Etno, proge, latin ›

Terve,
 
http://www.youtube.com/watch?v=WzVa_X9zKcc
 
Iski kyllä niin lujaa, että lisää pitäisi saada ja nopeasti, mutta herran discografia on niin valtava, että köyhää opiskelijaa itkettää. Millä levyllä suosittelisitte aloittamaan, jos hiukan samanlaista haetaan? Imaginary day löytyy jo hyllystä.
Tietenkin muunkinlaista saa suositella: "legendaarisimmat levyt"? Kenttä vapaa.
 
Terveisin,

Antero

Aloitin Imaginary Dayllä ja hyllystä löytyy Bright size life ja The Way up.
Bright size lifestä en erikoisemmin tykännyt.
Koneelta minulla kyllä löytyy paljon hyviä Methenyn biisejä mutta kun ei oikein tiedä että miltä levyltä ne on :D
 
Eikös Jucciz ole tässä asiantuntija?

Itse olen ainoastaan The way uppia kuunnellut ja kyllä uppoaa.

Itse olen ainoastaan The way uppia kuunnellut ja kyllä uppoaa.
 
Kyllä! Itse biisin teemamelodia on suorastaan nerokas. Mutta sitten onhan siinä kaikki muukin kerrassaan nerokasta.
 
^Eli The Way Up on siis Methenyn uusin tuotos. Albumi, jossa on yksi yli tunnin kestävä biisi, joka on jaettu neljään osaan.

Itse tykkään eniten melkeinpä Trio 99->00:sta ja Bright Size Lifestä. Myös Imaginary Day ja Letter from Home menee, jälkimmäisen ollen selvästi heikompi kuin ensin mainittu. Ainakin omasta mielestäni.

Itse tykkään eniten melkeinpä Trio 99->00:sta
 
Sama juttu, jos pienellä kokoonpanolla tehty materiaali uppoaa niin tälle ehdoton suositus!

Pat Methenyllä ei ole huonoja levyjä! No ei vaisinkaan. Imaginary Daysta on hyvä jatkaa parilla Pat Metheny Groupin levyllä: Offramp (-82), We Live Here (-95) ja The Way Up (-05). Methenyn sooloista kannattaa tsekata ainakin Watercolours (-77) ja Question & Answer (-90). Myös trion levyt kannattaa tsekata jos soolo Metheny kiinnostaa. Pari levyä mitä välttäisin on Zero Tolerance for Silence ja Song X, ne on jo tosi vaikeita teoksia. Pat Metheny Groupin ja Methenyn soololevyt on aika erilaisia. Group on enemmän maailmanmusiikkia kun jazzia ja soololevyt on sitten enemmän jazzia. Kirjastosta vaan kaikki levyt mukaan ja kaikki mikä kuulosta hyvältä menee ostoslistalle. Sulla on jo paras levy, Imaginary Day.
 
EDIT: Niin ja jos samanlaista haluaa kuin As It Is niin sitten tietysti Speaking of Now (-02)

The Road to You on edelleen helposti lähestyttävä, monipuolinen ja soundeiltaan erinomainen (d'oh!) livelevy.
 
EDIT: Lempikokoonpanoni, tässä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=cqeD … xS78dM&mode=related&search=

Onko kukaan kuullut uusia remastereita levyistä Quartet, We Live Here, Still Life (Talking), Letter From Home ja Road To You? Ilmeisesti noissa ei ole bonusbiisejä, mutta onko soundiparannus sitä luokkaa, että päivittäminen olisi paikallaan?

Onko kukaan kuullut uusia remastereita levyistä Quartet, We Live Here, Still Life (Talking), Letter From Home ja Road To You? Ilmeisesti noissa ei ole bonusbiisejä, mutta onko soundiparannus sitä luokkaa, että päivittäminen olisi paikallaan?
 
Itselläni nuista on remasterina Letter From Home. Itse en kyllä mitään huomattavaa saundieroa huomaa muihin Groupin levyihin, mutta olen kyllä muutenkin aika puukorva.

Olematta mitenkään Metheny-asiantuntija on pakko sanoa, että Joni Mitchellin Shadows and Lights -livellä Metheny soittaa upeasti. Ja kauniin soolon. On bändikin varsinainen genrensä dreamteam.

Metheny on näköjään viime aikoina keikkaillut pianisti Brad Mehldaun kanssa, ja yhteinen levykin olisi tulossa elokuun lopulla. Eurooppaan olisivat tulossa ensi vuonna. Kuinkahan kaukaa Suomi kierretään tällä kiertueella?

Toistaiseksi löytyy vain The Way Up. Maukasta kitarointia, lisää pitää hommata ehdottomasti.
 
Jos tulee Tukholmaan keikalle, niin menen varmaan katsomaan ellei ole jotain muuta estettä. Sitä ennen pitäisi hommata lisää Methenyn levyjä.

Toistaiseksi löytyy vain The Way Up. Maukasta kitarointia, lisää pitää hommata ehdottomasti.
 
Jos Methenyn melodisempi puoli uppoaa parhaiten niin suosittelisin Pat Metheny Groupin s/t-levyä vuodelta -78... Mulla on melkein äijän koko tuotanto mutta tuo levy on sellainen jota aina vaan tulee kuunneltua vielä kerran, siinä oikein tiivistyy 70-lukulainen letkeä fuusio. Huippubiisejä, loistava kokonaisuus ja bändi ykköskunnossa (Mays, Egan, Gottlieb).

Still life(talking)
 
Brassivaikutteista silkkihansikkain sävellettyä ja soitettua musiikkia. Metheny loistaa täysin "likkivapailla" sooloillaan. Valot pois ja stereot täysille!

Älkää unohtako Pat Metheny Groupia, kulkee myös white albumin nimellä.
Legendaarisia biisejä täynnä esim. Jaco ja Phase Dance.

Still life(talking)

Mä diggaan kans tuosta. Se on niin melodista ja musikaalista kamaa, ja todellakin kaukana siitä normijazziskaalajutskasta. TWU on kans kova, vaikkakin vähän erilaista. Diggaan paljon kans tästä soolokitaralevystä, One Quiet Night. Se osoittaa kuinka mahtavasti melodiat ja äänenkuljetukset pystyy taitava soittaja yhdistämään melkein orkestraalisesti, ja liveottona.

Älkää unohtako Pat Metheny Groupia, kulkee myös white albumin nimellä.
Legendaarisia biisejä täynnä esim. Jaco ja Phase Dance.
 
Ja legendaariset April Joy ja Lone Jack löytyvät myös tuolta levyltä.

Zero Tolerance for Silence
 
Huonoin levy jonka olen kuunnellut alusta loppuun. Mitä Patin päässä liikkui tätä tehdessä?

Mitä Patin päässä liikkui tätä tehdessä?
 
AMG:stä löytyy pari teoriaa:
 
"At least two theories exist about this album. The first is that this was the artist's last solo record due under his contract with Geffen Records, and this release was his way of saying "screw you" to the label (it should be noted that the last Pat Metheny Group album recorded for Geffen, Quartet, was the least commercial and musical PMG release). Theory two is that this is the album that the artist wished to make at the time. The truth is probably a combination of both theories."