Etno, proge, latin ›

Onko From A Dead Beat To An Old Greaser-kappaleesta muuta livevetoa kuin Little Light music-cd:llä? Siinä vasta mainio kappale, mutta LLM:n meno on saundeiltaan aika kurjaa.

Mitä pidätte minstrel of the gallery levystä?

Mitä pidätte minstrel of the gallery levystä?
 
Mainio levy. Muistuttaa soundipuoleltaan paljon Aqualungia, Barren kitara soi railakkaasti. Lempikappaleita nimikkokappale ja Cold Wind To Valhalla.
 
Nasevana jälkikommenttina ja pilkunviilaamisena mainittakoon, että levyn korrekti nimi on Minstrel in the Gallery.

Mitä pidätte minstrel in the gallery levystä?
 
Yliarvostettu mielestäni. Nimibiisi ja jotkut akustiset hetket toimivat, muuten ei oikein. Edeltäjänsä "War Child" on minusta paljon parempi, vaikka sitä usein haukutaankin.
 
EDIT: Näköjään samaa löpinää on tullut kirjoitettua jo edelliselle sivulle...
 
sbugelle tiedoksi, että "A Passion Playn" remasterilla on bonuksena "The Story Of A Hare Who Lost His Spectacles" -video. Kerran pari sen katsoo, mutta eipä paljon muuta.

Itsellä (ainakin tällä hetkellä) tuo Benefit -levy on useimmin levylautasella. Kaikki muut levyt löytyy hyllystä, paitsi kauheimmat kasarit (A. jne) A:lta tosin täytyy mainita tuo Black Sunday, joka on oikein mainio biisi.
 
Poikani Jetron(1v 4kk) mielestä myös Benefit on mitä mainiointa musiikkia.
 
Roots to branches ja j-tull dot com taitavat olla sitten näitä uusimpia, mitä tulee sillointällöin kuunneltua.
 
Paljon kaikenlaista videokamaa on myös

Itsellä (ainakin tällä hetkellä) tuo Benefit -levy on useimmin levylautasella. Kaikki muut levyt löytyy hyllystä, paitsi kauheimmat kasarit (A. jne) A:lta tosin täytyy mainita tuo Black Sunday, joka on oikein mainio biisi.
 
Tuo Jethron kasaripoppi on sellaista sontaa että sitä ei olisi suonut maailman mainioimman bändin (IMO) tekevän. Toisinaan syntikat tunkeutuvat vieläkin meikäläisen uniin.
 
Crest of a Knave on tosin Tullin 80-luvun lopun ainoa pieni pilkahdus yössä, Dire Straits-tyylinen rokki on aina jokseenkin meikäläiseen tepsinyt. Knaveltakin löytyy valitettavasti liian monta surkeaa biisiä, mutta sentään Tull-klassikko Budapest, Raising Steam ja remasteroinnin mukana tuleva Part of a Machine pelastavat jonkin verran.
 
Poikani Jetron(1v 4kk) mielestä myös Benefit on mitä mainiointa musiikkia.
 
Mainio oivallus nimetä poikalapsi Jetroksi, mitä mainioin etunimi ja kaiken lisäksi muistuttaa Tullista :)
 
Itse olen taasen suunnitellut hankkivani kaksi koiraa, toisen nimeksi Tull ja toisen nimeksi Floyd :)

Crest of a Knave on tosin Tullin 80-luvun lopun ainoa pieni pilkahdus yössä, Dire Straits-tyylinen rokki on aina jokseenkin meikäläiseen tepsinyt. Knaveltakin löytyy valitettavasti liian monta surkeaa biisiä, mutta sentään Tull-klassikko Budapest, Raising Steam ja remasteroinnin mukana tuleva Part of a Machine pelastavat jonkin verran.
 
Höh.Minusta taas Mountain men,Steel Monkey,Jump start ja Farm on the freeway ovat myös loistavia vetoja.

Höh.Minusta taas Mountain men,Steel Monkey,Jump start ja Farm on the freeway ovat myös loistavia vetoja.
 
Ai joo, Farm on the Freewayn unohdin mainita, mainio kappale. Steel Monkeyn soundit eivät ole koskaan miellyttäneet meikäläistä, syntikkatykitys hirvittää.
 
Omasta mielestäni syntikka ei ole koskaan kuulunut Tulliin, diskohumppa ei kuulu Tulliin.

Ai joo, Farm on the Freewayn unohdin mainita, mainio kappale. Steel Monkeyn soundit eivät ole koskaan miellyttäneet meikäläistä, syntikkatykitys hirvittää.
 
No onhan se aikansa kuva kyllä.Vähän semmonen ZZ Topin Afterburner -soundi siitä tulee mieleen.Oivat melodiat on Anderson kyllä musta tohonkin väsännyt.Knavella on muuten näitä biisejä joissa "kertojana" on jonkun ammatin edustaja: Mountain men (sotilas),Steel Monkey (rakennusmies) ja Farm on the freeway (maanviljelijä).
 
Omasta mielestäni syntikka ei ole koskaan kuulunut Tulliin, diskohumppa ei kuulu Tulliin.
 
Siinä mielessä samoilla linjoilla ,että Under Wraps ei kolahda.

Knavella on muuten näitä biisejä joissa "kertojana" on jonkun ammatin edustaja: Mountain men (sotilas),Steel Monkey (rakennusmies) ja Farm on the freeway (maanviljelijä).
 
Ja Budapestissa kertojana taitaa olla kiertuemuusikko, levyn parasta antia.
 
Nyt tulivat postissa Aqualungin ja Songs from the Woodin CD-levyversiot. Tullin parhaat levyt Thick as a Brickin ohella. Kaikkein shokeeravin oli kuitenkin paljastus Songs from the Woodin kansiteksteissä, joissa Ian Anderson kertoi eräänä sateisena päivänä nauhoitelleensa yksikseen Hunting Girlin. Itse olen aina olettanut, että levyversionkin rumpaloinnin Hunting Girlissä olisi hoitanut Barriemore Barlow, mutta Anderson kiitti kansiteksteissä Barrieta siitä että hän oli unohtanut rumpusettinsä eilisiltä nauhoituksilta studioon, jotta hän voisi vetäistä Hunting Girlin rumpufillit :))
Uskomaton monitaituri Anderson kertakaikkiaan on, sen verran mainio tuo Hunting Girlin filli on.

Kaikkein shokeeravin oli kuitenkin paljastus Songs from the Woodin kansiteksteissä, joissa Ian Anderson kertoi eräänä sateisena päivänä nauhoitelleensa yksikseen Hunting Girlin. Itse olen aina olettanut, että levyversionkin rumpaloinnin Hunting Girlissä olisi hoitanut Barriemore Barlow, mutta Anderson kiitti kansiteksteissä Barrieta siitä että hän oli unohtanut rumpusettinsä eilisiltä nauhoituksilta studioon, jotta hän voisi vetäistä Hunting Girlin rumpufillit :))
Uskomaton monitaituri Anderson kertakaikkiaan on, sen verran mainio tuo Hunting Girlin filli on.
 
Minä kun olin lukevinani jostain että Jack In The Green olisi se Andersonin kokonaan itse äänittämä kipale. Niitä lienee siis samalla levyllä kaksi. Mainittakoon että levyn nimibiisistä on vallan loistava pidennetty liveversio Slipstream-dvd:llä, joita saa free record shopista nykyisin aivan pilkkahinnalla. Suosittelen, vaikka kokonaisuutena konsertti on melko ailahtelevaa laatua. Kosketinsoittaja-viulistin luukki ei jätä ketään kylmäksi.

Slipstream-dvd:llä, joita saa free record shopista nykyisin aivan pilkkahinnalla.
 
Varoittaisin kuitenkin että kyseisen DVD:n kuvanlaatu on ihan hirveää kuraa. Onnistuneetkin kohdat on pilattu törkeällä videokaiulla, aivan kuin niin monet muutkin 80-luvun kuvatallenteet. Hirveää katseltavaa, mutta ääneltään ihan kuunneltavaa. Töllö siis kiinni, ja kuuntelemaan. :)

Ian Anderson kertoi eräänä sateisena päivänä nauhoitelleensa yksikseen Hunting Girlin. Itse olen aina olettanut, että levyversionkin rumpaloinnin Hunting Girlissä olisi hoitanut Barriemore Barlow, mutta Anderson kiitti kansiteksteissä Barrieta siitä että hän oli unohtanut rumpusettinsä eilisiltä nauhoituksilta studioon, jotta hän voisi vetäistä Hunting Girlin rumpufillit :))
Uskomaton monitaituri Anderson kertakaikkiaan on, sen verran mainio tuo Hunting Girlin filli on.
 
Kyllä se on ainoastaan Jack in the Green, jonka Anderson yksin vetäisi.

Kyllä se on ainoastaan Jack in the Green, jonka Anderson yksin vetäisi.
 
Näin minäkin uskon, vaikka herra kitaraakin soittelee varsin taitavasti. Jack in the greenissähän ei ole muistaakseni rumpujakaan, sen sijaan kellopeliä ja muuta löytyy.
Hunting girlissä on soitannollisesti aika vaikeita asioita.

Näin minäkin uskon, vaikka herra kitaraakin soittelee varsin taitavasti. Jack in the greenissähän ei ole muistaakseni rumpujakaan, sen sijaan kellopeliä ja muuta löytyy.
Hunting girlissä on soitannollisesti aika vaikeita asioita.
 
Hmm.. voi tosiaankin olla niin, että meikäläiselle on sattunut jonkin sortin erehdys. Kuitenkin Songs from the Woodin kansilehtiset antavat ymmärtää näin:
 
"I didn't expect the others to latch on the slighly twee tales of Jack In The Green or Hunting Girl. But then, with the former, they didn't have to, as it was all played by me one rainy Sunday afternoon in Morgan Studios, North London. I wrote the piece in the morning, had Synday lunch with Shona and beetled off to record it while the idea was in my head. I think we even mixed it the same evening.
 
..ja vielä lopuksi Anderson kiittää Barlowia:
 
"Thanks to Barrie for conveniently leaving his drum kit in the studio. Think I might have brought my own sticks, 'though."
 
Tiedä sitten, miten asian laita on.

But then, with the former, they didn't have to, as it was all played by me...
 
Anderson selkeästi viittaa tuossa "Jack In The Greeniin".

Ja Budapestissa kertojana taitaa olla kiertuemuusikko, levyn parasta antia.
 
Joo näinkin.Toisaalta olen pitänyt Budapest ja Said she was a dancer -biisejä enemmänkin omakohtaisina kertomuksina ,mutta voi sen kyllä noinkin nähdä.
 
Nyt tulivat postissa Aqualungin ja Songs from the Woodin CD-levyversiot. Tullin parhaat levyt Thick as a Brickin ohella. Kaikkein shokeeravin oli kuitenkin paljastus Songs from the Woodin kansiteksteissä, joissa Ian Anderson kertoi eräänä sateisena päivänä nauhoitelleensa yksikseen Hunting Girlin. Itse olen aina olettanut, että levyversionkin rumpaloinnin Hunting Girlissä olisi hoitanut Barriemore Barlow, mutta Anderson kiitti kansiteksteissä Barrieta siitä että hän oli unohtanut rumpusettinsä eilisiltä nauhoituksilta studioon, jotta hän voisi vetäistä Hunting Girlin rumpufillit :))
Uskomaton monitaituri Anderson kertakaikkiaan on, sen verran mainio tuo Hunting Girlin filli on.
 
Lisätään vielä Benefit,Heavy Horses ja Stormwatch niin olen samaa mieltä.Tuo oli mullekin uutinen tuo Hunting girl -biisin rumpuhomma.Jokunen vuosi sitten tuli telkusta Jethron keikka Songs from the woodin kiertueelta(?).Aivan loistavaa kamaa.Ihme jos ei ole tulossa DVD -julkaisuna.

Ian Anderson ei ole soittanut rumpuja Hunting girliin.

Anderson selkeästi viittaa tuossa "Jack In The Greeniin".
 
Tuosta tekstistä tosiaan huomaa, että Anderson viittaa yksittäiseen kappaleeseen. Kai se on pakko myöntää, että ainoastaan Jack In The Green on Andersonin yksin tykittämä. Olisi voinut kertoa selkeämmin, minkä kappaleen meni soittamaan yksikseen niin olisi meikäläinenkin tajunnut :/
 
Lisätään vielä Benefit,Heavy Horses ja Stormwatch niin olen samaa mieltä.
 
Ovat myöskin äärimmäisen mainioita, omana suosikkinani noista kolmesta Heavy Horses. Acres Wildhän se oli aikanaan se kappale joka meikäläisen sai Tullista innostumaan. Benefit on äärimmäisen surullisen tuntuinen soundeiltaan, omana suosikkinani levyltä "To Cry You a Song", jolta löytyy mukavaa kitarointia.
 
Stormwatchiin en taasen ole ehtinyt perehtyä oikein kunnolla, mutta etenkin Elegy on mainio kappale. Varmaankin Tullin raskain levy.

Kyllä se on ainoastaan Jack in the Green, jonka Anderson yksin vetäisi.
 
Mites toi Locomotive breath? Jostain olin sellaista lukevinani, että siinä olisi Anderson soittanut ainakin suurimman osan yksin. Rummuista kai basarin käsin hakkaamalla ensin "klikkiraidaksi" ja sitten muut siihen päälle.