Etno, proge, latin ›

Ihmettelen kuinka voi olla mahdollista että jotkut eivät voi sietää tonaalista jazz-musiikkia joka leimataan heti usein märällä punamustalla leimalla fuusiojatsiksi/kakaksi yms. Sitten atonaalinen jazz onkin joillekin se mistä tulee suunnattomat kiksit ja epäharmonisuus on niin cool kun jokainen sointu murretaan atonaalisesti kasaan.
 
Yleisestihän juuri tonaalinen musiikki ollaan leimattu hissimusiikiksi jota kuunnellessa joidenkin on pakko turvautua kuulemma oksennuspussiin :) Minun kohdallani pää hajoaa aika nopeasti jos 5-tuntia pakotettaisiin kuuntelemaan ylituotettua rock-musiikkia kun taas itse pystyn kuuntelemaan hissiä kuin hissiä vaikka suunnatomassa vitutuksessa... Iloisesta hissistä puhumattakaan stressaantuneena iloisen hissimusiikin kuunteleminen saattaa aina joskus raastaa hermoja :)
 
Musiikkimakunsa kullakin mutta miksi ns. hissimusiikki ei tuota mielihyvää heille jotka ylistävät atonaalista jazzia ?
 
Toki tämäkin ns. läpällä heitetty kirjoitus kyllä taas herättää päästelemään höyryjä monen nenästä ulos. Siitä vaan kunhan henkilökohtaiset herjat jätetään muualle. Tämä palsta on tarkoitettu näistä musiikkityyleistä keskustelemiseen ei henkilökohtaiseen ivailuun. Noniin olen puhunut..

KAIKKI tonaalinen jazz mielletään fuusioksi?
 
Missä porukoissa oikein pyörit? XD

KAIKKI tonaalinen jazz mielletään fuusioksi?
 
Missä porukoissa oikein pyörit? XD
 
Tuo oli enemmänkin epäsuora lainaus omista angsteista...

Tuo oli enemmänkin epäsuora lainaus omista angsteista...
 
OK. Itsellä on viime aikoina tuntunut, että kokeellinen musiikki on niille, jotka eivät osaa tehdä oikeaa musiikkia. Olisivat voineet sitä minullekin teroittaa. Nimim. Itseni musiikillisesti umpikujaan kikkailusta on kokemusta, sekä soittotilanteissa että pitkällä kantamalla. Olisi pitänyt treenata mm. AC/DC:t paremmin.
 
Eikä liity tähän mitenkään, oli suora lainaus omista angsteistani :)

Kaikki on hyvää.

punk rules

tonaalista tai anaalista, aivan sama. kunhan eturivissä on vetävännäkösiä mimmejä.

tonaalista tai anaalista, aivan sama. kunhan eturivissä on vetävännäkösiä mimmejä.
 
Alamme vihdoin olla lähellä sitä jazzin syvintä olemusta.
 
Antero

Alamme vihdoin olla lähellä sitä jazzin syvintä olemusta.
 
Antero
 
No ei jatsilla kyllä enää nykypäivänä pillua saa, jos sitä tässä haettiin.

Näin peruskoulupohjalta, ja vailla musiikinteorian tuntemusta minulle jäi tuo hieno terminologia atonaalinen/tonaalinen hiukan epäselväksi. Yritin jo selvittää asiaa tietosanakirjan avulla, mutta eipä vieläkään oikein auennut, mitä noilla sanoilla tässä yhteydessä tarkoitetaan? Nyt kaipaisin perusteltuja artistiesimerkkejä moisesta jaottelusta? ...Siis jotta pelkkiin korviinsa/makuhermoihinsa luottava musiikinharrastajakin pysyisi kärryillä :) Vaikka eipä silti, olen koko ikäni pystynyt nauttimaan hyvästä musiikista (esim. monipuolisesta jazzista) ilman syväluotaavia analyysejäkin.

Tonaalinen: Suppea merkitys duuri- tai molliasteikkoon perustuva, laajempi merkitys johonkin asteikkoon perustuva.
 
Atonaalinen: Sävellajitonta musiikkia, joka ei perustu mihinkään asteikkoon.

Tonaalinen: Suppea merkitys duuri- tai molliasteikkoon perustuva, laajempi merkitys johonkin asteikkoon perustuva.
 
Atonaalinen: Sävellajitonta musiikkia, joka ei perustu mihinkään asteikkoon.
 
Juupa juu. Jotain tuollaista kertoi tietosanakirjakin. Mä nyt en vaan vielä oikein... että mitä merkitystä tuolla on tavallisen musiikinkuluttajan kannalta? Mainitkaapa joku tunnettu artisti, joka on tehnyt "sävellajitonta musaa" Zappa? Emmä tajuu.. mulla on aika paljon hyllyssä sellaista, jota moni kai pitää "hissimusiikkina".
 
Eikös kummankin lajityypin musiikki voi kumminkin svengata? Meneekö kappaleen soinnutus sitten jonkun asteikon mukaan vai ei - mitä sitten?

Juupa juu. Jotain tuollaista kertoi tietosanakirjakin. Mä nyt en vaan vielä oikein... että mitä merkitystä tuolla on tavallisen musiikinkuluttajan kannalta? Mainitkaapa joku tunnettu artisti, joka on tehnyt "sävellajitonta musaa" Zappa? Emmä tajuu.. mulla on aika paljon hyllyssä sellaista, jota moni kai pitää "hissimusiikkina".
 
Eikös kummankin lajityypin musiikki voi kumminkin svengata? Meneekö kappaleen soinnutus sitten jonkun asteikon mukaan vai ei - mitä sitten?
 
Freen ja Avant-garden puolelta atonaalista löytyy, esim Ornette Coleman.

Zappa?
 
Joo. jonkin verran. Zappan musiikki on hyvin monipuolista(todettakoon se nyt näin, ei tehdä tästä ketjusta seuraavaa zappa-analyysiä), mutta atonaalisia osia sisältävää musiikkia löytyy hänen tuotannostaan.
 
Puhtaasti atonaalisella musiikilla käsitetään ainakin joidenkin oppaiden mukaan musiikkia jossa jokainen kahdestatoista sävelestä käydään läpi ennen kuin ne soitetaan uudestaan. ->huom. tämä vain yksi määritelmä, mutta voiko joku kappale olla aidosti atonaalinen jos jokin 12:sta äänestä jää pois ennen kuin joku aiemmista toistuu?
 
Eikös kummankin lajityypin musiikki voi kumminkin svengata? Meneekö kappaleen soinnutus sitten jonkun asteikon mukaan vai ei - mitä sitten?
 
atonaalisuus ei ota minkäänlaista kantaa rytmiikkaan.

Puhtaasti atonaalisella musiikilla käsitetään ainakin joidenkin oppaiden mukaan musiikkia jossa jokainen kahdestatoista sävelestä käydään läpi ennen kuin ne soitetaan uudestaan. ->huom. tämä vain yksi määritelmä, mutta voiko joku kappale olla aidosti atonaalinen jos jokin 12:sta äänestä jää pois ennen kuin joku aiemmista toistuu?
 
Se on vain yksi laji atonaalista, dodekafonista eli 12-säveljärjestelmää.
 
Edit: Vois olla aika hankalaa käyttää improvisoidussa jazz-soolossa, mistä muistaa, että nyt kaikki kertaalleen käytetty ennenkuin menee eteenpäin:-)

Veikkaan että kukaan maailmassa ei oo niin ahdas tyyppi että suostuis kuuntelemaan pelkästään atonaalista musaa ja kieltäis kaiken muun.

No nyt alkaa valjeta. Atonaalisesta puhuttaessa tarkoitetaan siis lähinä freematskua tms. (eli sitä jota minäkin osaisin soittaa :) Tässä mielessä vähän ihmetyttää aloittajan vastakkainasettelu, koska free ynnä muu (sekoilu) lienee jazz-piireissäkin lopulta aika pienen marginaalin musaa. Ehkä free-koulukunta on sitten sitäkin fanaattisempaa.
 
Mutta oppihan tässä meitsikin jotain uutta!

Yleisestihän juuri tonaalinen musiikki ollaan leimattu hissimusiikiksi jota kuunnellessa joidenkin on pakko turvautua kuulemma oksennuspussiin :) Minun kohdallani pää hajoaa aika nopeasti jos 5-tuntia pakotettaisiin kuuntelemaan ylituotettua rock-musiikkia kun taas itse pystyn kuuntelemaan hissiä kuin hissiä vaikka suunnatomassa vitutuksessa... Iloisesta hissistä puhumattakaan stressaantuneena iloisen hissimusiikin kuunteleminen saattaa aina joskus raastaa hermoja :)
 
Musiikkimakunsa kullakin mutta miksi ns. hissimusiikki ei tuota mielihyvää heille jotka ylistävät atonaalista jazzia ?
 
Tonaliteettiin kantaaottamatta voin kertoa, ettei se hissitussuttelu taustalla mitään eargasmeja mullle tuo. Enemmän koen henkilökohtaisesti saavani irti kun sitten hiukka enempi keskittyen kuuntelee jotain hankalampaa.

Atonaalinen: Sävellajitonta musiikkia, joka ei perustu mihinkään asteikkoon.
 
joku voisi jopa hieman hymyillen todeta, että kyse on musiikin alalajista, jossa läiskitään aikalailla summissa "vääriä säveliä" aiheuttaen usein tavallisissa ihmisissä "apua, päästäkää minut tuskistani" -reaktion.

No nyt alkaa valjeta. Atonaalisesta puhuttaessa tarkoitetaan siis lähinä freematskua tms.

Jazzin tapauksessa voisi kuvitella kirjoituksen aloittajan tarkottavan ehkä jotain tuollaista. Tosin suurin osa jazzista mitä mä olen kuullut, on kyllä melkolailla tonaalista. Klasarissa atonaalinen onkin sitten eri juttu.