Etno, proge, latin ›

Jatsi olis ihan kivaa kuunnella mutta tuo saksofonijatsi menee jotenkin pienen kitaristin hilseen yli, eli tietäiskö kukaan ketään artistia joka soittaisi jatsia aika kitarapainoitteisesti? Jotain muuta hyvää "aloittelijajatsia" voi myös suositella.

Ainakin itse tykkään esm. Wes Montgomeryn 60-luvun Verve-levytyksistä. "Helppoa" ja "kevyttä" kuunneltavaa ja sangen "poppista" materiaalia. Mielestäni hienoja versioita sen ajan hiteistä ja vanhemmista klassikoista.
 
Joku varsinainen jazz-asiantuntija voi tietysti olla asiasta eri mieltä? :)

No, itseni kaltaiselle poljentoihmiselle tulee heti mieleen George Benson, joka on myös kelpo laulaja. En tiedä jazzista juuri mitään, mutta uskoisin Bentonin fraseerauksen kapsahtavan kuitenkin nimenomaan tuohon suuntaan. Hmm..ja esim. Django Reinhardt perinteidensä vaalijoineen ovat yhtälailla jatsi- kuin perinnesoittajia.
Samaan imuun voisi vetää Rosenberg-veljekset yms. Maailmassa on ryppäittäin tunnustettuja ja tiukkaan analysoituja pelimanneja, jotka vetävät hommansa itseasiassa ns. "karvalakista".
 

Jazz-genre ymmärrettäneen kuitenkin tuollaisen melko vapaan ja muotoon sitoutumattoman ilmaisun kenttänä; monikaan soittaja ei vältämättä oikein tiedä missä mennään mutta kaikki löytävät jollain midaksentatsilla soittimestaan juuri sen oikean äänen, pelkästään moodin perusteella. Wow! Tietenkin tuo näennäisesti helpolta vaikuttava ilmaisu vaatii vuosien tai paremminkin vuosikymmenten praktiikan.
 
EDIT: Bensonin tuotteet ovat melko viihtellisiä, joten älkää antako tuon haitata. Hakekaa se jazzkitara niiden messevien jousijuttujen seasta.

No, itseni kaltaiselle poljentoihmiselle tulee heti mieleen George Benson, joka on myös kelpo laulaja. .
 
EDIT: Bensonin tuotteet ovat melko viihtellisiä, joten älkää antako tuon haitata. Hakekaa se jazzkitara niiden messevien jousijuttujen seasta.
 
Benson kolahtaa mullekin... Tää teksti kuvaa mielestäni aika hyvin miehen musiikkia, jos nyt jotakuta kiinnostaa:
 
"George Benson is simply one of the greatest guitarists in jazz history, but he is also an amazingly versatile musician — and that frustrates critics to no end who would paint him into a narrow bop box. He can play in just about any style — from swing to bop to R&B to pop — with supreme taste, a beautiful rounded tone, terrific speed, a marvelous sense of logic in building solos, and always, an unquenchable urge to swing. His inspirations may have been Charlie Christian and Wes Montgomery — and he can do dead-on impressions of both — but his style is completely his own. Not only can he play lead brilliantly, he is also one of the best rhythm guitarists around, supportive to soloists and a dangerous swinger, particularly in a soul-jazz format. Yet Benson can also sing in a lush soulful tenor with mannerisms similar to those of Stevie Wonder and Donny Hathaway — and it is his voice that has proved to be more marketable to the public than his guitar."
----

Benson kolahtaa mullekin... Tää teksti kuvaa mielestäni aika hyvin miehen musiikkia, jos nyt jotakuta kiinnostaa:
 
"George Benson is simply one of the greatest guitarists in jazz history, but he is also an amazingly versatile musician — and that frustrates critics to no end who would paint him into a narrow bop box. He can play in just about any style — from swing to bop to R&B to pop — with supreme taste, a beautiful rounded tone, terrific speed, a marvelous sense of logic in building solos, and always, an unquenchable urge to swing. His inspirations may have been Charlie Christian and Wes Montgomery — and he can do dead-on impressions of both — but his style is completely his own. Not only can he play lead brilliantly, he is also one of the best rhythm guitarists around, supportive to soloists and a dangerous swinger, particularly in a soul-jazz format. Yet Benson can also sing in a lush soulful tenor with mannerisms similar to those of Stevie Wonder and Donny Hathaway — and it is his voice that has proved to be more marketable to the public than his guitar."
----
 
Juu,Benson on tosi cool. Ja vähän erilaista mutta korvalle kivaa djääz musiikkia pelaavat ainakin herrat Pat Metheny ja Bill Frisell.

Jeps, sitten vielä Ulf Wakenius.

Jeps, sitten vielä Ulf Wakenius.
 
Joo! Ulf Wakeniuksella on aika kovaa fuusiota...

Joo! Ulf Wakeniuksella on aika kovaa fuusiota...
 
Jep Wakeniuksen First Step on hyvä levy fuusio puolelta ja sitte mm. Lars Danielssonin Fresh Enough -levyllä kannattaa miehen soitantoa kuunnella.
Mutta se erotiikasta. Jatsi orkestereista, missä mies soittaa niin Ray Brown trion Seven Steps To Heaven ja Summertime, joista varsinkin ensimmäinen on erinomainen levy.
 
Sitte vaikka saksofoneja vierastettiin niin täytyy muistella hieman Viinikaisen Teemua, joka kyllä ainakin minut vakuutti U-Streetin keikalla Oulussa...

Bill Frisell with Dave Holland & Elvin Jones. Hieno levy eikä varmasti liian vaikeaselkoinen.

Acoustic Alchemy!

Acoustic Alchemy!
 
Kuuluu sarjaan hissimusiikki. Jos muistan oikein, niin uransa alkuaikoina AA:n kitaristipojat sävelsivät "teostovapaata" taustamusiikkia lentokoneisiin. :)

Kokeilepa James Blood Ulmeria. Kitarapainotteista jazzpohjaista, mutta levyjen sisältö saattaa kyllä yllättää...

John McLaughlin on omaa luokkaansa hänkin

Larry Carlton, Joe Pass, Wes Montgomery, Pat Metheny, John Scofield, John McLaughlin, Mike Stern, Lee Ritenour, Frank Gambale, Scott Henderson, George Benson
 
Siinä muutamia kovia nimiä, enimmäkseen jatsin puolelta tunnettuja. Kaikilla melkoisen persoonallinen ja tunnistettava soundi ja lähestymistapa aiheeseen. Ainoa yhdistävä tekijä on se, että kaikkii heihin liitetään usein sana "jazz", mitä se ikinä tarkalleen ottaen merkitseekään. Methenyä on minun itseni syyttäminen siitä, että varhaisteinivuosien metallikaudelle lyötiin viimein piste ja sisälläni heräsi aivan uudenlainen halu etsiä musiikillisesti mielenkiintoisia juttuja, haastetta korville ja sormille. Pelkästä Methenyn tuotannosta löytyy jo niin laidasta laitaan materiaalia, että on täysin mahdoton lokeroida miehen tuotantoa, saati yrittää kuvailla sitä alle 500 adjektiivilla. Suosittelen!
 
- Jucciz -

Russ Freeman! sillä on joitain aivan mahtavia kitarapiisejä ainakin Craig Chaquicon kanssa. Ja The Rippingtonsien kanssa soittelee kanssa.

Larry Carlton, Joe Pass, Wes Montgomery, Pat Metheny, John Scofield, John McLaughlin, Mike Stern, Lee Ritenour, Frank Gambale, Scott Henderson, George Benson
 
Tietes vois vielä lisätä Allan Holdsworthin, jolla on myös aika jännä tapa lähestyä musiikkia. Jim Hall. öö. Charlie Christian. Grant Green tai joku sellanen. Ted Greenekin.

Django Reinhardt.

John Scofieldin levy: A GO GO on kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno.
Komppina toimii mainio Medesky,Martin & Wood.

Kävisikö Raoul Björkenheim?

pari heppua kommetein
Django Reinhardt(ilman tätä moni juttu ois tekemättä)
Wes Montgomery(tyylikästä menoa, oktaavikomppisetä)
Bill Frisell(Aika progahtavaakin)
Allan Holdsworth(progeukko hiukan tämäkin, täppinkiä ja kikkoja)
Larry Coryell(Eräs fuusiokitaroinnin kulmakivi)
Pat Metheny(Tyllikäs postbop-kitaristi, myös poppia/lattaria)
John Scofield(jazzfunkia ja jänniä leadeja)
Mike Stern(edellisen oppilas, jännä tele-soundi)
Larry Carlton(sessioässä(mm. Steely Dan)
Lee Ritenour(kuten edellinen, mm. Fourplay)
Scott Henderson(Kova fuusioheppu, loistava blueskitaristi myös)
Al diMeola(se maailman paras plekutekniikka, myös akustisella taipuu ihan rutosti)
 
ois noita vielä tukku lisää, kovia pelimiehiä sarallaan kaikki.