Etno, proge, latin ›

Kun olen tuohon urkufuusioon hurahtanut Jukka Gustavsonin musiikin takia, niin nyt pitäisi löytää lisää vastavanlaisia tapauksia(jos yleensä mahdollista)
Siis: miel. funkahtavaa fuusiojazzia/progea soitteleva urkurimies.
Kiitän.

Miten ois vaikka Brian Auger. Ainakin Oblivion Expressin levyiltä pitäisi löytyä haluamaasi tavaraa. Itse en ole tosin niihin tutustunut.

Jos genrerajojen suhteen ei ruveta puritaaneiksi, niin se Hypnomenin urkuri, Sami Nieminen, on aika tapaus.
 
edit.
 
Niin ja parhaiten Niemisen urkuilu pääsee oikeuksiinsa Nieminen & Litmanen -duon keikoilla.

Medeski, Martin & Wood!!! http://www.mmw.net/music.jsp

Progen ja fuusion välimaastossa hääräilee Niacin-yhtye kokoonpanolla John Novello (Hammond B3), Billy Sheehan (basso) ja Dennis Chambers (rummut). Jonkinlainen supergroup, siis. Time Crunch on hyvä levy aloittaa.

Etsippäs jostain T.C. Pfeiler:ia. Itävallasta?
Myös suomalainen tuttavuus joka löytyi viimekesän Provinssista omaa erinomaisen urkurin, Maharads Bazar.

Scott Hendersonin blueslevyllä "Tore down house" esittelee Scott Kinsey taitojaan myös hammondin ääressä, vaikka syntikisti onkin. Perusjaskareille Joey Defrancescoa ja Larry Goldingsia, funkimman touhun ystäville voisi kolahtaa tämä jenkkijazzin uusi kultamuna Soulive.

James Tayloria olen kuullut kehuttavan, tosin itse kyllä hieman petyin ainoaan kuulemaani lättyyn Swinging Londoniin. Turhan kilttiä ja ulkokultaista, eivät pane haisemaan tarpeeksi ankarasti.

Muistakaamme myös taituri nimeltään Keith Emerson. Kyllä ELP:n levyiltä urku matskuakin löytyy...

Niacinia suosittelen minäkin. Tiukkaa matskua.

Tähän pitää mainita Larry Young.
 
Unity -levy Elvin Jonesin, Woody Shaw'n ja Joe Hendersonin kanssa on perkeleen hyvää jazzia. Loistavaa kamaa.
 
Fuusiompaa materiaalia vaikkapa Tony Williamsin Lifetime yhtyeessä.

Muistakaamme myös taituri nimeltään Keith Emerson. Kyllä ELP:n levyiltä urku matskuakin löytyy...
 
No Emerson nyt ei ole parhaana päivänäkään kovin erikoinen. Lähinnä miehen ansioista on jäänyt mieleen Moogin ribboncontrollerin hinkkaaminen perseeseensä jollain livevideolla.
 
Fuusiosta suosittelen vaikka Soft Machine ja hieman funkimmasta Area.
 
-V

 
Fuusiosta suosittelen vaikka Soft Machine ja hieman funkimmasta Area.
 
-V
 
Arean levyillä ei tuota urkujen soittoa niin kauheasti ole, mitä nyt laulaja Demetrio Stratos välillä Hammondiin nojaili. Hienoa kosketintyöskentelyä niiltä toki löytyy (Rhodesia ja syntikoita), mutta kysyttiin nimenomaan urkumeininkiä.
 
Soft Machinen Mike Ratledge onkin ihan oma luku sinänsä. Lowrey -urut ja välillä ihan käsittämätön fuzz, ja leslietä jos käytti ,niin todella harvoin. Tämä tyyli taisi tarttua muihinkin Canterbury -koulukunnan soittajiin, esim. Dave Stewart ja Dave Sinclair.

Edellämainitsemani Jukka Gustavsonin urkusaundihan (Lowrey)on melkoisen mahtava.
Etenkin livenä..

Eikö kukaan vielä maininnut Jimmy Smithiä? Siinä on mies paikallaan.

Edellämainitsemani Jukka Gustavsonin urkusaundihan (Lowrey)on melkoisen mahtava.

 
Joo, Lowreytä Gustavson käytti Wigwamin aikoihin ja soololevyilläänkin, taisi sittemmin myydä sen ja mini-mooginsa pois. Sääli.
Varmaan Gustavsonin Lowrey -ostoon vaikutti The Bandin urkuri Garth Hudson. Soundillisesti Gutsilla ja Mike Ratledgella ei ole paljoa yhtäläisyyksiä, Hudsonin kanssa enemmänkin.

Ei taida Gutsilla olla tätä nykyä kuin Hammond A-100, Korg Wavestation ja Yamahan keikkapiano. Rhodesista en ole ihan varma.

Ei taida Gutsilla olla tätä nykyä kuin Hammond A-100, Korg Wavestation ja Yamahan keikkapiano. Rhodesista en ole ihan varma.
 
Ei sillä Rhodesia ole, vaikka kyllä se sopis sen arsenaaliin paremmin ku Korgi. Moogiakaan ei oo herran levyillä kuultu ihan lähiaikoina.

Ei sillä Rhodesia ole, vaikka kyllä se sopis sen arsenaaliin paremmin ku Korgi. Moogiakaan ei oo herran levyillä kuultu ihan lähiaikoina.
 
Momentsilla oli hienoja Rhodes -juttuja, käyttääkös se tällä uudella ollenkaan (edellisestä kuuntelukerrasta hieman aikaa...)? Mini-Moogista taitaakin olla viimeinen havainto vuonna 1981 Toden toistoa levyllä.

Momentsilla oli hienoja Rhodes -juttuja, käyttääkös se tällä uudella ollenkaan (edellisestä kuuntelukerrasta hieman aikaa...)? Mini-Moogista taitaakin olla viimeinen havainto vuonna 1981 Toden toistoa levyllä.
 
Toden Toistollahan taas ei ollu hammondia ollenkaan, hienot moogisoolot sen sijaan. Uudella ei oo Rhodesia, moogista puhumattakaan, pelkkää hammondia enimmäkseen, plus pianoa ja ykkösraidalla melko kattavat syntikat.
 
Tätä on tätä Joey de Francescoa useassa paikassa vouhotettu. Mää en kirjastosta löytäny kyseisen hepun tuotantoa eikä ole levykaupoissakaan tullut käytyä. Minkälaista tuotantoa hällä on/jotain yhtyeitä??