Etno, proge, latin ›

Kings X, Living Colour ja Tower Of Power ovat herättäneet miussa orastavan funk-maanikon, en saa tarpeekseni nääistä upeista bassogruuveista ja kunnon menosta. Hitto kun vipattaa jalkaa. Kertokaa ja suositelkaa kaikkea hyvää rokkaavaa funkkia edellä mainittujen tapaisia bändejä, ja ihan vaikka vaan puhdasta funkkiakin aloittelijalle. Funk The Dumb Stuff, olen valaistu!!

Kings X, Living Colour ja Tower Of Power ovat herättäneet miussa orastavan funk-maanikon, en saa tarpeekseni nääistä upeista bassogruuveista ja kunnon menosta. Hitto kun vipattaa jalkaa. Kertokaa ja suositelkaa kaikkea hyvää rokkaavaa funkkia edellä mainittujen tapaisia bändejä, ja ihan vaikka vaan puhdasta funkkiakin aloittelijalle. Funk The Dumb Stuff, olen valaistu!!
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=5&t=19007&o=0&co=30
 
tai
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=5&t=52652&o=0&co=60
 
linkki lisäys.

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=5&t=19007&o=0&co=30
 
tai
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=5&t=52652&o=0&co=60
 
linkki lisäys.
 
Kato saatana, se haku ois sitteki löytäny.....kuinkas helvetissä en sitte ite onnistunu sillä...oh well, tackar, eipähä tarvii orotella.

paolo mendonca: different phases
 
uskomattoman munakasta rock-funkkia. yks groovaavimmista levyistä, joita oon kuullu.

Screaming Headless Torsos
 
EDIT: Jimi Hendrix - Band of Gypsys.

paolo mendonca: different phases
 
uskomattoman munakasta rock-funkkia. yks groovaavimmista levyistä, joita oon kuullu.
 
Tuo levy on kyllä aika rok. Ja funk.
 
Ei muuta.

Kings X
 
ei kyllä ehkä ihan funk osastoa. tai miten kuulet ton funkkina?

ei kyllä ehkä ihan funk osastoa. tai miten kuulet ton funkkina?
 
Funk on kuulijan korvassa varmaan. Emmää ite ymmärrä ees mitä funkkia Living Colorissa on. Soittajien ihonväri?

Screaming Headless Torsos
 
Loistavaa, että joku muukin tietää tämän ja tykkää!!
Yksi eniten kuuntelemistani yhtyeistä, vaikkei olekaan tuossa muodossa julkaissut kun 1 studiolevyn ja 1 liven. Itselläni molemmat. Aivan loistava yhtye, ja ilmiömäinen ja ennen kaikkea omaperäinen kitaristi David "Fuze" Fiuczynski.
Tsekatkaa ihmeessä.
 
Ja perkele plussaa painan kyllä tuosta hyvästä.

Onks teillä tietoa mitä toi Paulo Mendonca puuhailee tätänykyä? Mulla on toi different phases kanssa ollut jo useamman vuoden ja aina vaan se jaksaa innostaa. Jotain uusia levyjä olis silti kiva löytää. Tai vaikka keikalle lähteä!
Ruotsalaiset on muusikoita, ei sille mitään voi.

ei kyllä ehkä ihan funk osastoa. tai miten kuulet ton funkkina?
 
No siis se gruuvaa niin maan perkeleesti parhaimmillaan. Eihä se tietekää tyylipuhdasta funkkia ole mut se on yks elementti. Mie yhistän moisen gruuvin jotenkin heti funkkiin. Ku en oo maan mainioin puristi:)

Funk on kuulijan korvassa varmaan. Emmää ite ymmärrä ees mitä funkkia Living Colorissa on. Soittajien ihonväri?
 
No hey, camoon, kuuntelee vaikka Funny Vibea tai Whats Your Favourite Colouria, gruuvaa pirusti, ja ne cliinit funk-kitaroinnit mitä siinä soi, meikeläine yhistää heti funkkiin sellasen kunnon lannetta ketkuttavan menon. Ku en oo maan mainioin puristi:)

Tai voisihan sen sitten myös kysyä: Mikä teirän mieleen on sitten sitä funkkia johon ois hyvä tutustua kunnon gruuvia etsivän?

no, kyllä living colorissa on selviä funk- vaikutteita, mutta minusta king's X on aika raskasta itse asiassa. raskasta proge/heviä biitles lauluilla.

Tai voisihan sen sitten myös kysyä: Mikä teirän mieleen on sitten sitä funkkia johon ois hyvä tutustua kunnon gruuvia etsivän?
 
Jos tässä koko keskustelussa on vähän epäselvää että
mitä funk on, niin sitten on vähän vaikea suositella
mitään jos ei ole oikein yhteistä käsitystä siitä mistä puhutaan.
 
No joka tapauksessa alan perustavimmat legendat on
James Brown, Sly Stone ja George Clinton
 
Brown ei nyt pahemmin albumeilla loista mutta
siltä ehkä paras kokoelma on "JB40 - 40th Anniversary
Collection" tai kolmen CD:n "Startime".
James Brownin funk-tuotanto on nimenomaan tiukkaa groovea.
Noilla kokoelmilla on tietysti myös Brownin aiempaa
materiaalia (imelää R&B:tä ja soulia)
 
Sly & The Family Stonelta kuuluisimmat ovat albumit
"There's a Riot Going On", "Fresh", "Stand!", "Life"
tosin näistä lähinnä Fresh on "groovaavaa funkkia"
kun taas Riot ei ole kovin groovaavaa, Life on
"soul-rockia". Stand!:llä on muutama funk-biisi
(hanki jostain biisit "Sing A Simple Song",
"You Can Make It If You Try", "Thank You (Falettin
Be Mice Elf), "In Time", "Famly Affair" ja "Running Away")
 
G.Clintonin bändien levyt voi vaatia vähän sulattelua, mutta
Parliamentin "Funkentelechy vs. Placebo Syndrome"
on aikanakin groovaavaa. Kolme muuta Parliamentin
tunnetuinta albumia on Mothership Connection,
Clones of Dr.Funkenstein ja Motor-Booty Affair.
Clintonin toisen bändin, Funkadelicin, albumit on aika
epätasaisia, mutta kannattaa yrittää saada käsiinsä
jostain esim sellaiset biisit kuin "Standing on the Verge
of Getting it On", "Sexy Ways", "You Can't Miss What You
Can't Measure", "One Nation Under a Groove", "Electro Cuties".
Nämä nyt on ainakin groovaavia biisejä.
Funk-rockista pitävälle koko albumi "Let's Take it to the
Stage" on suositeltava (tietysti muutkin, mutta tuo on muita
tasaisempi levy).
 
Zapp -nimisen bändin nimetön debyyttialbumi vuodelta
1980 on erittäin hyvä. Jos pitäisi saada yksi groovaava
funk-levy niin se voisi olla aika hyvä valinta.
 
Herbie Hancockin "Feets don't fail me now" on discomusaa
funk-riffeillä. Siihen kyllästyy aika nopeasti, mutta siinä
on kyllä erittäin hyvä groove. Jos instrumentaali-jazzfunk
kiinnostaa niin Hancockin "Thrust" on hyvä.
 
Noiden kolmen tunnetuimman funkin edustajan jälkeen
(jotka aluksi mainitsin) on ollut vähän hankalaa löytää
hyviä funk-levyjä. Useimmiten funk-levyinä mainostetaan
jotain sellaista joissa on lähinnä jotain slovari-soulia. The
Metersin "Rejuvenation" on yksi periaatteessa hyvä levy,
tosin senkin vein divariin. Hendrixin kahdelta viimeiseltä
levyltä, "band of gypsys" ja "first rays of the new rising sun"
löytyy hyviä funk-rock raitoja. Jazz-funk osastolla on tietysti
joukko hyviä levyjä.

Pakkohan tähänkin on Prince lisätä, jos puhutaan rockaavasta funkista. Tsekkaa nimenomaan Princen livejuttuja. Ja Tower Of Power ihan muuten vaan :)

Screaming Headless Torsos
 
Groove!!!!!!!!!

Pakkohan tähänkin on Prince lisätä, jos puhutaan rockaavasta funkista. Tsekkaa nimenomaan Princen livejuttuja. Ja Tower Of Power ihan muuten vaan :)
 
jos tollasta funk-vaikutteista pop-rock menoa haetaan niin Rick Jamesin
"Street Songs" vois olla. Muhun ei kyllä uponnu hirveen kovaa mutta
siinä on kuitenkin sellaista asennetta ja meininkiä (ja sitä pidetään klassikkona)

Jos tässä koko keskustelussa on vähän epäselvää että
mitä funk on, niin sitten on vähän vaikea suositella
mitään jos ei ole oikein yhteistä käsitystä siitä mistä puhutaan.
 
No joka tapauksessa alan perustavimmat legendat on
James Brown, Sly Stone ja George Clinton
 
Brown ei nyt pahemmin albumeilla loista mutta
siltä ehkä paras kokoelma on "JB40 - 40th Anniversary
Collection" tai kolmen CD:n "Startime".
James Brownin funk-tuotanto on nimenomaan tiukkaa groovea.
Noilla kokoelmilla on tietysti myös Brownin aiempaa
materiaalia (imelää R&B:tä ja soulia)
 
Sly & The Family Stonelta kuuluisimmat ovat albumit
"There's a Riot Going On", "Fresh", "Stand!", "Life"
tosin näistä lähinnä Fresh on "groovaavaa funkkia"
kun taas Riot ei ole kovin groovaavaa, Life on
"soul-rockia". Stand!:llä on muutama funk-biisi
(hanki jostain biisit "Sing A Simple Song",
"You Can Make It If You Try", "Thank You (Falettin
Be Mice Elf), "In Time", "Famly Affair" ja "Running Away")
 
G.Clintonin bändien levyt voi vaatia vähän sulattelua, mutta
Parliamentin "Funkentelechy vs. Placebo Syndrome"
on aikanakin groovaavaa. Kolme muuta Parliamentin
tunnetuinta albumia on Mothership Connection,
Clones of Dr.Funkenstein ja Motor-Booty Affair.
Clintonin toisen bändin, Funkadelicin, albumit on aika
epätasaisia, mutta kannattaa yrittää saada käsiinsä
jostain esim sellaiset biisit kuin "Standing on the Verge
of Getting it On", "Sexy Ways", "You Can't Miss What You
Can't Measure", "One Nation Under a Groove", "Electro Cuties".
Nämä nyt on ainakin groovaavia biisejä.
Funk-rockista pitävälle koko albumi "Let's Take it to the
Stage" on suositeltava (tietysti muutkin, mutta tuo on muita
tasaisempi levy).
 
Zapp -nimisen bändin nimetön debyyttialbumi vuodelta
1980 on erittäin hyvä. Jos pitäisi saada yksi groovaava
funk-levy niin se voisi olla aika hyvä valinta.
 
Herbie Hancockin "Feets don't fail me now" on discomusaa
funk-riffeillä. Siihen kyllästyy aika nopeasti, mutta siinä
on kyllä erittäin hyvä groove. Jos instrumentaali-jazzfunk
kiinnostaa niin Hancockin "Thrust" on hyvä.
 
Noiden kolmen tunnetuimman funkin edustajan jälkeen
(jotka aluksi mainitsin) on ollut vähän hankalaa löytää
hyviä funk-levyjä. Useimmiten funk-levyinä mainostetaan
jotain sellaista joissa on lähinnä jotain slovari-soulia. The
Metersin "Rejuvenation" on yksi periaatteessa hyvä levy,
tosin senkin vein divariin. Hendrixin kahdelta viimeiseltä
levyltä, "band of gypsys" ja "first rays of the new rising sun"
löytyy hyviä funk-rock raitoja. Jazz-funk osastolla on tietysti
joukko hyviä levyjä.
 
No juuri tämän kaltaista neuvontaa haettiinkin. Painetaanpa moni nimi täältä mieleen. Schönke Daan.

80-luvun RHCP