Etno, proge, latin ›

Tulin Suomeen v. -80 armeijaan Espanjasta 18-vuotiaana ulkosuomalaisena. Laivainssin hommien vastapainoksia olen pari vuotta soitellut kadulla pari kertaa viikossa. Yleensä Malmin putkessa. Espanjan- ja ranskankieliset laulut (ja pari italialaista) toimivat hyvin kadulla. Komppailen teräskielisellä kitaralla.
 
Nyttemmin ollaan meidän pojan kanssa perustettu kitaraduo
/trio jossa vedän noita vastaavia tunnelmabiisejä niitten nuorison kovempien juttujen lomassa.
 
Tuolla kadulla on ollut yllätys, että ns. Suomihitit ei oikein pelaa. Ihmiset on ehkä kuulleet niitä liikaa (tai sitten en osaa vetää niitä samalla tunteella kuin suosikkejani).
 
Oma suosikkitekijäni on Gibraltarin oma poika Albert Hammond. Hänellä on vaikka kuinka paljon upeita melodioita joita suomeksi ovat levyttäneet mm. Kirka ja Hector. Albert laulaa omilla levyillään yhtä lailla englanniksi kuin espanjaksikin.

Niin?

ehkä suomalaiset ei halua kuulla samoja biisejä kadulla, kun mitä tanssiivat pienessä tuiskeessa. Se syö jotenkin sitä biisin "tunnetta". Ja usein espanjalaista musaa ainakin minä oon tuon vähäisen maailman kiertelyn aikana kuullu kadulla ympäri maailman soitettavan, koska se on melko pelimanni musaa ja pelimanneille jotenkin imagoon kuuluu katu soitto, koska se on juurtunu kansan päähän, että ne saa siitä sen elantonsa. ja se perinne menee isältä pojalle ja näin... Pelimannimusa kolahtaa kyllä aina.
 
Kun ajattelet, että oot siellä tanssilattialla hienosti pukeutuneena, hieman alkoholia nauttineena juhlatunnelmassa, ja pokaat siellä jotain misua, kun taustalla soi joku Marita Taavitsainen (joka on vähän vanhempien pop-bändi)
Sitten kuulet saman biisin kun rämmit tuolla sohjossa tukka paskasena, ja on kiire jonnekkin duuniin, ja pitää hakea vielä lapset tarhasta, ja tehä ruokaa kotona. Niin minua alkaisi silloin ainakin vituttaa, että "perkelettäkö tuo tuossa ilakoi kun jotkut yrittää tehä duuniakini" Ainoastaan jotkut pultsarit jää siihen kytkyttämään persettä, ja huikkaamaan ohikulkijoille, ja blokkaamaan ohikulkevia misuja haisevilla koprilla.
 
Aika liioiteltu mutta suurinpiirtein noin. =)

Hyvin vastattu! enpä ollut tuota tullut ajatelleeksi (nolottaa...) että joka biisillä on tosiaan aikansa ja paikkansa. Olen ollut yllättynyt että leensä katusoittoon suhtaudutaan uskomattoman hyvin. Harvemmin joutuu nuottitelineellä mitää sotapoliisin otteita harjoittelemaan.
 
Ainoat jotka on täysin arvaamattomia ovat lähellä toimivat kauppiaat. Heitä ärsyttää usein sitä enemmän, mitä paremmin soitto sopii ohikulkijoille. Viimeksi viikolla Malmin putkessa paikallinen (lähi-idästä uskoakseni kotoisin oleva) vihanneskojun rouva tuli pomppimaan n. 20 cm päähän tasajalkaa ja meinasi revetä liitoksistaan. Vaikka soitin heidän puodin takana...
 
Aina pelottaa tuo kun kiroillaan käsittämättömällä kielellä ja heilutetaan 4 sormea ja 1 peukaloa ylös-alas nenän edessä!