aikamoisia timantteja. Ite alotin Floydiin tutustumisen Atom Heart Motherista,jonka jälkeen itkin ja tärisin nurkassa viikon. -Sen jälkeen kuuntelin levyn uudestaan ja tykkäsin.
Mielilevyjäni on bändin kohdalla Animals, Atom Heart Mother ja jos voi laskea niin Pulse-live cd. Dark Side of the Moon iskee,mutta mielestäni se on yliarvostettua,vaikkakin Time ja Great Gig in the Sky ovat bändin parhaimpia.

Dark Side of the Moon iskee,mutta mielestäni se on yliarvostettua,vaikkakin Time ja Great Gig in the Sky ovat bändin parhaimpia.
 
Aika hyvin voin kommenttiisi samaistua. A.W. Yrjänä on myös ilmaissut mielestäni osuvan näkemyksen levystä CMXn kotisivuilla:
 
"Floyd on parasta taustamusiikkia. DSotM on kyllä arvostettu muista syistä kuin musiikin takia. Sieltä löytyy yhtälö hifistereoiden yleistyminen kodeissa/helvetin pieteellä miksattu taiderocklevy. "

Itse asiassa totta tosiaan Floyd on parhaimmillaan taustamusiikkina ja tunnelmointina. Dark Side of the Moonin kuuntelin ekan kerran samalla kun kiireellä luin Orwellin Eläintenvallankumousta ja nykyään tulee aina katkelmia kirjasta mieleen biiseistä. :)
 
Yksi uusi levy mikä iski oli Echoes, siinä on hyviä biisejä just oikeessa järjestyksessä. The Wall leffa oli kyllä mahtava, kun sen ostin ja katselin pari kertaa läpi :)

Aika hyvin voin kommenttiisi samaistua. A.W. Yrjänä on myös ilmaissut mielestäni osuvan näkemyksen levystä CMXn kotisivuilla:
 
"Floyd on parasta taustamusiikkia. DSotM on kyllä arvostettu muista syistä kuin musiikin takia. Sieltä löytyy yhtälö hifistereoiden yleistyminen kodeissa/helvetin pieteellä miksattu taiderocklevy. "
 
No huh. Kyllä mun mielestä Dark Side on niin kova nimenomaan sen musan takia. Todella kovia biisejä ja hyvä kokonaisuus. Tähän vielä päälle hienot kannet, "hifijutut", kaikki levyyn liittyvät yksityiskohdat jne.

Ei ne pelkät musat riitä kuvaamaan sitä arvostuksen määrää. En sano ettei siellä ole hyviä biisejä, mutta ei ne ole semmoisia, että pyörii lattialla ja itkee pelkästä onnesta sitä kuunnellessa.
 
Summa summarum: Dark Side of the moon on hyvä, mutta MIELESTÄNI yliarvostettu levy.

ei ne ole semmoisia, että pyörii lattialla ja itkee pelkästä onnesta sitä kuunnellessa
 
Miten niin muka ei ole? :)
 
Mulle tuo levy toimii mielettömän hyvin... Sen lisäksi että siinä on huippubiisit, myös levyn rakenne, jännite ja kasvu on pistetty kasaan todella mahtavasti. Se myös on eräänlainen tietyn tyylin ja bändin siihenasteisen uran huipentaja ja ajankuva.
 
Alun sydämenlyönnit virittävät tunnelmaan ja äänisamplet toimivat ikäänkuin ingressinä. Muutaman sekunnin välein iskee ajatus ainiin tämäkin huippukohta on pian tulossa! Breathe on itse kuulaus jossa ei ole kiire mihinkään, ja sanat pistää todella ajattelemaan ja virittää levyn taajuudelle. Todennäköisesti osuu omaan elämään niin vahvasti... On The Run ikäänkuin hajottaa tämän auvoisuuden ja heittää naamalle levyn ankeampia teemoja. Time sitten on biisinä ihan timangi, ja todella kauniin riipivää kitarointia alkaa puskea esiin. Alun kellot sanovat hei herää! Ajattele! Breather Reprisen jälkeen Great Gig tulee mulle jotenkin aika pessimistissävyisenä, levyn negatiivisia sävyjä korostaen vaikka onkin tavallaan jossain määrin ilotunnelmainen - rujoa kauneutta. Money puolestaan sitten vetääkin tunnematon alta ja jyrää kylmän konemaisesti eteenpäin. Se on minulle jotenkin antikliimaksinen biisi jolla vedetään pöytä tyhjäksi tulevaa varten.
 
Sitten alkaa ihan huippujakso Us And Themistä eteenpäin... Neljä viimeistä biisiä itse kuuntelen aina kokonaan, ei niitä voi irrottaa kontekstista. Sanoituspuolella U&T on vielä aika oravanpyörätilitystä, mutta loppua kohden päästään sitten kunnon sfääreihin lohduttamaan kaiken arkipäivän paineen keskellä. Pulsella oleva Any Colour You Like kuuluu Gilmourin hienoimpien fiilistelyjen joukkoon ehdottomasti! Brain Damage ja Eclipse ovat kliimaksina lähes liian teatraalista tavaraa mutta kyllä siinä kuitenkin hyvän maun puolella silti pysytään. Takana on sen verran kovaa settiä että se vaatii kunnon huipennuksen. Lopussa vielä sydämenlyönnit ilkkuen muistuttavat että hähää, taas joudut siihen takaisin mistä lähditkin.
 
Omasta puolestani voin kyllä sanoa että varmasti DSOTM on yksi parhaista levyistä mitä ikinä tulen kuulemaan! Ja nyt loppuu tämä paatos :)

Summa summarum: Dark Side of the moon on hyvä, mutta MIELESTÄNI yliarvostettu levy.
 
Mites tota kun se on yks maailman myydyimpiä levyä, vietti billboardin listallakin yli 14 vuotta joista yli 11 vuotta putkeen. Yliarvostettu? Miten määritellään yliarvostettu? Sukupolvet toisensa jälkeen löytää ton levyn, ajan hammas ei siihen pysty. Miten niin yliarvostettu?
 
Edellä on hyvä kirjoitus levyn hyvyydestä ja sen teemallisesta kaaresta. Ei siitä sen enempää. Ei se ehkä ole mun suosikkifloydi mutta kyllä mä miettisin hetken ennen kuin julistaisin sen yliarvostetuksi.

Mites tota kun se on yks maailman myydyimpiä levyä, vietti billboardin listallakin yli 14 vuotta joista yli 11 vuotta putkeen. Yliarvostettu? Miten määritellään yliarvostettu? Sukupolvet toisensa jälkeen löytää ton levyn, ajan hammas ei siihen pysty. Miten niin yliarvostettu?
 
Edellä on hyvä kirjoitus levyn hyvyydestä ja sen teemallisesta kaaresta. Ei siitä sen enempää. Ei se ehkä ole mun suosikkifloydi mutta kyllä mä miettisin hetken ennen kuin julistaisin sen yliarvostetuksi.
 
No ei tällaista kannata liian tosissaan ottaa, mielipiteitähän nämä.
 
On tullut nyt tutustuttua bändiin vähän tarkemmin The Wall- ja Wish You Were Here -levyjen kautta, joista etenkin jälkeenmainittu toimii loistavasti. Shine On You Crazy Diamond on mahtava.

Shine On You Crazy Diamond on mahtava.
 
Niin on myös Have a Cigar..ja Welcome To the Machine!
 
ja..
no, oikeastaan koko levy on täydellinen. Täyttä viiden tähden kamaa alusta loppuun. Ja tälläistä ylistystä en kuitenkaan hirveän monelle albumille suo.
Suosittelisin melkein jokaisen aloittamaan Floydin kuuntelunsa tällä albumilla, sillä sen jälkeen on kovin vaikea olla haluamatta lisää.
Mielipiteitä toki voi olla monia, mutta minun on ainut oikea = WYWH on yksi maailmankaikkeuden kovimmista levyistä. :)
 
np: Porcupine Tree - Arriving Somewhere But Not Here

Kyllähän DSOTM:lla nimenomaan myös musiikki ja biisit ovat aivan loistavia. Levyn sanoma ja teemat ovat ikuisia, yhä uudestaan mieltä kiehtovia. Ei tällaista levyä voi mielestäni yliarvostaa. Siinä mielessä en yhdy Yrjänän mielipiteeseen, että levy olisi arvostettu NIMENOMAAN jonkun hifistelyn /stereoiden testaamisen takia.

Jatkan tappelua, mutta mistä lähtien myynti on osoittanut levyn mahtavuutta? Arvostan todellakin levyä,ja on se aikanaan ollut aikamoinen pommi ja esim. isäni hypettää sitä kybäll, mutta minuun ei ole VIELÄ iskenyt. :) Pink Floyd on kylläkin loistava orkesteri ja toimii niin taustamusiikkina kuin tarkempana otsa kurtussa kuunteluna ;) Oma suosikki levyny nyt vain sattuu olemaan Animals.

Jatkan tappelua, mutta mistä lähtien myynti on osoittanut levyn mahtavuutta? Arvostan todellakin levyä,ja on se aikanaan ollut aikamoinen pommi ja esim. isäni hypettää sitä kybäll, mutta minuun ei ole VIELÄ iskenyt. :) Pink Floyd on kylläkin loistava orkesteri ja toimii niin taustamusiikkina kuin tarkempana otsa kurtussa kuunteluna ;) Oma suosikki levyny nyt vain sattuu olemaan Animals.
 
Toi on nyt vähän lillukan varsiin tarttumista. Vaikkei myyntiä voida pitää mahtavuuden absoluuttisena mittarina, niin kyllä myynti tässä tapauksessa kertoo omaa tarinaansa. Siitä ei pääse mihinkään ja varmaan tämä oli ymmärrettävissä aiemmasta postauksestani. Se että kyseinen levy ei ole uponnut kaaliisi ei ole sama asia kuin että levy olisi yliarvostettu. Keskustelu arvostuksen oikeasta määrästä on harvoin hedelmällistä.

Joo,itsekin arvostan levyä, mutta ei ole mielestäni Floydin läheskään paras levy vaikka pari helmeä sisältääkin.
Nyt, kun on katsonut tuon The Wall leffan pari kertaa niin tuo levykin kuulostaa paljon paremmalta. :) Alkaa hiljalleen nousta ehkä, jopa suosikki levyjen joukkoon.

Ite alotin Floydiin tutustumisen Atom Heart Motherista,jonka jälkeen itkin ja tärisin nurkassa viikon. Hahaha!
 
Kyllähän toi Dark Side of The Moon on jonkin asteen legenda populaarimusiikissa, ei sille vaan voi mitään. Ei tuon jälkeen oo varmastikkaan tehty kovin montaa levyä jota muisteltaisiiin samalla tavalla vielä kymmenien vuosien päästä. Kyllä toi DSoTM on parasta antia just rauhassa ja levollisessa olotilassa kuunneltuna. Emmä ainakaan äkkiä sitä taustamusiikkina kuuntelisi.
 
Dark Side of The Moon, Wish You Were a Beer..eiku Here ja Animals. Noi on kyllä kolme todella vahvaa levyä ja paha niistä on mitään nostaa. Ehkäpä kuitenkin tuo Animals on ollut se lemppari eniten niiden Gilmourin maalailuiden takia. Mahtava kitaristi muuten!
 
Jos bändi on aivan vieras, niin kannattaa tutustua, vaikka jollain noista kolmesta levystä, moni on pitänyt.