Etno, proge, latin ›

Elikkäs tämmöisestä bändistä tai orkesterista keskustelua. Eli jampat vääntää jotain jazz/rock/elektro/metal/nintendohässäkkää sujuvasti sekasin. :) Ainakin Buck Fever-levy on aika helvetin kovaa matskua. Kannattaa tutustua, jos ihmeellinen kikkailumusa kiinnostaa. Todella erikoisia ratkaisuja kappaleissa ja niiden rakenteissa ja melkeenpä kaikissa asioissa.
 
Lisäinfoa tarjoaa esim:
http://en.wikipedia.org/wiki/Estradasphere
ja
http://www.estradasphere.com/ (löytyy vissiin jotaki samplejaki, ainaki viimeksi ku kävin)

Bändin kolme levyä löytyvät hyllystä. Valitettavasti loistavan debyytin (It's Understood) tasolle eivät kaksi uudempaa (Buck Fever ja Quadropus) ayltäneet mitenkään. Homma meni kakkoslevyllä mielestäni aivan liian paljon Mr Bunglen apinoinniksi, jonka osaksi selittänee herra Spruancen läsnäolo.
 
Hunger Strike on paras biisi ja ehdoton klassikko.

Hunger Strike onkin ainoa biisi, jonka olen bändiltä kuullut. Loistava biisi kyllä

It's Understood on ihan toimiva levy kokonaisuutena, Buck Feverissä on jo liikaa huonoja biisejä ja biisit ylipäätään on vähän liian pitkiä usein. Mielenkiintoinen bändi silti. Kannattaa myös katsastaa ex-Estradasphere -rumpali David Murrayn soololevy "The Deserts of Träun part III - The Lilac Moon", melkein voisi sanoa, että kovempaa menoa kuin Estradaspheren levyilllä.

Homma meni kakkoslevyllä mielestäni aivan liian paljon Mr Bunglen apinoinniksi, jonka osaksi selittänee herra Spruancen läsnäolo.
 
Minulle tuli tämä kyllä mieleen jo It's Understoodin kohdalla.
 
Deserts of Träun on rautaa.

Minulle tuli tämä kyllä mieleen jo It's Understoodin kohdalla.
 
Kyllä juu, kuvailin bändin musiikkia sitä kuulemattomille silloin jotenkin sanoin "Mr Bungle soittaa Alamaailman Vasaroita". Mutta ykköslevyllä oli pääosassa vielä sävellykset ja se kevytjazzahtava akustisempi musiikki hevi/nintendohäröilyiden ollessa vain pieninä säikäytyksinä siellä täällä. Buck Feverillä homma karkasi mielestäni käsistä ja tuloksena on hajanainen tilkkutäkki.

Minusta Buck Fever on silti paras kokonaisuus. Kokonaisuutena kuitenkin toimii todella hyvin. Monta todella hyvää yksittäistäkin biisiä kuten: Babber bandits, Silent elk of yesterday, Millenium child jne. Voi johtua myös siitä että olen kuunnellut Buck Feveriä eniten ja se on ensimmäinen levy minkä kuulin. Muutkin levyt ovat ihan hyviä, mitä nyt uusin vähän tasapaksuhkoa. Niiltä on ilmestynyt myös vissiin ihan vasta uusi levy. Näin ainakin kotisivulta huomasin.

Kaikki levyt löytyy hyllystä ja kyllähän se eka toimii parhaiten. Yksi tiukimmista debyyteistä mitä olen kuullut. Se on vaan niin kova ettei myöhemmät levyt pääse lähellekään. Buck Fever ja Quadropus on kovin hajanaisia kokonaisuuksia mutta pirun kovia biisejä löytyy kummaltakin.
 
Uusin levy on taas kokonaisuutena yhtenäisempi, mutta niitä timanttibiisejä ei enää juuri ole. Lähinnä vanhojen ideoiden kierrätystä ja Secret Chiefs 3 -apinointia :/ Mutta yks aika piristävä veto löytyy, Smuggled Mutation. Kantsii kuunnella: http://www.myspace.com/estradasphere
 
Mistähän muuten saisi tuota jokin aikaa sitten uudelleenjulkaistua These Are The Days -dvd:tä? Myös Träun himottaisi kovin, mutta ei vaan löydy mistään. (ei oo Visaa)
 
Suosittelen lämpimästi Passion For Life DVD+CD -pakettia vaikka aloittelijalle/tulevalle fanille. Tosin netistäkin löytyy, vieläpä laillisesti, mittavat määrät audio/video -kamaa:
http://www.archive.org/search.php?q … asphere&sort=%2Fmetadata%2Fdate
http://www.groovetv.net/

No huhhuh. Vanha ketju näköjään mutta pakko pistää kommenttia. Tuo Palace Of Mirrors levyhän on aivan mahtava. Voi herrajumala mitä menoa.

No huhhuh. Vanha ketju näköjään mutta pakko pistää kommenttia. Tuo Palace Of Mirrors levyhän on aivan mahtava. Voi herrajumala mitä menoa.
 
Enpä ole vieläkään kovin innostunut levystä. Vaikka on siistiä soittoa ja shamseniä sun muuta, niin ei vaan iske. Sitä vastoin Quadropus on alkanut viehättää vaan enemmän, se kannattaa hankkia pelkästään Hardballin takia, joka on ehkä maailman paras biisi. Jotenkin tuntuu että mennyt nyky-Estra liian vakavaksi Whooleyn lähdön myötä.

Onnistuinpa tekemään Paypal-tilin ja These Are The Days DVD ja The Deserts Of Träun lähtivät sanam tien tilaukseen. Dave Murrayn kaupasta löytyy muutakin kivaa: http://www.davemurrayonline.com/tholus/store/store.html
 
Estradan The Palace Of Mirrors DVDkin pitäisi tässä joku ilta tsekata, jospa toimisi paremmin kuin levyllä.
 
Näimmä uusi EPkin ilmestyny, The Pegasus Vault. Mielenkiintoista näytettä löytyy: http://www.myspace.com/lobefood
 
The official companion EP to Palace of Mirrors CD and DVD, available exclusively as a download from Lobefood. You wouldn't necessarily be wrong in calling this a "Palace of Mirrors" leftovers bin. Perhaps for the hardcore Estradasphere fans only, the Pegasus Vault sheds further light on the Palace CD and DVD thematic material. At one point or another, everything on here was destined for the Palace CD. Despite the 'cutting room floor' nature, this really makes a great playing EP that works on it's own. This also gives fans the ability to start making their own playlists of the complete Palace. In addition to the EP you will also get an extras folder of stuff that didn't fit the flow of the EP. Over an hour of new tracks on this download brings the Palace Era officially to a close.
 
WARNING!!! This is the last item in the Palace of Mirrors Trilogy. We strongly recommend that you own the Palace CD and DVD before this EP. And once you have all three, start making your own mixes of the complete Palace, and send them to us!
 
EDIT: ei vittu jos tuosta löytyy Starslyderz-tunnari niin pakko-ostos! Jotka eivät tiedä: http://www.starslyderz.com/

Vihdoin tuli Palace of Mirrors hankittua ja kylläpä kannatti. Quadropus oli suuri pettymys, joitakuita täsmäbiisejä lukuunottamatta. Itse asiassa tämä uusin on melkein tyylillisesti sellainen, mitä eka levyn jälkeen jo odotin. Ääh, no nyt juuri pärähti hevimeteli soimaan, mutta näyttää olevan viimeinen raita ja täten skipattavissa.
 
Itse toivoisin bändin jättävän tuon heviosion musiikista kokonaan, se ei missään tilanteessa ole ollut kuin pelkästään haitaksi biiseille. Hunger Strike esimerkiksi on ensiminuuteiltaan täyden kympin musiikkia, aivan loistavaa sävellystyötä, mutta sitten se perkeleen hupiheviosio tulee ja pilaa kaiken. Ehdottomasti parhaimmillaan bändi on akustisissa mustalaismaisemissa.
 
Mutta Those Who Know oli ekalla kuuntelulla jo sellainen biisi, että huh! Humoristinen, mutta samalla liikuttavan eeppinen. Hyvältä maistuu.