Etno, proge, latin ›

Jazz. Jazz on minusta eräänlainen musiikin korkein olomuoto. Se vaatii oman instrumenttinsa loistavan hallinan ja tuntemuksen sekä teoriankin tuntemuksen. Improvisoinnissa soittaja tuo oman itsensä kappaleeseen, siinä ei vaikuta säveltäjän ajatus maailma vaan soittajan itse ja se tuo todellakin soittajan oman itsensä peliin koska ei ole aikaa ajatella tarkkaan miten soittaa (ellei ole tarkasti suunnitellut sooloa ennen sen soittamista). Ennen jazzissa oli vastakkain "vanhanaikainen" ja "moderni" jazz. Nykyään vastakkain ovat samat asiat, vaan nimet ovat vaihtuneet. Amerikkalainen eli vanhanaikainen ja eurooppalainen siis moderni jazz. Amerikoissa jazzista on kehyttynyt eräänlainen amerikan klassinen niinkuin beethoveenit ja bachit euroopassa. Sen vuoksi sen kehyttyminen estyy. Tosin ameriikkalaiset pändit ovat alkaneet fuusioitua. Nykyään ei voi sanoa että tämä on jazzia ja tämä poppia vaan se on jotain sen väliltä. Jenkit myös soittavat hyvin samallaista musiikkia kuin heidän esikuvansa. Esim. John Coltrane on paras. Soitan vain samanlaista musiikkia kuin hän. Mutta on siellä rapakon takana ns. eurooppalaista jazzia edustavia USA:laisia jazz taiteilijoita mutta heidän on vaikea nousta pinnalle kaupallisten jazzstarojen ohi. Euroopassa muusikot haluavat kehittää jotain uutta ja omanlaistaan (joskus se menee tosin yli). Jotkut jopa kieltävät soittavansa jazzia vaan kuten jonkun ranskalaisen trumpetistin nimeä en muista sanoja lainaten en soita jazzia vaan improvisoitua musiikkia.
 
Huh Huh. Näin olen mietiskelly ja se saattaa olla täyttä potaskaa mutta sanokaapa mitä mieltä olette. ( antakaa mahdolliset kirjoitusvirheet anteeksi)

Hyvin oot ajatellu. Noinhan se pitkälti menee.
 
Tuosta esikuva-hommasta on ollut puhetta joissain sivulauseissa tällä palstalla, kokeeko porukka esikuvanta/idolinsa puhtaana viattomana inspiraation lähteenä, orjuuttajana vai plagioinnin kohteena. Miten on?

Hyvin oot ajatellu. Noinhan se pitkälti menee.
 
Tuosta esikuva-hommasta on ollut puhetta joissain sivulauseissa tällä palstalla, kokeeko porukka esikuvanta/idolinsa puhtaana viattomana inspiraation lähteenä, orjuuttajana vai plagioinnin kohteena. Miten on?
 
Plagioinnin kohde. Ovat sen verran huippuja, että plagiointiyrityksiin jää ihan selvä "persoonallinen" ote.

Jazz. Jazz on minusta eräänlainen musiikin korkein olomuoto.
 
Minusta ei.
 
Luin juttusi loppuun, ihan kivaa pohdiskelua sitten muuten.

Luin juttusi loppuun, ihan kivaa pohdiskelua sitten muuten.
 
Paitsi, että. Seuraavan kerran kun referoit jonkun artikkelia, muista mainita lähde, jooko?
 
http://www.aanekoski.fi/musiikki/suomijazz/index2.htm
 
keskustelu - "jazz mikä jazz?"
 
Nyt jo vilpittömistä vilpittömin anteeksi pyyntö, jos suotta parjaan.