Etno, proge, latin ›

Aika paljonhan näissä on osasia, jotka muistuttaa tahallisesti tai tahattomasti muita DT-viisuja tai sitten aivan muiden bändien tekosia. Mutta toisaalta täytyy puolustaa bändiä sillä, että kai se on väistämätöntä orkesterille, jolla on suunnilleen 20 riffiä biiseissään. Mietin esmes tuota juoppobiisiä kuunnellessani, että mistäs aiemmasta osasta tää kertsi on tuttu, mutta se muistuttikin Mirror-viisun laulumelodiaa.

loistava levy juu, monia kylmiä väreitä aiheutti!
 
Juurikin edellä mainittu prophets of war muistuttaa minuakin ehkä hiukan liikaa jo musesta. Nooh, ehkä sekin aukeaa eikä häiritse meikää :)

Aika paljonhan näissä on osasia, jotka muistuttaa tahallisesti tai tahattomasti muita DT-viisuja tai sitten aivan muiden bändien tekosia. Mutta toisaalta täytyy puolustaa bändiä sillä, että kai se on väistämätöntä orkesterille, jolla on suunnilleen 20 riffiä biiseissään. Mietin esmes tuota juoppobiisiä kuunnellessani, että mistäs aiemmasta osasta tää kertsi on tuttu, mutta se muistuttikin Mirror-viisun laulumelodiaa.
 
Ahaa, tuota en ole vielä bongannutkaan. Ei mikään ihme, sillä Repentance:han kuuluu Portnoyn AA-saagaan.
"The three sections of "The Glass Prison" on Six Degrees of Inner Turbulence, the two sections of "This Dying Soul" on Train of Thought, the two sections of "The Root of All Evil" on Octavarium, and the two sections of "Repentance" on "Systematic Chaos" comprise the first nine movements of a twelve-movement suite with lyrics by Mike Portnoy chronicling his involvement in the twelve steps of Bill W.'s Alcoholics Anonymous program. The four songs all share riffs, musical themes and lyrics. Portnoy has stated his desire to perform the twelve movements in succession after the suite is completed, and each track thus far has been dedicated to Wilson. The songs are also lyrically and musically related to "The Mirror" and "Lie" on Awake, of which "The Mirror" also deals explicitly with Portnoy's alcoholism."

loistava levy juu, monia kylmiä väreitä aiheutti!
 
Juurikin edellä mainittu prophets of war muistuttaa minuakin ehkä hiukan liikaa jo musesta. Nooh, ehkä sekin aukeaa eikä häiritse meikää :)
 
Täällä ainakin jo lakannut häiritsemästä :) Eipä tuossa Musea loppupelistä ole kuin alku. Loistava piisi tämäkin. Portnoyn puhekohta rulettaa loppupuolella!
 
Nyt on semmonen fiilis, että levy kasvaa kuuntelu kuuntelulta. Ei vielä uskalla sanoa muuta.

Aivan loistava lätty. Vihdoinkin jotain uutta kuunneltavaa! :)
 
Eniten iskee tällä hetkellä Dark eternal night ja In the presence of enemies part II.
 
Todella mahtava studiodokkari! Nyt pitäs vielä laittaa muuton jäljiltä olohuoneen 5.1 setti kasaan että pääsis kuunteleen... ;)

Ahaa, tuota en ole vielä bongannutkaan. Ei mikään ihme, sillä Repentance:han kuuluu Portnoyn AA-saagaan.
 
Juu kyllä minä siis tuon tiesin, biisin pääosassa oleva kitarakuvio ja ensimmäinen laulusäehän on suoraan AA-sagan aiemmista osista. Mutta kertsiä en hokannut pitää tahallisena lainauksena, kun en tiennyt että Mirrorkin lasketaan tavallaan osaksi sarjaa.

Taidan olla outo, mutta mielestäni Awake on DT:n toisiksi huonoin levy Falling Into Infinityn jälkeen. :)
 
Parhaita ovat Image & Words (soundeista huolimatta), Scenes From A Memory ja Train of Thought
 
Ja tämä uusi Systematic Chaos on aivan pirun hyvä, en ole vain tutustunut vielä tarpeeksi niin en osaa mitään lopullisia lausuntoja sanoa.

mielestäni Awake on DT:n toisiksi huonoin levy
 
Mikäs siinä niin huonoa on?

Mikäs siinä niin huonoa on?
 
Se on ylipitkä ja siinä on tylsiä biisejä. Ei nappaa niin ei nappaa. Kuulun itsekin tuohon ryhmään, joka pitää Awakea melko huonona. Siinä on n. kaksi hyvää kappaletta.

Taidan olla outo, mutta mielestäni Awake on DT:n toisiksi huonoin levy Falling Into Infinityn jälkeen. :)
 
Parhaita ovat Image & Words (soundeista huolimatta), Scenes From A Memory ja Train of Thought
 
Ja tämä uusi Systematic Chaos on aivan pirun hyvä, en ole vain tutustunut vielä tarpeeksi niin en osaa mitään lopullisia lausuntoja sanoa.
 
Taidan itsekin olla vähän outo, koska mielestäni DT:llä on noin 5 huonoa biisiä koko tuotannossaan. Awakesta en pitänyt aluksi vaan se aukesi vasta myöhemmin.
 
Systematic Chaos senkun paranee tässä kuunnellessa ja mielestäni se kuuluu ihan DT:n kärkikastiin. Special Editionin tietenkin ostin. Levyn ongelmana on vain sen pitkä kesto yhdistettynä pitkiin eepoksiin. Kun kuuntelee levyn alusta loppuun, niin jossain Ministry Of Lost Soulsin ja In The Presence Of The Enemiesin välimaastossa korvat eivät oikein enää tajua kuulemaansa :D "Joo on tämä hyvää mutta mites se biisi nyt menikään?"

Systemtic chaoksella on taas pari huikean hienoa loppuhuipennusta muutamassa biisissä. The ministry of lost souls ja Enemies pt. 2 on taas meleko huikeat tunnelmat lopussa. Varsinkin edellä mainitun melodinen hillitty loppusoolo iskee loistavasti. Petrucci malttaa pitää tilutuskrampin kurissa, olin ihan yllättynyt tästä positiivisessa mielessä. Yleensä Johnilla on tapana vetää hillitty melodiapätkäkin lopulta hirveäksi shreddaukseksi. Itselleni nuista levyn lopuista on tullut jo osa DT:n tavaramerkkiä. Ainakin 3-4 viimeistä levyä on loppunut samaan tyyliin, hyvin voimakkaasti ja dramaattisesti. Toimii!
DT voisi tehdä vaikkapa draamaelokuviin loppukohtausmusiikkeja. :)

Kaippa tuo on nyt sit hankittava kun sitä niin kehutaan :)

 
Systematic Chaos senkun paranee tässä kuunnellessa ja mielestäni se kuuluu ihan DT:n kärkikastiin.
 
Totta! Muttei ole kuitenkaan I&W:n, Awaken tai edes Octavariumin veroinen. Ehkä tämä aukeaa vielä paremmin lisää kuunneltaessa... :/
 
"Joo on tämä hyvää mutta mites se biisi nyt menikään?"
 
Yleinen ongelma...Oon huomannu että parhaiten DT:n biisit tajuaa kun opettelee ne soittamaan :D

Yleinen ongelma...Oon huomannu että parhaiten DT:n biisit tajuaa kun opettelee ne soittamaan :D
 
Jeah, ja spessu painoksen dokkari antaa kyllä hyvää insightia piiseihin. Kiinnittää ainakin alussa huomiota juuri niihin riffeihin yms. mitä dokkarissa vilauteltiin. Hemmetin hyvä, että tehneet kunnon mittasen vilimin, eikä mitään 15 minuutin elvistelyä. Tulee varmasti katottua uuelleenkin, toisin kuin monia muita bonus levyjen matskuja.
 
The Ministry of Lost Souls:in alkupuoiella oleva akustinen melodia on kyllä mahtava. Tulee varmasti näppäiltyä tätä levyn mukana.
 
Nyt kun levy on kymmenisen kertaa pyörähtänyt, on todettava, että hyvän levyn jälleen tekivät. Octavarium tuntui kuuntelujen myötä hieman hyytyvän, tämä senkun tuntuu kasvavan ja kasvavan. Hieno kokonaisuus. Vaikea DT levyjä ois järjestykseen laittaa, joten en sitä edes yritä.

Ihan kiva levy näin parin kuuntelukerran perusteella. Prophets of War on tällä hetkellä suosikki. Myös Forsaken, Dark Eternal Night ja In the Presence of Enemies part II iskee hyvin. Prophetsin Portnoyn laulamat "Roger Taylorit" on loistavia. Ja tietysti Petruccin sanoitukset. Oli ihan hauskaa katsottavaa tuo dokmentti, kun Jordan tuskailee kun pitää soittaa hitaasti yms.

Hmm..Pitäisiköhän käydä poistamassa tuo uutuus..Dark eternal nightin kertosäe on melekoisen loistava.Oletteko muuten huomanneet ,että TOT:llä (ainakin) instrussa Streams of conciousness Portnoyn virvelisoundi muuttuu välillä isku iskulta.Toinen isku "kopsahtaa" -hieman kuin Metallican St.Angerilla muttei toki niin pahasti- ja toinen isku on taas toisen soundinen.Outo ilmiö johon en muista törmänneeni aiemmin vaan kun en paskaakaan rumpujen soitosta ymmärrä niin tyhymänä ihmettelen :-)

OFF-topiccia:
Onkohan tässä joku proge-inside vai mikä, kun Spock's beardin biisin (osan) nimi on stream of uncoucesness ja Dreamn theaterilla on stream of cousesness ja muistaakseni joku progebändi oli vielä tuohon tapposanaan viittaava(tappo sen takia koska minulla ei ole hölkkäsen pöläystä kuinka se kirjoitetaan)

Hmm..Pitäisiköhän käydä poistamassa tuo uutuus..Dark eternal nightin kertosäe on melekoisen loistava.
 
Kyllä suosittelen ostamista. Constant Motion ja The Dark Eternal Night ovat kaikessa hyvyydessäänkin mielestäni levyn huonoimmat biisit, eivätkä ne anna lähimainkaan oikeaa kuvaa albumin sisällöstä. Monet vanhemman DT:n kuuntelijat pitävät tätä parhaana levynä sitten Scenes From A Memoryn. Dokumenttikin on varsin viihdyttävä ja se 5.1 miksaus on ISON kuuloinen.

Ehdottomasti kannattaa ostaa, jos DT yhtään kolahtaa. Kyllähän tämä on parasta pitkään aikaan. En muista millon viimeksi oisin kuunnelut näin kestosoittona DT levyä. I&W ja Awake oli sellaisia. Tämä on kärkikastia. Ehdottomasti. ja vielä toinen piste.

itse nostaisin uniteatterin parhaimmaksi tsipaleeksi varmaankin glass prisonin tai misunderstoodin, jotenkin koskettavia ja kokonaisuutena mielestäni ihan onnistuneita kappaleita.