Tilasinpa vähän aikaa sitten noiden liven ja nyt odottelen. Oli niin kovat kehut että summassa tilasin vaikka musatyyli ei aivan sitä mitä tavallisesti kuuntelen. Onko jollain jo kokemusta? Kuulemma huonot soundit (näytteiden perusteella siedettävät) mutta mieletön meno. Onkohan studiolevyt lähellekään samalla tasolla ja mitäs suosittelette liven lisäksi? Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
Tilasinpa vähän aikaa sitten noiden liven ja nyt odottelen. Oli niin kovat kehut että summassa tilasin vaikka musatyyli ei aivan sitä mitä tavallisesti kuuntelen. Onko jollain jo kokemusta? Kuulemma huonot soundit (näytteiden perusteella siedettävät) mutta mieletön meno. Onkohan studiolevyt lähellekään samalla tasolla ja mitäs suosittelette liven lisäksi?
Piti sitten itse vastata tähänkin kun niin sivistymättömiä ilmeisesti olette...no ei euroopassa tätä legendaa muutenkaan juuri tunneta että ei pahalla.
Tulipa sitten levy viimeinkin ja jätkien kehuttu nopeus on aika samaa luokkaa kuin muussakin musiikissa joten pieni miinus noista ylikehuista maailmalla. Tekniikka ja erityisesti Strunzin kestävyys ja puhtaus on kuitenkin aika henkeä salpaavaa ja moni varmaan saa vaikutelman normaalia nopeammasta soitosta. Levyn biisitkin kolahtaa vaikka genre melko outo minulle aiemmin.
Tämän levyn pohjalta kirjoittelin sitten soittaminen osastoon tekniikka/nopeus -aiheisen jutunkin joten sinne vain lukemaan. Kyllä, se olen minä kuten arvasitkin... |
Vastailen pari kuukautta myöhässä, mutta parampi myöhään kuin ei milloinkaan...
Jos kerran tykkäsit ostamastasi S&F:n levystä, niin tutustumisen arvoinen voisi olla myös Gerardo Nuñezin levy "Calima". Levyllä soittelee itse Nuñezin ohella myös Strunz & Farah ja John Patitucci. Itse en ole levyä kuullut, mutta uskoisin levyn miellyttävä "teknisen soitannon" ystäviä.
G.Nuñez on yksi nykyflamencon tekniikkahirmiusta, jonka soitto nykyään on voidaan laskea flamencoksi vain soittotekniikoiden ansiosta, koska sen verran moderniin suuntaan on mies soitollaan kulkenut... |
pwallin