Etno, proge, latin ›

Tuoreen Soundin KC-jutussa toimittaja ehdottaa tosissaan(?) THRaKaTTaKia aloittelijoille Redin ja Three of a Perfect Pairin ohella :D
En pysty tosin kovin vankkaa mielipidettä levystä rakentamaan, sillä kuuntelu on jäänyt puolitiehen kun sitä on pari kertaa yrittänyt.
 
En ole THRaKa....-levyä kuullut, mutta olin yllättynyt siitä, että Three of a Perfect Pair oli valkattu myös suosituksiin. Olen luullut olevani ainoa ihminen maan päällä, jonka KC-suosikkeihin toi kuuluu.

En ole THRaKa....-levyä kuullut, mutta olin yllättynyt siitä, että Three of a Perfect Pair oli valkattu myös suosituksiin. Olen luullut olevani ainoa ihminen maan päällä, jonka KC-suosikkeihin toi kuuluu.
 
Munkin mielestä bändin heikoimpia se on, biiseissä on hyviä ideoita mutta niitä toistetaan liiaksi, tai ei ainakaan tarpeeksi hyvällä maulla. Kyllä se Absent Lovers-live kuitenkin on parempi näyte tuon ajan KC:sta.
 
Thrakattak on tullut kuunneltua... siitä ei ole kauheasti sanottavaa.

Tuoreen Soundin KC-jutussa toimittaja ehdottaa tosissaan(?) THRaKaTTaKia aloittelijoille Redin ja Three of a Perfect Pairin ohella :D
 
Ohhoh. Tietysti on fiksua ottaa otokset eri vuosikymmenten tyyleistä, mutta 80-luvun levyistä Discipline olisi luultavasti parempi esimerkki. THRaKaTTaK puolestaan...
 
En pysty tosin kovin vankkaa mielipidettä levystä rakentamaan, sillä kuuntelu on jäänyt puolitiehen kun sitä on pari kertaa yrittänyt.
 
Jaan tässä kanssanne last.fm:ään kirjoittamani mielipiteen THRaKaTTaKista. Uskoisin, että olennainen välittyy.
 
--
 
Do you know why I called Islands "the most forgettable" KC record instead of calling it "the worst"?
 
THRaKaTTaK's why.
 
Now, in the 90s King Crimson produced an album and a track both called "THRAK". ("THRAK" by the way is a non-word, with the whimsical meaning of "the sound of 117 guitars almost striking the same chord simultaneously". This is Frippian humour, and I'm one of the five or so people on Earth who do find it amusing.) "THRAK" is a crushingly heavy instrumental in 5/4, a little exercise in rhythm and counter-rhythm. When performed live, the band used "THRAK" as a starting point for an improvisational jam. THRaKaTTaK is a collection of recordings of said jams, with the THRAK theme both opening and closing the album and six long improvs between them.
 
Funnily enough none of the jams are actually genuine single takes, but rather each of them is spliced together from a group of recordings, and you can easily pinpoint the exact moments where the cut'n'pastes take place. Maybe there was an inner logic for selecting these specific takes to make up "Mother Hold the Candle Steady While I Shave the Chicken's Lip" and these others to create "This Night Wounds Time", but I really don't know what it could be.
 
The real problem with WHaKKaRaT is that the improvisations themselves suck a truckload. There are two main reasons for this.
 
Firstly, they are meandering, abstract and aimless. No structures are built, no themes developed, no telepathic interplay between musicians, no common ground or goal to aim for. Just six musicians (this was the "double trio" period) noodling around, jacking off, making sounds. You're listening to King Crimson, yet "THRaKaTTaK part 1" is very much what you'd expect a group of ADD-diagnosed preschoolers to produce if exposed to a room full of instruments. The improvisations don't echo or hark back to their motherTHRAK all that much; KC could have just as well based the jams on "Humpty Dumpty" or John Cage's "4'33"" as far as I'm concerned.
 
Secondly, and even more amazingly, the "improvisational" material itself repeats itself between the jams -- A LOT. I swear there isn't a single jam here that doesn't contain Belew fucking around with his stupid piano sound always playing the exact same stuff. Yes, those dissonant intervals sure sound fresh and beastly every time! Wait, here's Bruford tinkling with his Magic Marimba again, and now Sir Fripp joins in with his signature descending chromatic scale fragments! Oh boy, nothing spells "innovative, courageous group improvisation" quite like six players each playing their own pre-determined exercises!
 
It doesn't really help that a lot of the instrumentation is sterile to the hospital-level and beyond -- lifeless electronic marimbas, MIDI-controlled piano sounds, various electronic drums, heavily processed guitars and Fripp's stereotypical soundscapes. KRaPaTTaK is like a golem wrought from plastic -- ugly, hulking, unintelligent, predestined to failure. But it is, by the ten sephiroth, certainly not forgettable.

 
Do you know why I called Islands "the most forgettable" KC record instead of calling it "the worst"?
 
THRaKaTTaK's why.
 

 
Jaan mielipiteesi "THRaKaTTak" -levystä, mutta "Islandista" olen täysin eri mieltä. Jo pelkkä "The Sailor's Tale" on hyvä syy omistaa levy. Lämpimin Crimso -kokoonpano.

Jaan mielipiteesi "THRaKaTTak" -levystä, mutta "Islandista" olen täysin eri mieltä. Jo pelkkä "The Sailor's Tale" on hyvä syy omistaa levy. Lämpimin Crimso -kokoonpano.
 
Samoilla linjoilla myös täällä. Tosin jos joku kappale olisi se yksi hyvä syy niin nimikkobiisi.

Tietysti on fiksua ottaa otokset eri vuosikymmenten tyyleistä, mutta 80-luvun levyistä Discipline olisi luultavasti parempi esimerkki.
 
Itse pidän Absent Loversia parhaana näytteenä kasarimeiningistä.
 
Olenkin joskus lukaissut tuon juttusi THRaKaTTaKista, viihdyttävää tekstiä.

Jaan mielipiteesi "THRaKaTTak" -levystä, mutta "Islandista" olen täysin eri mieltä. Jo pelkkä "The Sailor's Tale" on hyvä syy omistaa levy. Lämpimin Crimso -kokoonpano.
 
Onhan se lämmin joo, mutta todella mälsän levyn tekivät. Wetton/Bruford/Fripp/(muir)-kokoonpanon ollessa tulikuuma.

Tajusin Islandsin nerouden vasta ihan pari kuukautta sitten. Mahtavaa pehmeää löysäilyä. Tulee välillä jopa joku Pharoah Sanders mieleen. Täydelliset saunditkin.

Tajusin Islandsin nerouden vasta ihan pari kuukautta sitten. Mahtavaa pehmeää löysäilyä. Tulee välillä jopa joku Pharoah Sanders mieleen. Täydelliset saunditkin.
 
Islands on kyllä kiehtova levy. Formentera lady kyllä tulee useimmiten skipattua, loput biisit uppoavat hyvin outoudestaan huolimatta. Todella omintakeinen ja tunnelmallinen kokonaisuus.

Tajusin Islandsin nerouden vasta ihan pari kuukautta sitten. Mahtavaa pehmeää löysäilyä. Tulee välillä jopa joku Pharoah Sanders mieleen. Täydelliset saunditkin.
 
"Live At Summit Studios 1972" -livelevyltä (Collector's Club #9) löytyy "The Creator Has A Masterplan". Muutenkin suositeltava tuon kokoonpanon livelevy, hyvät soundit ja upeaa soittoa.

http://www.youtube.com/watch?v=yRMvQNRqny0&feature=related
vs.
http://www.youtube.com/watch?v=bzGB3A-ZrtY
 
:D

No mut. Tietääkö joku täällä mikä tällainen herrasmiesliija on: Robert Fripp and The League Of Crafty Guitarists? Vissiin tiluttelevat menemään jossain luostarissa näillä kulumilla valmistautuen johonkin isompaan tapahtumaan.

Herkkuja tulossa...
 
http://www.dgmlive.com/news.htm?entry=2505

Artturi: Herkkuja tulossa...
 
http://www.dgmlive.com/news.htm?entry=2505
 
No niin, tuo "Red" on ainakin ostettava.
 
Collector's Clubin seuraava julkaisu "Zurich 1973" -tupla on jo ennakkotilattavissa. Samalta kaudelta olisi muutama muukin mielenkiintoinen keikka ladattavissa DGM:n sivuilta, mutta piru vie kun kelpuuttavat vain kortin maksuvälineenä. Onkos kukaan hommaillut näitä? Kiinteässä muodossa olevat keikat ovat jo hallussa.

Tuleekohan noi julkaisut myyntiin jonnekkin muuallekkin. Toi Red on pakkohankinta.

Onko Crimsonilla muuten joitain vanhoja live videoita katsottavissa/ostettavissa? Kiinnostaisi nimen omaan nähnä matskua ennen Larks Tonguesia.

Sälski: Onko Crimsonilla muuten joitain vanhoja live videoita katsottavissa/ostettavissa? Kiinnostaisi nimen omaan nähnä matskua ennen Larks Tonguesia.
 
Youtubesta saattaa löytyä jotain. 21st Schizoid Manista löytyy ainakin joku mustavalkoinen pätkä (ei tosin kokonaan eikä vissiinkään orginaalilla ääniraidalla): http://www.youtube.com/watch?v=1W46NgJcaxU . Eipä noita kyllä kauheasti ole liikkeellä vaikka 100-varmasti jossain arkistojen kätköissä on tallessa vanhoja konsertteja myös liikkuvan kuvan kera.
 
Kusisin hunaajaa jos joskus ilmestyisi DVD:nä kokonainen konserttitaltiointi, mutta taitaapi olla lähinnä utopiaa..

inkognito: Kusisin hunaajaa jos joskus ilmestyisi DVD:nä kokonainen konserttitaltiointi, mutta taitaapi olla lähinnä utopiaa..
 
Mä oon niin onnellinen, että KC on tehnyt levynsä. DVD ei tuo lisäarvoa, koska heidän aktin seuraaminen on kovin puisevaa hommaa. Fripp baarijakkaralla ym. lavasäkenöintiä.

jazzmies: Mä oon niin onnellinen, että KC on tehnyt levynsä. DVD ei tuo lisäarvoa, koska heidän aktin seuraaminen on kovin puisevaa hommaa. Fripp baarijakkaralla ym. lavasäkenöintiä.
 
Höpsis, ainakin uudempi livematsku toimii (Eyes Wide Open- ja Vrooom-julkaisut) vallan mainiosti vaikka se Fripp istuukin siinä baarijakkaralla. Myös ne pätkät vanhemmasta meiningistä, joita olen nähnyt, toimii. Mielipideasioita toki :)

Tuo Red on kyllä hankittava mahdollisimman pikaseen.