Etno, proge, latin ›

Train of thougthin soolo-osuudet -eritoten The Dying soulin loppu- lienee jonkinlaista huumoria? Siis eihän nuo voi olla tosissaan? :-)
 
Tuo on todellakin aivan karmea. Train of Thoughtilla on monta potentiaalisen loistavaa biisiä, erityisesti This Dying Soul ja Stream of Consciousness, jotka melkein poikkeuksetta kuitenkin lässäytetään jossain vaiheessa liialla sooloilulla.

Tuo on todellakin aivan karmea. Train of Thoughtilla on monta potentiaalisen loistavaa biisiä, erityisesti This Dying Soul ja Stream of Consciousness, jotka melkein poikkeuksetta kuitenkin lässäytetään jossain vaiheessa liialla sooloilulla.
 
"kröhöm" As I Am:n soolo.

Tuo on todellakin aivan karmea. Train of Thoughtilla on monta potentiaalisen loistavaa biisiä, erityisesti This Dying Soul ja Stream of Consciousness, jotka melkein poikkeuksetta kuitenkin lässäytetään jossain vaiheessa liialla sooloilulla.
 
On muuten uudellakin levyllä vähän vastaavanlaista suorittamisen tarvetta välillä havaittavissa. Veikkaan että ne satunnaiset DT-kuuntelijat jotka tykkäsivät vaikka Octavariumista eivät tykkää tästä uudesta juuri nuiden tilusoolojen takia, joita Octavariumilla oli kuitenkin aika vähän. Itseä ei niinkään tuo hirveä tiluttelu häiritse. Pistää vain välillä hymyilyttämään. :)

On muuten uudellakin levyllä vähän vastaavanlaista suorittamisen tarvetta välillä havaittavissa. Veikkaan että ne satunnaiset DT-kuuntelijat jotka tykkäsivät vaikka Octavariumista eivät tykkää tästä uudesta juuri nuiden tilusoolojen takia, joita Octavariumilla oli kuitenkin aika vähän. Itseä ei niinkään tuo hirveä tiluttelu häiritse. Pistää vain välillä hymyilyttämään. :)
 
Niin tosiaan en ole itse aivan varma etteikö tuo ToT:n tiluttelu olisi jonkinsortin huumoria :-) Eikös kavereista löydy muutama Zappa-fani? Ei se (tiluttelu) sinällään häiritse ,mutta suorastaan hyppää esille biiseistä.

Hmm... mitähän ne omat suosikkini mahtavat ollakaan...
 
Images and Words -albumilta löytyy ainakin monta hyvää kuten Metropolis-part 1, Under A Glass Moon sekä Learning To Live. Albumi Scenes of A Memory on kokonaisuudessaan aivan loistava. FII:ltä löytyy groovaava Lines In The Sand ja uusimmalta tietysti veret seisauttava nimikappale Octavarium. Paljon muutakin erinomaista ja hyvää materiaalia löytyy.
 
Dream Theaterin suomalainen keskusteluyhteisö:
http://octavarium.suddenlaunch3.com/

Hmm... mitähän ne omat suosikkini mahtavat ollakaan...
 
Images and Words -albumilta löytyy ainakin monta hyvää kuten Metropolis-part 1, Under A Glass Moon sekä Learning To Live. Albumi Scenes of A Memory on kokonaisuudessaan aivan loistava. FII:ltä löytyy groovaava Lines In The Sand ja uusimmalta tietysti veret seisauttava nimikappale Octavarium. Paljon muutakin erinomaista ja hyvää materiaalia löytyy.
 
Dream Theaterin suomalainen keskusteluyhteisö:
http://octavarium.suddenlaunch3.com/
 
Octavarium totta tosiaan on veret seisauttavat progemammutti. Biisi jossa kaikki asiat loksahtavat kohdalleen ja se loppuhuipennus voisi vaikkapa olla koko Dream Theaterin uran loppukliimaksi, niin massiivisissa tunnelmissa liikutaan viimeisen soolon aikana. Itse en jostain syystä pidä I&W lähellekkään DT:n parhaimpina tuotoksina, ehkä jopa sinne alempaan kastiin tämän heittäisin. Liiallinen taitojen näyttäminen nousee melkeenpä pääosaan ja soundit ovat liian kasarit minun makuuni. Uudempi DT-tuotanto uppoaa minulle paremmin.

Itse en jostain syystä pidä I&W lähellekkään DT:n parhaimpina tuotoksina, ehkä jopa sinne alempaan kastiin tämän heittäisin. Liiallinen taitojen näyttäminen nousee melkeenpä pääosaan ja soundit ovat liian kasarit minun makuuni. Uudempi DT-tuotanto uppoaa minulle paremmin.
 
Heh, niin ne mielipiteet eroaa. Minusta I&W on lähestulkoon täysin vapaa kaikesta turhasta briljeerauksesta, ja vasta Rudessin mukaantulon jälkeen se on alkanut tosissaan vaivaamaan. Octavariumilla sitä tosin oli kiitettävän vähän.

Pakko kyllä meikäläisenkin yhtyä tähän Octavariumin(kappale)hehkuttamiseen.
Kertakaikkiaan upea kappale. Jotenkin se huilukohta saa aina ihoni kananlihalle:)
 
Niin ja tottakai aivan loistava Petruccin soolo.

Pakko kyllä meikäläisenkin yhtyä tähän Octavariumin(kappale)hehkuttamiseen.
Kertakaikkiaan upea kappale. Jotenkin se huilukohta saa aina ihoni kananlihalle:)
 
Niin ja tottakai aivan loistava Petruccin soolo.
 
Juuri näin. Tyylikäs ja eheä biisi ja kaikenlisäksi vielä muutenkin hyvä :)

Juuri näin. Tyylikäs ja eheä biisi ja kaikenlisäksi vielä muutenkin hyvä :)
 
Just tuo huilukohta on loistava.Ko.teemahan taitaa toistua vielä biisin loppupuolellakin? Alun Pink Floyd -fiilistely myös kohdallaan.Itse asiassa Octavarium on varsin pätevä levy.Itse diggaan enemmän kuin Awakesta joka ei mulle ole oikein auennut.Ainoastaan balladi Answer lies within on hieman turhanpäiväinen.

Olenko minä ainoa kenen mielestä The Answer Lies Within on loistava ballaadi? Tykkään siitä vain jostain syystä. Ei yhtään imelä mielestäni.
Ja tosiaan, onhan se Octavarium aika loistokas. Yksi DT:n parhainpia.

Olenko minä ainoa kenen mielestä The Answer Lies Within on loistava ballaadi? Tykkään siitä vain jostain syystä. Ei yhtään imelä mielestäni.
 
Octavarium on minustakin hieno levy, erityisesti muuhun A Change of Seasonsin jälkeiseen materiaaliin verrattuna, mutta The Answer Lies Withinin sanoitus limboaa miltei minkä tahansa riman ali. "Life is short / So learn from your mistakes / And stand behind / The choices that you make"
 
Edit: olen hitaalla päällä. Biisistähän tuossa Octavariumissa lieni kyse, ja se onkin jo ehdottoman mainio.

Olenko minä ainoa kenen mielestä The Answer Lies Within on loistava ballaadi? Tykkään siitä vain jostain syystä. Ei yhtään imelä mielestäni.
Ja tosiaan, onhan se Octavarium aika loistokas. Yksi DT:n parhainpia.
 
On hyvä balladi todellakin kyllä. Eikä ole imelä sanoituskaan biisissä kuten tuossa edellä sanotaan, juuri sopivan yksinkertainen ja tosiasia kaiken lisäksi sanomaltaan.

Heh, niin ne mielipiteet eroaa. Minusta I&W on lähestulkoon täysin vapaa kaikesta turhasta briljeerauksesta, ja vasta Rudessin mukaantulon jälkeen se on alkanut tosissaan vaivaamaan. Octavariumilla sitä tosin oli kiitettävän vähän.
 
Jep. Images & Wordsilla progeilut ja kaikki kikkailut tulevat sydämestä. Vaikka sillä on erilaisia tunnetiloja, tahdin- ja temmonvaihdoksia, ne sopivat biiseihin loistavasti ja kuljettavat niitä eteenpäin järkevästi. Itse olen käsittänyt levyn niin, että kaverit ovat soittaneet levylle mitä heillä on sydemellään ollut, ja kaikki mitä sinne on päätynyt, on tehty näin luonnollisesti. Yksi parhaimpia levyjä mitä on tehty.
 
Myöhemmille levyille on tosiaan päätynyt paljonkin itsetarkoituksetonta progeilua, joka on tehty sinne vain progeilun vuoksi, ehkä että ihmiset vain ällistyisivät ja koska "vaikeasti" soittaminen on hauskaa kun sen osaa?

Perskules.Huomaan diggailevani molemmista:ToT:stä ja Octavariumista.As I am -biisin riffi on varsin messevää kamaa - se kun biisi heti alun jälkeen pyörähtää kulkemaan nopeammalla temmolla.The Dying soulin Blackened-kohta on jälleen hauska yksityiskohta :-) Portnoy on kyllä pätevä.Mies vetää lähes koko ajan kuin viimeistä päivää ja värittää hiljaisempia hetkiä hi-hat ja peltityöllä varsin messevästi.Petrucci ei ole maailman omaperäisin kitaristi ,mutta virtuoosihan mies on - ei käy kieltäminen.
 
Toimii.

Petrucci ei ole maailman omaperäisin kitaristi ,mutta virtuoosihan mies on - ei käy kieltäminen.
 
Kyllä sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun itse yrittää soittaa perässä, että kaveri on uskomaton. Enkä tarkoita pelkästään nopeutta.

Kyllä sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun itse yrittää soittaa perässä, että kaveri on uskomaton. Enkä tarkoita pelkästään nopeutta.
 
Kyllähän Petrucci on taatusti yksi täydellisimmistä kitaristeista noin teknisesti. Kaiken tyyliset soolot mieheltä kyllä onnistuvat. Itse pidän eniten niistä ei niin tiluista, enemmän melodisista pätkistä tyyliin Octavarium loppusoolo. Muitakin todella tyylikkäitä pätkiä löytyy, mm. uusimmalta levyltä. Kyllähän ne ultranopeat tilutkin menevät, varsinkin The Glass Prisonin se helvetin nopea tilukohta loppupuolen sooloissa järisyttää. Mutta mielummin kuuntelee hillityn tyylitajuisen melodisen soolopätkän, kun 3minuutin shreddaus-, sweeppi-, arpeggiorunkkauksen.

Jos nyt vielä Petruccin kitarointia vähän kommentoisin, niin mielestäni Suspended Animation -soololevyllä on erittäin hyviä riffejä ja sooloja. Niistä huomaa hyvin, että tyylitietoakin löytyy vaikka kaikenmoista kikkailuakin on erittäin paljon huomattavissa. Pysyy kuitenkin hyvin kasassa levy :)
 
Ja mun mielestä hienoimmat DT soolot löytyy vähän vanhemmilta levyiltä. Esim Trial of Tears ja A Change of Season.
 
Uusi levy taitaa olla perushyvää DT:tä, mutta tuskin mitään kovin jyrisyttävää. Images and Words - Falling Into Infinity aika oli parasta, nykyään on vähän liikaa kikkailua mun makuun :/

Petrucci kylläkin uskomaton veitikka mutta joissain kipaleissa tilut menee kyllä kieltämättä överiksi. Itse en esimerkiksi hirveämmin välitä Totin sooloista tai glass prisonin alkuarpeggiotiluista.
 
Edit. Mainittakoon vielä, että siinä tokyo keikassa joka on julkaistu myöhemmin myös dvd:nä on uskomattomia sooloja petruccilta, hyvä groove!

Jos nyt vielä Petruccin kitarointia vähän kommentoisin, niin mielestäni Suspended Animation -soololevyllä on erittäin hyviä riffejä ja sooloja. Niistä huomaa hyvin, että tyylitietoakin löytyy vaikka kaikenmoista kikkailuakin on erittäin paljon huomattavissa. Pysyy kuitenkin hyvin kasassa levy :)
 
Mun mielestä tuo levy ei mitenkään riffeillään ja "hei-mä-osaan-soittaa" -sooloillaan jää muistiin, vaan edemmän niillä uskomattomilla melodioilla. Lynkataanko mut jos väitän, että tiettyä Slashmaisuutta löytyy hitaammista sooloista melodioiden osalta?