Etno, proge, latin ›

mitä mieltä ootte kyseisestä bändistä??

mitä mieltä ootte kyseisestä bändistä??
 
Ns. yleinen mielipide niittaa orkesterin yleensä ihan paskaksi. Itse taas olen digannut bändistä hyvinkin pitkään. Kokoonpanoistaan riippumatta A-luokan soittajia ja laulajia. Ja lisäksi jo pelkästään tavallista tarttuvampien kertosäkeiden perusteella sällit ovat hittitietoisia ja asiansa osaavia biisintekijöitä. Bändin tuotannosta ovat omia suosikkejani mm. "Don't Stop Believing" ja "Who's Crying Now".

Kyllä sitä tuli ostettua divarista joskus sen 4:n lpeen poksi, mutta aika vähälle kuuntelulle jäänyt...

Ns. yleinen mielipide niittaa orkesterin yleensä ihan paskaksi. Itse taas olen digannut bändistä hyvinkin pitkään. Kokoonpanoistaan riippumatta A-luokan soittajia ja laulajia. Ja lisäksi jo pelkästään tavallista tarttuvampien kertosäkeiden perusteella sällit ovat hittitietoisia ja asiansa osaavia biisintekijöitä. Bändin tuotannosta ovat omia suosikkejani mm. "Don't Stop Believing" ja "Who's Crying Now".
 
Mainitsisin vielä levyn "Infinity" ja loistokkaan "Wheel in the sky" biisin. Myös Frontiers -levy on hyvä.

Tästä oli juttua viimeksi about helmikuussa ja silloin tuli päästettyä aika vuodatus Journeyn ja muun "AOR-paskan ja jenkkirokin" kohtelusta monopoliradiossamme 80-luvulla.
 
Journeytä kyllä todella diggailin varsinkin tuossa 80-luvun alussa. Livetupla Captured on huippu ja siinä on vielä mukana tämä alkuaikojen Santanan laulaja/urkuri Gregg Rolie. Escape myös toimii hitteineen ja ilmankin. Frontiers oli pettymys. Toisaalta bändin progealkuun en ole saanut oikein otetta ja ne studioalbumit ennen tuota livepläjäystä ovat soinniltaan vähän voimattomia, vaikka biisit ovatkin hyviä ja toimivat siis ihan eri malliin livenä.
 
Steve Perry on varmaan monen mielestä ärsyttävän kuuloinen, mutta mie tykkään. Samoin rumpali Steve Smith on huippu. Tai siis kaikkihan ne bändin tyypit on huippumuusaikoita! Eikä se tee musasta välttämättä tylsää, vaikka muutakin on yritetty väittää.

Joo, tästähän jutskattiin silloin talvella jo. Mutta kyllähän sitä aina tulee jotenkin nostalginen olo kun kuuntelee ton 'Still They Ride'n. Biisin henki sopii hyvin näitten vanhojen suosikkien muisteluun. Jesse ajelee pitkin katuja ja miettii mihin kaikki on kadonneet, mikä on muuttunut jne... Edelleen oon sitä mieltä, että Journey ei breikannut aikoinaan Euroopassa lähinnä täällä keikkailemattomuuden vuoksi. Muusikkoinahan bändin jäsenet ihan huippuja. Ja tämähän ei tarkoita sitä, että vedetään ziljuuna nuottia sekunnissa. Enemmänkin kyse ehkä taidokkaasta tilan täytöstä tai jostain sellaisesta vaikeasta selitettävästä. Mutta kyllähän Schonilta tarpeen vaatiessa lähteekin:)...

Neutraali. Ei liity jazz, fuusio, etno, proge tai latin. Vaikutti tylsältä livenä.

Tässä on tosiaan bändi minun mieleeni. Nuorena kaverina "löysin" tämän vasta äskettäin eli varmaan pari vuotta sitten. Olenkin siitä lähtien pikkuhiljaa ostellut levyjä ja ehtinyt niitä diggailla aikas kympillä. Levyistä nousee esiin ainakin Raised On A Radio. Steve Perryllä on kyllä jumalainen ääni ja vähintään uhtä hyvä on myös uusi laulaja. Arrival -levy oli erittäin hyvä albumi sekin muutamia biisejä lukuunottamatta mutta uusin Red13 ei kyllä toiminut. Ensimmäisen kerran kuulin Journeytä (tietoisesti) Helsinkiläisen orkesterin, Urban Talen esittämänä muutamia vuosia sitten Arabialla Pop/Jazz opiston salissa. Ja täytyy sanoa, että nämä heput osaavat hommansa. Urban Talelta on juuri ilmestynyt toinen levy "Signs Of Times". Kannattaa tutustua bändiin vaikka ensiksi täällä ---> www.urbantale.net

Huolimatta nuoresta iästäni, etenkin nähden siihen että Journey kaikki suurimmat hittinsä teki ennen syntymääni, diggaan oikein kovasti. Mielestäni juuri edellämainitut rockkriitikot jotka runttaavat Journeytä, Night Rangeria ja kaltaisia areenarock-mammutteja "kaupallisten" biisiaihioiden ja vastaavien käytöstä voivat aivan suoraan haistaa paskan übersnobistisine taidemusiikki-mielineen. Anteeksi kärjistys mutta kyrsii vaan kun, esimerkkinä juuri Neal Schon ja Journey tekivät hemmetin hienoja melodioita sisältäviä biisejä ja Steve Perryllähän on yksi upeimmista kuulemistani äänistä, harva mies onnistuu naulaamaan ballaadeeja yhtä kauniisti kuin Perry. Journey on erittäin hieno orkesteri joka on tehnyt sekä komeasti rullaavia rokkareita (Dont Stop Believin ; Line Of Fire ; Be Good To Yourself ; Lovin, Touchin, Squeezin ; Stone In Love; jne.) sekä tukun maailman komeimpia ballaadeja (Faithfully, Open Arms, When You Love A Woman, Whos Crying Now, jnejnejne.). Kun niistä " "kaupallisistä" biisiaihioista on niin monia huonojakin biisejä tehty niin onhan se nyt kumma etä niitä jotka tekee sen pirun hienosti ja taidolla niin leimataan heti "yleisönmiellyttäjä-rokkaajiksi". Mitä pahaa siinä muka on? Mutta eniweis, pidän Journeystä, paljon.

Löysin levyhyllyni kätköistä Escapen ja sitä vähän aikaa tuossa kuuntelin. Mielestäni hyvin mitäänsanomatonta ameriikanrokkia. Kevyt hevitettä. Ei minun makuuni ollenkaan. Night Ranger on oikein hyvä vertailukohta.

... ja Steve Perryllähän on yksi upeimmista kuulemistani äänistä, harva mies onnistuu naulaamaan ballaadeeja yhtä kauniisti kuin Perry.
 
Olen aina äimistellyt näitä nippanappa aikamiehenpuolikkaan kokoisia käppänöitä, joista lähtee ääni joka ei ole missään suhteessa ukkeleiden raameihin. Lähinnä mieleen tulee po. Perry, Alexander Ligertwood ja edesmennyt Sammy Davis Jr.
 
Pakka sekoaa entisestään, kun samaan hässäkkään lisätään habitukseltaan toisesta ääripäästä vaikka Aaron Neville tai joukostamme poistunut Warren Wiebe. Massiivisista körmyistä irtoaa superhunajaista sänkykamarisoundia. Ja nuotilleen, kuten noista aiemmin mainituista powerilaulajistakin.
 
Taustalla on tietysti luontainen lahjakkuus, pistämätön nuottikorva, kyky heittäytyä hommaan täysillä ja myös se pikku pointti, että diggaa musiikista ns. kybällä ja haluaa jakaa oman juttunsa kuulijoiden kanssa. En sitten tiedä. Mutu-juttua tuli taas.

Onkos se DVD (arrival2001?) hankkimisen arvoinen. Keltä löytyy?