Etno, proge, latin ›

Mielipiteitä levystä. Itselleni pettymys. Kuten liian moni muukin levy lähiaikoina. Onneksi ex-Estradasphere rumpali David Murray piristi muuten ankeaa syksyä soolotekeleellään The Deserst Of Träun.

Mielipiteitä levystä. Itselleni pettymys. Kuten liian moni muukin levy lähiaikoina. Onneksi ex-Estradasphere rumpali David Murray piristi muuten ankeaa syksyä soolotekeleellään The Deserst Of Träun.
 
waa..pitäisköhän hankkia sitä sitten ollenkaan?Vai onko se pettymys vaan verrattuna muihin Estradaspheren levyihin?Muistaakseni Mimicryn sivuilla ei ollut uudesta levystä mitään näytteitä ni ei voi "tarkistaa" tasoa. heh..

Onko tuo lähempänä debyyttiä vai kakkoslevyä musiikillisesti? Itselle tuo edellinen oli jo pettymys loistavan It's Understoodin jälkeen.
 
http://Muusikoiden.net/keskustelu/p … &o=0&x=c33dcbb002&co=30

Sain Quadropusin tässä viimeviikolla ja olen nyt jonkinverran ehtinyt syventyä kyseiseen levyyn (kuunnellut about 5 kertaa läpi). Tässä nyt jonkinlaista biisikohtaista mielipide-scheisseä:
 
1.Mekapses Yitonisa:
Kreikkalaisesta kansansävelmästä on kyse ja hyvä aloitus levylle. Soundimaailma muistuttaa ItŽs Understoodia.
 
2.Dubway:
Ensireaktioni oli jotain tyyliin "mitä **ttua?"
Alkuhämmennyksen jälkeen biisi paljastui hyväksi, onhan tuo tehty kokonaisuudessaan pelkillä vokaaleilla (!)
 
3.King Krab Battle:
Tämä on mielestäni levyn onnistunein veto.
Biisi groovaa kuin leijona ja kuuluu mielestäni Estradaspheren parhaimmistoon (jota on paljon).
 
4.Speck:
Omituinen biisi (Estradaspheren mittakaavaan suhteutettuna), muistuttaa etäisesti Radioheadia.
Hyvä biisi kuitenkin.
 
5.Hardball
Tämä on sitten Quadropusin Hunger Strike?
Loistava biisi kaikinpuolin, mutta loppu jättää kylmäksi.
Tämän pituiseen biisiin olisi sopinut kasvava loppukliimaksi kuin nyrkki silmään, mutta ei niin ei.
 
6.Car Ride in Idealistic Ethiopia Part 1:
Tämä biisi ei ole auennut minulle kunnolla.
Jotain radioasemia siinä ollaan vääntävinään, mutta täytynee tätä biisiä kuunnella vähän enemmän.
 
7.Crystal Blue:
En pidä.
Tämä on näitä kappaleita, jotka luokittelen täysin turhiksi kipaleiksi.
En löydä tästä biisistä paljoa muuta hyvää kuin kitarasoolon.
 
8.Jungle Warfare:
Täyttä Estrada-metallia, eli kunnon paiskomista.
Pätevä biisi, mutta tuotantopuoli pissii jonkinverran.
Itse pidän enemmän The Silent Elk of Yesterdaysta enemmän kuin tästä.
 
9.Bodyslam:
Se pakollinen huumoribiisi.
Ihan menevä Nu-Metal irvailu tämä on, mutta biisinä ei oikein mistään kotoisin.
 
10. At Least WeŽd Have Today:
Tämä biisi ei minulle oikein käynnistynyt.
Ihan kivaa stemmalaulantaa tässä on, mutta tämä genre nyt ei vaan ole minun sydäntäni lähellä.
 
Yhteenveto:
Ensimmäiset 5 kappaletta ovat täyttä rautaa ja loppu menee sitten vähän tuuban puolelle.
Mielestäni Quadropus ei ole ItŽs Understoodin tai Buck Feverin veroinen. Ei levy siitä huolimatta kuitenkaan ole missään nimessä huono tekele, liikaa on vaan sorruttu tekemään kokeiluja, joissa tuntuu porkkana puuttuvan.
 
Ilmoitan, jos ette ole huomanneet:
Levy sisältää Bodyslamin musiikkivideon, joka on aikasta koominen.
 
Nyt vaan sitä DVD:tä odottelemaan.

David Murray piristi muuten ankeaa syksyä soolotekeleellään The Deserst Of Träun.
 
Tämäkin saapui minulle, tosin en ole vielä ehtinyt perehtymään siihen.
 
Onko tuo lähempänä debyyttiä vai kakkoslevyä musiikillisesti?
 
Genrestä genreen pomppiminen biisin aikana on vähentynyt melkein olemattomiin.
Jokainen biisi edustaa jotain genreä koko kestonsa ajan.

Buck Fever oli mielestäni Estradaspheren helmi. Tämä uutukainen on vain jotenkin liian suora ja ristiriitainen. Ja allekirjoitan tuon väitteen täysin, että levyn 5 ensimmäistä kibaletta rokkaavaat. Sen jälkeen mennään alas ja lujaa. Ehkä odotukset bändin suhteen olivat liian korkealla loistavan Buck Feverin jälkeen.
 
Nyt pitää odotella Secret Chiefs 3:n Book of Horizonsia. Spruance on majaillut vuoden erakkona jossain vuoristomajassa valmistellen levyä....
 
"Mimicry is a hair's breadth from committing to late February or early March for the first installment in Secret Chiefs 3's trilogy called Book of Truth. The first volume, called Book of Horizons, has Danny Heifetz, Eyvind Kang, Shazad Ismaili, Willie Winant, John Merriman (Cephalic Carnage), Ches Smith, Jesse Greere, James Goode, Youri Raymond (he was in Cryptopsy, but don't repeat that), Timb Harris, Tim Smolens, Jason Schimmel and a whole bunch of orchestral musicians, plus Trey Spruance, of course. Yeah, plenty of Trey Sprunce, who says that Secret Chiefs 3 can now be called a "band of bands"-- not just because the overbearing screwball pseudo-religious tone that became a part of the Hollywood propaganda machine in post-war America still just pulls him in (as evidenced by SC3's huge orchestral arrangement on the theme from Exodus), but also because there are seven configurations of the band on this album. All Secret Chiefs 3 efforts are enormous, of course, but this one traverses the highlands of musical tonality and orchestration that are normally reserved for people who died over 20 years ago, and it plunges deeper into grindcore death black metal hell than any slumming jazzbo wuss would ever dare-- deeper, in fact, than many metalheads could handle, really. Though Spruance anticipates that these will be considered irreconcilable contrasts by most, no true Death Metal fan could consider SC3's death metal band to be "false metal" or remotely wimpy, nor could a Messiaen scholar deny the depth of harmonic interplay in a "band" like the Electromagnetic Azoth (at least his students and the psychedelically inclined would respond to it). Their surf rock band is certainly far from sounding like it's kidding around and being kitschy (which might be a problem, actually), and their signature Persiaphile / Central Asia-o-phile / Arabophile band pretty much puts that good-old supra-sensory paste of the Overwhelming Ancient Irrational on top the whole thing, which many seem to assimilate as an emotionally stimulating experience. Let's just say it definitely works."

Vähän vaisun kuuloinen ekalla kerralla, toivottavasti paranee. Aika vähän mitään uutta tällä uudella levyllä. Se nu metal biisi oli vitun paska läppä. Täytyy kuunnella huomenna Träun läpi...

Buck Feveristä innostuneena kävin ostamassa Passion For Life DVD+CD kombon. DVD on melko kattava setti 11 livebiisistä vuosilta 2001-2003, joiden välissä on haastattelupätkiä ja häröilyjä. Bonuksena mm. liveä Farmers Marketin ja Secret Chiefs 3:n kanssa ja hauskat musavideot.
Toiseen levyyn en ole vielä kunnolla perehtynyt, mutta mukavalta vaikuttaa. 10 livebiisiä eri keikoilta ja 4 nintendopimputusta. Soundit eivät vaan ole mitkään parhaat..
Nyt pitäisi hankkia It's Understood, vaikuttaisi olevan bändin paras.
Tuolla on muuten yli 20 keikkaa ladattavissa:
http://www.archive.org/audio/etreelisting-browse.php?cat=Estradasphere

Bändi on uusi tuttavuus minulle. Näppärältä kikkailulta kuulostaa, kertokaa vaan enemmän bändin tuotannosta jos huvittaa.

hissimusiikkia.

Bändi on uusi tuttavuus minulle. Näppärältä kikkailulta kuulostaa, kertokaa vaan enemmän bändin tuotannosta jos huvittaa.
 
Buck Fever taitaa olla bändin hittilevy. Sieltä löytyy mm. makea versio Super Mario II:n teemasta, muutama kiva jatsibiisi ja death-örröä. Ei mitenkään ylivoimaisen loistava albumi, mutta hintaansa nähden omistamisen arvoinen.

It's Understood on kolmesta albumista musiikillisesti kevyesti paras. Bändi keskittyi silloin vielä enemmän biiseihin kuin bunglea kopioivaan koheltamiseen. Levyn avaava Hunger Strike varsinkin on mahtava sävellys, vielä hienompi olisi jos olisivat jättäneet täysin tarpeettoman metalliosion kokonaan pois.
 
Kummallakin uudemmalla on hienoja väläytyksiä, mutta pääasiassa nämä levyt keskittyvät liikaa hullutteluun musiikin kustannuksella.
 
Debyyttiä siis suosittelen ehdottomasti, seuraavia kahta pienellä varauksella.