Etno, proge, latin ›

Jaahas, ei taas haku pelaa :/
 
Asiaan: kuten niin monelle muullekin, King Crimsonin "Red" kolahti minulle vastikään kybällä (Crimsonistahan onkin enempi tuolla toisessa threadissä).
 
Progessa minua on aina vaivannut ("mies ja kitara" -tyylinen biisintekijä kun olen) turha soittotaidolla kikkailu ja jamittelu varsinaisten sävellysten kustannuksella. Tuolla mainitsemallani Redillä ei ole siitä jälkeäkään. Siis tällä levyllä on nimenomaan hienoja SÄVELLYKSIÄ (eikä pelkästään hyvin soitettuja biisejä). Proge ei siis näköjään olekaan pelkkää yliampuvan mahtipontista kikkailua? :)
 
Ties kuinka mones "suositelkaa jotakin" -pyyntö: suositelkaa jotakin vastaavan kaltaista bändiä/levyä, jonka biiseissä on maukkaita melodioita, riittävän omaperäisiä sointukulkuja ja sovituksia ILMAN ylenpalttista soittotaidolla brassailua tai jamittelumeininkiä. Rush toimii ainakin osittain, mutta toisaalta joku niitten "YYZ" tms. jättää täysin kylmäksi (OK, lyökää lyökää!). Onko vastaus Pink Floyd vai mikä?

Spock´s Beard... Flower Kings...

Onneksi olkoon, King Crimsonin kiehtova maailma on saanut taas uuden uhrin. Suosittelen lämpimästi perehtymään yhtyeen muuhunkin tuotantoon, sisältöä ja substanssia on tälle yhtyeelle nimittäin siunaantunut melkoinen määrä. Soittotaidon puutteesta ei toki voi yhtyettä syyttää...
 
Pink Floyd voisi olla sinänsä hyvä valinta, että yhtyeessä ei todellakaan soittotaidolla kikkailtu, vaan luotettiin sävellysten, melodioiden ja yleisen tunnelman voimaan. Dark Side of the Moon, Wish You Were Here ja Animals ovat kaikki levyjä, jotka hakevat vertaisiaan, The Wallin mahtipontisuudesta puhumattakaan. Yhdistävä tekijä on aina Roger Waters ja hänen sävellyksensä, jotka parhaimmillaan toimivat vaikka pelkällä akustisella kitaralla soitettuna.

No kokeile Genesistä. (lue tuo aiheesta oleva keskustelu)

No kokeile Genesistä. (lue tuo aiheesta oleva keskustelu)
 
Juu, tutustuin tuohon alkupään Genesikseen juuri M.netin ansiosta. Aluksi kyllä ihmettelin suuresti, että mitä helvataa, ihmiset hokittavat jotain äklöä Phil Collinsia ja Genesistä (mieleeni tuli lähinnä "I Can't Dance" ja "Another Day In Paradise" ja sitä rataa). Sitten tajusin, että kuten niin monella teränsä aikojen saatossa menettäneellä artistilla, myös Collinsilla/Genesiksellä on tutustumisen arvoinen menneisyys. Taas tuli yksi ennakkoluulo voitettua.
 
Käsitykseni progesta on ylipäänsä ennakkoluulojen värittämä - kuinkas muuten kun en alaa kerran tunne. Proge alkoi kuitenkin kiinnostamaan, koska perinteinen popbiisiformaatti alkoi tympiä: aina samat sointukierrot, ennalta arvattavat rakenteet jne. Tuo 70-luvun kama kiinnostaa jo siksikin, ettei se ole sellaista ylituotettua, epädynaamista mössöä, mitä moni nykymusiikki.
 
Ehkä haen jotakin perinteisempien pop-/rockbiisien ja progen fuusiota. Siis tunnelmaa, melodisia koukkuja ja muutenkin enempi tuollaista "taiteellista" ja kunnianhimoisempaa ulottuvuutta. Kiitos ehdotuksista, täytynee tsekata ainakin nuo!

Ehkä haen jotakin perinteisempien pop-/rockbiisien ja progen fuusiota. Siis tunnelmaa, melodisia koukkuja ja muutenkin enempi tuollaista "taiteellista" ja kunnianhimoisempaa ulottuvuutta. Kiitos ehdotuksista, täytynee tsekata ainakin nuo!
 
Tuo tyylistä saattaisi olla vaikka Wigwamin "Nuclear Nightclub" ja "Lucky golden stripes and starpose"; Caravanin "In the land of grey and pink"; Moody bluesin levyt. Lisääkin tulisi mieleen, mutta antaa muidenkin mainita...

Spock´s Beard... Flower Kings...
 
Ja jos Spock's Beard sitten kolahtaa, niin kannattaa tarkistaa se bändi josta Neal Morse oman sävellystyylinsä on selvästi imho kopsannut. Eli Gentle Giant. 8 ekaa levyä varsinkin.

Spocks beard, gentle giant, genesis, flowerkings, yes ja pink floyd kuuluu kaikkien yleissivistykseen.

Spocks beard, gentle giant, genesis, flowerkings, yes ja pink floyd kuuluu kaikkien yleissivistykseen.
 
Ja vähemmän tunnettua osastoa edustaa vaikka Man-yhtye enklannista... hyvää matskua kautta linjan ja levyjä myydään 6-7 euroa alkaen...

Koklaappa Camelilta esim. semmosta biisiä kun Another Night! Hyvää kamaa!

Suosittelen tutustumista ruotsalaisen Änglagårdin tuotantoon. Molemmat studiolevyt, Hybris ja Epilog, ovat pieniä mestariteoksia. Bändin jäsenet eivät ole mitään virtuooseja, mutta yhdessä he luovat maagista musiikkia. Livelevy Buried Alive ei aivan yllä studiolevyjen tasolle, mutta on sekin ihan mukavaa kuunneltavaa.
 
http://www.anglagard.net/

Camel - Mirage
 
Tämä jää usein mainitsematta, mutta minusta parhaita progelevyjä koskaan. Kikkailusta en tiedä. Ei minua ainakaan häiritse :D
 
Edit: Kerpele olihan tuolla jo cameli mainittu. No ei tuota levyä sentään joka on minusta yli kaiken.

Onkos kenelläkään tiedossa mistä noita muitakin progelevyjä löytyy kun itse olen löytänyt vain Yesiä, Pink Floydia ja King Crimsonnia ja on hirveä hinku tutustua muihinkin vanhoihin tai uudempiin proggareihin.

Camelin Mirage ja Snow Goose todellakin ovat progea parhaimmillaan. Vahvasti melodiapainotteista ja kaunista.
Muita hyviä tutustumiskohteita voisivat olla vaikkapa Caravan ja Gentle Giant.
 
Suomalaisista hieman samankaltaisia levyjä ovat Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokku ja Visitation. Myös Pihkasilmä kaarnakorvaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

Camelin Mirage ja Snow Goose todellakin ovat progea parhaimmillaan. Vahvasti melodiapainotteista ja kaunista.
Muita hyviä tutustumiskohteita voisivat olla vaikkapa Caravan ja Gentle Giant.
 
Gentle Giantiin kun tässä olen varovasti tutustunut, niin aika kahtiajakatunut olo jäi: jotkut biisit hienoja, jotkut taas minun makuuni liiankin koukeroisia ja mahtipontisia kaikkine "Beatles-kaanon-taidekuoroineen". Mutta mikäli olen oikein käsittänyt, varsinkin progeartisteilla tuppaa olemaan näitä erilaisia "kausia" uransa varrella - ja toinen tykkää sitten äidistä ja toinen tyttärestä. Tai molemmista.
 
Yes on myös ihan jees, mutta kaverini innostamana ostettu Fragile oli kyllä turhan paljon tuollaista "muusiikkia toisille muusikoille" -osastoa, imho.

ehkä rakastuisit The Mars Volta nimiseen yhtyeeseen. ei sitä koskaan tiedä.
tsekkaa:
Drunkship of Lanterns ja Take The Veil Cerpin Taxt (De-Loused in the Comatorium levyltä)
Eunuch Provocateur (Tremulant Ep:ltä)

ehkä rakastuisit The Mars Volta nimiseen yhtyeeseen. ei sitä koskaan tiedä.
tsekkaa:
Drunkship of Lanterns ja Take The Veil Cerpin Taxt (De-Loused in the Comatorium levyltä)
Eunuch Provocateur (Tremulant Ep:ltä)
 
Olen rakastunut jo, aivan loistava bändi! :)

 
Yes on myös ihan jees, mutta kaverini innostamana ostettu Fragile oli kyllä turhan paljon tuollaista "muusiikkia toisille muusikoille" -osastoa, imho.
 
Voisit piruuttasi tsekata Yesin kaksi ekaa levyä. Ne on aika loistavia.

Voisit piruuttasi tsekata Yesin kaksi ekaa levyä. Ne on aika loistavia.
 
Jep, ja Fragilen seuraaja Close to the edgekin on mielestäni ehjempi ja musiikillisesti sisältörikkaampi kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Niin ja Fragilea ennenhän oli jo kolme levyä: Yes, Time and a word ja The Yes album, jotka kaikki mielestäni jotenkin toimivat Fragilea paremmin.
 
Ja minäkin suosittelen sitä varhaista Genesistä. Pääpaino oli nimenomaan sävellyksissä, joka biisistä löytyi loistava melodia tai useampikin. Ja itseäni Genesiksessä viehättää ehkä eniten Tony Banksin kosketintyöskentely. Mies suoltaa uskomattoman hienoja ja kauniita sointukulkuja ja melodioita. Kannattaa tutustua myös Banksin soololevyihin. Homma on popimpaa kuin vanha Genesis, mutta silti tunnistettavissa helposti Banksin käsialaksi. Biiseissä on aina hienoja sointuja, sointukulkuja, melodioita ja koukkuja.

Onkos kenelläkään tiedossa mistä noita muitakin progelevyjä löytyy kun itse olen löytänyt vain Yesiä, Pink Floydia ja King Crimsonnia ja on hirveä hinku tutustua muihinkin vanhoihin tai uudempiin proggareihin.
 
Helsingissä Viiskulmassa on ainakin Popparienkeli -niminen levykauppa, jossa on aika laaja erillinen progehylly.