Hei, kai joku muukin tätä kuuntelee?
Kyseessähän on siis englantilaisen toisen aallon yhtyeen XTC:n vuosina 1985-1987 käyttämä pseudonyymi, jolla julkaistiin yksi EP (25 O'Clock), yksi varsinainen levy (Psonic Psunspot) ja aiemmin mainitut levyt yhdistävä kokoelma Chips From The Chocolate Fireball.
Itse yhtye sai legendan mukaan ensi-innoituksensa Nick Nicelyn psykedeelisestä kappaleesta Hilly Fields (1892). Yhtye on erittäin uskollinen 60-luvun psykedelialle, jota yhtye lainailee erittäin taidokkaalla (ja näkyvällä) tavalla. Repertuaariin kuuluvat niin Beatlesin 60-luvun jälkipuoliskon tuotanto, Love kuin Barrett-kauden Pink Floydkin. Varsinaisia covereita yhtye ei kuitenkaan levyttänyt ainokaistakaan, mutta musiikilliset innoittajat heijastuvat ihastuttavalla tavalla itse musiikkityylin kliseiden ohella: on säröistä kitaraa, utuisia urkuja, konkreettisia efektejä, veikeitä sanoituksia, takaperin nauhoitettuja viestejä, nauhaefektejä ja kappaleiden introissa puhuvia pikkutyttöjäkin.
Pitkän metsästelyn jälkeen sain hankittua Chips From The Chocolate Fireballin pääkaupunkiseudulla asuvan tuttuni kautta. Tuskinpa mikään levy on koukuttanut meikäläistä yhtä pahasti. Koko levyllä on tuskin yhtään keskivertoa kappaletta ja koukkuja vaikka muille jakaa. Suosittelen. "Christ. What would rock 'n roll be without a feedback?" -David Gilmour |
Kyllä kyllä, tosin viime kuuntelusta on jo kotvanen kulunut. Asian vois korjata.
Taidokkaasti tehtyä tosiaan. Kyllähän XTC:n musiikista brittipsykedelia alkoi kuulua viimeistään anglofiili Todd Rundgrenin tuottamalla "Skylarking" -levyllä ja parilla seuraavalla, The Dukes Of Stratosphearialla saivat päästä kaikki patoutumansa valloilleen. |
Kuulostaapa todella mielenkiintoiselta. Onko Chips from the... vaikeasti saatavilla oleva plätty? The swirling sound of the universe, streaming through your soul. The vibration of ALL, right here, right now...! |
kepe-5
2541
ejhfi