Etno, proge, latin ›

Eli kyseisen bändin yleistä keskustelun tynkää voi laittaa tänne (jos haluaa).
Mutta oikeasti mulla oli jotain kysyttävääkin mistäköhän voisi tilata tämän kyseisen bändin paitoja yms.. muualta kuin niiden kotisivuilta kun ei inspais odotella paitaa jostakin rapakon takaa. Tai jos joku on tilannut sieltä jotakin niin kuinka kauan kesti? Ja vielä se kysymys tähän että mitä mieltä olitte The Mars Voltan "uudesta" levystä Frances The Mute?

Hieno yhtye. Frances the Mute ei toimi minun korviin ainakaan yhtä hyvin kuin debyytti. Pieni tiivistys ei olisi tehnyt levylle yhtään pahaa, mutta kaikesta huolimatta hyvä levy. Yksi viime vuoden parhaista.

Hieno yhtye. Frances the Mute ei toimi minun korviin ainakaan yhtä hyvin kuin debyytti. Pieni tiivistys ei olisi tehnyt levylle yhtään pahaa, mutta kaikesta huolimatta hyvä levy. Yksi viime vuoden parhaista.
 
Kyllähän siitä saisi puserrettua helposti vähän löysiä pois, mutta omaan korvaani Frances The Mutelta löytyy ehkä debyyttiäkin hienompia juttuja. Debyytti on ehkä eheämpi kokonaisuus eikä riistäydy niin pahasti käsistä, mutta FTM on mielestäni paljon suurempi ja kunnianhimoisempi levy. Viiden tähden levyjä kuitenkin molemmat. Suosittelisin myös tuota uutta livelevyä, Scabdatesia.

Täällä kolmattakymmentä sivua jorinaa ko. bändistä: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=3&t=67654&o=0&co=30

Jatkan, vaikka olis.
 
S'on pirun makia se lattarijamittelu siinä Muten alkupuolella, se, minkä nimeä ei osaa kirjoittaa.
 
Mutta minulle yhtyeestä tekee poikkeuksellisen se lyyrinen mahdottomuus. Pohdittiin tuossa kirjallisuudenopiskelijaporukalla tuota Voltan sanoituspuolta, jotta mahtaisiko siinä olla jonkinlaista temaattista tolkkua, vaikka olisi natiivi alkuperäiskielinen.
 
Tässä tapauksessa siis lyriikkaulottuvuus on se vipuna, joka tulee vaatimaan liikaa uusintakuunteluita, so. mainion levyn merkki.
 
Toverin määrein "progea, josta on progressiivisuus kaukana".
 
Kolmekymmentä vuotta siihen meni, jotta genren lempinimestä muodostui oma genrensä.
 
Tai sitten Zappa edusti tuota kaikkea jo ennen, kuin koko termiä "progressiivinen" oli rokin pariin edes sovelletettu.
 
Jollain kierolla tavalla koen Frances the Muten suoraan alenevassa polvessa "Absolutely Freen" jälkeläiseksi.

Ite oon ajatellu aina näitä mun omia proge suosikkeja ikään kuin järjestyksessä.
 
1.Frank Zappa
2.The Mars Volta
3.Primus
 
Itelle ei iskeny ykskään noista heti kun kuunteli pari kertaa sen levyn läpi niin tajus että "ei jumalauta tää o kova". Muuten ootteko löytäny kunnon kuvaa, semmosta korkearesoluutioista kuvaa Omarin pedaalilaudasta/laudoista.

Ja vielä se kysymys tähän että mitä mieltä olitte The Mars Voltan "uudesta" levystä Frances The Mute?
 
Se on luultavasti huonoin ikinä kokonaan kuuntelemani levy.

Ja vielä se kysymys tähän että mitä mieltä olitte The Mars Voltan "uudesta" levystä Frances The Mute?
 
Mun mielestä iha hyvää settiä, varsinkin eka ja toka biisi, muuten kyl vähä ontuvaa loppupäässä

Ja vielä se kysymys tähän että mitä mieltä olitte The Mars Voltan "uudesta" levystä Frances The Mute?
 
Erittäin hyvä. Vuoden 2005 parhaimpia. Sopivasti erilainen kuin edeltäjänsä ja ei aukea välttämättä heti. Hyvvee matskua.

Se on luultavasti paras ikinä kokonaan kuuntelemani levy.
 
Tällaisia nämä makuasiat ovat ;)

http://www.somethingawful.com/articles.php?a=2825
tätä taas.

http://www.somethingawful.com/articles.php?a=2825
tätä taas.
 
Eissaamari, ihan loistava arvostelu! Kaikkien levyarvosteluiden pitäisi olla yhtä voimakkaalla tunteella kirjoitettuja. Miksei ikinä näy missään samanlaisella tarkkuudella ja kärsivällisyydellä tehtyjä POSITIIVISIA arvosteluja hyvistä levyistä?
 
Niin siis, olihan tuossa arvostelussa se vika että oikeastihan Frances the Mute on loistava ja mahtavuutta pursuava levy. Pitääpä puhua se takaisin kaverilta, missä se on ollut lainassa jo kohta yli puoli vuotta. Iski hirveä himo kuunnella sitä taas tuon arvostelun jälkeen.

Niin siis, olihan tuossa arvostelussa se vika että oikeastihan Frances the Mute on loistava ja mahtavuutta pursuava levy.
 
No Passo, kirjoitapa tänne ne seikat jotka tekevät siitä loistavan!

Kaikkien levyarvosteluiden pitäisi olla yhtä voimakkaalla tunteella kirjoitettuja. Miksei ikinä näy missään samanlaisella tarkkuudella ja kärsivällisyydellä tehtyjä POSITIIVISIA arvosteluja hyvistä levyistä?
 
Tuli mieleen vaan tää..
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=2006

itse asias vast eilen tajusin et se eka biisi täl levyl on helvetin kova!

Hahhah mä luin ton arvostelun juma mä repeilin enemän ku pitkään aikaan xDxDxD+
 
parasta:
Right now, you’re reading this on the Internet, which means you’re a nerd. Since you’re a nerd, there is a significant chance that you like The Mars Volta, which would make you a nerd with terrible taste. Furthermore, if you’re reading this, if you like The Mars Volta, and if you’re wearing a stupid hat, you’re a nerd with bad taste and a stupid hat. Anyway, The Mars Volta put out their sophomore record recently, an irritating slurry of noise and half-tunes called “Frances The Mute.” Some people think it’s dull, overwrought, pretentious crap, but some people think it’s a work of prog-rock genius. I would contend that there’s no difference between the two.
 
Vismund Cygnus.. Vismund (..kai?)
Okay, title is bad. Acoustic guitar intro makes me feel like I’m about to get into some bitchin’ Queensryche. Okay, at 45 seconds, the singer starts wailing in Spanish. I wonder if his Spanish lyrics make more sense than the English ones? At a minute and ten seconds, we get some masturbatory guitar tap-and-squeal antics. Two minutes in, I think I heard him say “bastard mastication.” Oh god, is this thing really going to be thirteen minutes long? At three minutes and twenty seconds, I’m treated to the most obnoxious breakdown in the history of rock and roll, which is a little like getting repeatedly rabbit-punched by a spastic flyweight clown.

No Passo, kirjoitapa tänne ne seikat jotka tekevät siitä loistavan!
 
No Passohan kirjoittaa.
 
Ensinnäkin, levyn kuuntelusta tulee hyvä fiilis. Levyllä on useita kohtia joita kuunnellessa tulee juuri se efekti joka hyvästä musiikista pitää tullakin: hämmennys siitä, kuinka tavallisista soittimista ja tavallisista soittajista voi tulla jotakin sellaista mitä korvakäytävään soljuu kyseisellä hetkellä.
 
Toisekseen, levyllä on persoonallinen ote. Perinteisempää rock-osastoa edustavat riffit, sointukierrot, rakenteenpalaset ja lauluosuudet on sekoitettu lähestulkoon oivasti epäperinteisempiin osasiin, kuten nämä ns."suhinakohdat", jotka mielestäni ovat parhaimmillaan jopa levyn parasta antia. Sanoin että sekoitus on "lähestulkoon" oiva, koska itse asiassa levyn suurin miinus mielestäni onkin juuri siinä, että levyn tavoittelemaa uudenlaista lähestymistapaa rocklevyn kasaamiseen ei ole viety loppuun asti, ja tajunnanvirtamainen siirtyminen tunnelmasta toiseen ei jatku sulavasti levyn alusta loppuun, vaan se on keskeytetty The Widow-kappaleella, jossa ei itsessään ole juurikaan vikaa (pientä persoonattomuutta lukuunottamatta), mutta se ei vain käy kovin hyvin yksiin levyn muun materiaalin kanssa.
 
Kolmanneksi, levyllä on hienoja kohtia. En voi oikeastaan puhua "biiseistä", koska kuten edellä mainitsin, "biisien" kaltaiset perinteisemmät levyn muodostavat rakenneratkaisut ovat vähissä, mutta minun mielestäni levyn alun ja lopun välissä olevissa äänissä on vain yksinkertaisesti niin vähän "vikaa" tai "huonoa", että minun kirjoissani kyseessä on ns.loistava levy.
 
Tämän pidemmälle minun on vaikea mennä, koska henkilökohtaisesti suhtaudun yleensä musiikkiin ilmiönä jota on vaikea kuvailla sanoin, mutta helppo tuntea päänsä/sydämensä/MissäNytMusiikkiaProsessoittekaan sisässä. Ja nuokin kohdat limittyvät osittain: hyvä fiilis tulee siitä että levy on persoonallinen ja sisältää hienoa ääntä, ja äänen taas voi osaltaan olettaa kuulostavan tavallista paremmalta, koska sitä kuunnellessa sisällä liikahtaa jotakin mikä ei ihan joka purkkabiisin kohdalla liikahdakaan. Hienoahan tietysti on jos joku muu pystyy tuntemuksensa sanoiksi purkamaan, vaikkapa levyarvosteluja tehdessään, itse en siihen vain pysty.
 
Kysyttävää?

Mars voltaa joko rakastaa tai vihaa.

Mars voltaa joko rakastaa tai vihaa.
 
No en nyt sanois näinkään. Mulla on eka levy, ja se on mielestäni "ihan jees". Toka on mielestäni aivan liian tylsä.
 
Ennemminkin sanoisin, että Frances the Mutea joko rakastaa tai vihaa.

Minullakin on vähän sellanen suhde bändiin että tokin pidän, mutta ei mitään suurempia viboja tullut. Ehkäpä kun pienen ikäni olen kuunnellut UBstä Magmaan musiikkia niin ei se Nars Volta niin kovin outoa ja erikoista ollutkaan.