Etno, proge, latin ›

Niin, ihan vaan että diggaileekos kukaan tätä edesmennyttä sokeaa multifonistia?
 
Ukkelihan oli siitä erikoinen tapaus että soitti usein ainakin kolmea fonin sukuista ( manzello, stirch yms.) soitinta yhtäaikaa. Monillä hänen levyistään kuuluva torvisektio on siis vain yksi äijä. Esmes "Natural Black Inventions:Root Strata" Taitaa tämän yhden miehen torvisektion lisäksi sisältää vain pyykkilaudan soittoa, sekä muuta epämääräistä roinaperkkaa.
 
Ja vaikka tämä siis kuulostaa noin musiikkia kuulematta tekniseltä pelleilyltä, niin eipä tuo lopputulos sellaista ole, vaan nautittavan räkäistä jaskaa.
 
Tuosta lisää aiheesta: http://www.alfanet.hu/kirk/index2.html
 
Suosikkilevyä on vaikea nimetä kyllä, kun ovat melkein kaikki niin hyviä.. eh.

Nää kummallisen nimiset soittimet olivat herran itsensä kehittämiä/keksimiä.
Ei se monen torven soittaminen yhtäaikaa ollut pelleilyä, kyllä hän sai hyvää musaa aikaiseksi.
 
Joskus vuonna jotain herra oli Porin jatseissa, piti hyvän konsertin, mutta se mikä oli kivaa, että hän iltajameissa meni spontaanisti soittamaan, talutettiin lavalle ja siellä soitteli naapuribändien huippujen kanssa ja näytti nauttivan siitä mitä teki.

Nää kummallisen nimiset soittimet olivat herran itsensä kehittämiä/keksimiä.
Ei se monen torven soittaminen yhtäaikaa ollut pelleilyä, kyllä hän sai hyvää musaa aikaiseksi.
 
Joskus vuonna jotain herra oli Porin jatseissa, piti hyvän konsertin, mutta se mikä oli kivaa, että hän iltajameissa meni spontaanisti soittamaan, talutettiin lavalle ja siellä soitteli naapuribändien huippujen kanssa ja näytti nauttivan siitä mitä teki.
 
Itse olen kuullut tarinaa että nämä soittimet olisivat olleet jostain musakaupan kellarista löydettyjä Fonin esimuotoja, joista kukaan ei ole sen koomin kuullut...
 
Hetkonen, näin kirjoitetaan tuolla Kirkin sivuilla:
 
"At sixteen he dreamed he was playing three instruments at once, and the next day went to a music shop and tried out all the reed instruments. He was taken to the basement to be shown "the scraps", and found two archaic saxophones which had been used in turn-of-the-century Spanish military bands, the stritch and the manzello; the first is a kind of straight alto sax, and the second looks a little like an alto, but sounds more like a soprano. Kirk took these and worked out a way of playing them simultaneously with the tenor sax, producing three-part harmonyby trick fingering."

Uskon, luulo ei ole tiedon väärtti.
 
(Muistelen saaneeni luuloni jonkun älppärin takakannesta)

Uskon, luulo ei ole tiedon väärtti.
 
(Muistelen saaneeni luuloni jonkun älppärin takakannesta)
 
Juu, Kirkki kyllä varmaan modasi sitten soittimiaan kyllä. Kuvissakin ne on sen näköisiä että hädin tuskin pysyvät kasassa.
 
Noitten lisäksihän sillä oli sitten erilaisia pillejä ja muuta rompetta roikkumassa kaulansa ympärillä...

Rahsaan Roland Kirk - flute, siren, tenor sax, manzello, strich
 
Yksi levy, jossa Kirk mielestäni loistaa on Charlie Mingus'in Oh Yeah. Ylhäällä luettelo Kirkin soittimista tällä levyllä.
 
(Sen aloituspiisi Hog Callin' Blues on mahtavaa, hauskaa mutta taidokasta iloittelua erilaisilla puhaltimilla)

Rahsaan Roland Kirk - flute, siren, tenor sax, manzello, strich
 
Yksi levy, jossa Kirk mielestäni loistaa on Charlie Mingus'in Oh Yeah. Ylhäällä luettelo Kirkin soittimista tällä levyllä.
 
Kun minulla on tämä vammaisuus, että ostan vain vinyyliä, niin tuo levy on ainoastaan käynyt käsissäni, sillä se ikuvanha yksilö oli päässyt kuuntelukelvottomaksi. Se vähä mitä sieltä erotti, kuulosti kyllä hyvältä. Eli jatkan metsästystä...
 
Kirkillä oli usein mukana tietty huumori niissä jutuissa ja varsinkin spiikeissä live-levyillä. Esmes nää, olikohan se Volunteer Slaveryn spiikki "sori ku soitin hieman päin honkia tuossa, polteltiin jazztupakkaa bäkstakella ja olin nii pihalla, että nähnyt mitä pianisti teki.."
 
Ja olikohan se Rip, Rag and Panic -levyllä, missä foni soolon sijasta yhdessä biisissä herra heitteli kitarastyrkkaria pitkin lavaa...