Etno, proge, latin ›

Tähänkin olisi varmaan löytynyt vastaus selaamalla vanhempia keskusteluja, mutta olen laiska, enkä jaksanut alkaa penkomaan.. Siis jos viitsisitte mainita joitain kuuntelemisen arvoisia progebändejä tai levyjä. Itse olen kuunnellut jonkin aikaa Elp:tä, yhden levyn olen sortunut ostamaankin. Yes:siä parin levyllisen verran olen kirjastosta lainannut ja Focusta olen soittanut piano-open kautta. Kaikista edellä mainituista olen tykännyt todella paljon ja tahtoisin kuulla lisää. :)

Annetaan nyt kuitenkin pari vinkkiä. Ihan perusbändejä jos etsiskelet, niin tässä muutama:
 
Genesis:
 
Selling England By The Pound on erinomainen valinta ensimmäiseksi Genesis-levyksi. Omasta mielestäni yksi parhaista levyistä koskaan, vaikka saman bändin Foxtrot onkin enemmällä kuuntelulla ajanut ohi. Tuplalevy Lamb Lies Down On The Broadway on myös kehuttu, mutta sitä en vielä itse omista.
 
King Crimson:
 
In The Court Of The Crimson King ja Red ovat tunnetuimmat Crimson-albumit. Erinomaisia molemmat.
 
Jethro Tull:
 
Folkia ja hevinkin sävyjä yhdistellyt brittibändi on yksi suurimpia henkilökohtaisia suosikkejani. Aqualung on hyvä levy aloittaa. Jethro poikkeaa tyylillisesti paljon Yesistä ja ELP:stä, mutta on erittäin antoisaa musiikkia. Thick As A Brick -eepos on myöskin bändin yksi merkkipaaluista.
 
Camel:
 
Parin levyn kokemukseni perusteella erinomainen bändi, joka on jäänyt hieman jättiläisten varjoon. Moonmadness, Mirage ja Snow Goose on bändiltä se peruskolmikko.
 
Pink Floyd:
 
70-luvun stadionprogea haikailevien kannattaa ostaa ne perinteiset Dark Side Of The Moon, Wish You Were Here ja The Wall. Animals on myös loistolevy. Varhaisempi Syd Barretin LSD-tuotanto poikkeaa paikoin hyvin paljon myöhemmästä, mutta on sekin omalla tavallaan nerokasta.
 
80-luvun progeskenestä kannattaa tsekata Marillion, jonka myöhempään tuotantoon en ole vielä itse ehtinyt tutustua. Debyyttilevy Script For A Jester's Tear toimii hyvänä alkuna, vaikka joitakin pieniä puutteita sisältääkin.

Kiitän ja kumarran.

Overhead:
 
Suomalainen neoprogepoppoo, johon olen kyllä syvästi ihastunut.
Ei välttämättä ole ihan kaikkien progepartojen mieleen.
 
http://zebra.tky.hut.fi/overhead/
 
Renaissance:
 
1970-lukulainen brittipoppoo, jossa laulaa klassisen koulutuksen saanut neiti Annie Haslam, jonka ääni on erittäin kaunis. Muut muusikot ovat myös taitavia. Musiikki on hieman sinfonissävytteistä. Mahtava orkesteri.
Suosittelen levyjä Ashes are burning ja Turn of the cards.
 
http://www.progarchives.com/Progres … ck_discography_BAND.asp?band_id=603
 
Tuosta lisäinfoa ja pari näytebiisiä; Mother Russia on huippubiisi, ei siitä mihinkään pääse.
 
EDIT:
 
http://www.progarchives.com on muutenkin ihan kelpo paikka uusien tuttavuuksien etsimiselle. Jos luottaa brittiläiseen tavaraan, niin ei aika varmasti erehdy. Viime aikojen tuttavuuksia ovat mm. ranskalainen Magma ja unkarilainen After Crying.

Tuolla on mainio lista kuuntelemisen arvoisia bändejä:
 
http://hezzu.palasokeri.com/suositus.htm

Wigwam, suomalainen kansainvälisen tason progebändi. Levyistä kannattaa ostaa ainakin Being ja Fairyport.
 
Tasavallan Presidentti, toinen kova suomalainen bändi. Tolosen kitarointi aivan omaa luokkaansa jo ensimmäisestä levystä lähtien, vaikka oli silloin vasta 16-vuotias. Ensimmäisellä levyllä muutamia todella maukkaita jazz-sävytteisiä biisejä, mm. Wutu-Banale. Niin ja ensimmäisellä levyllä ei ole nimeä, siinä lukee vain Tasavallan Presidentti.
 
Pekka Pohjola, suomen kovin progemies, uskomaton basisti ja säveltäjä. Mikä tahansa Pohjolan levy on ostamisen arvoinen, en oikein osaa sanoa mistä kannattaisi aloittaa, ehkä uudemmista levyistä, vanhemmat ovat hieman hämärämpiä.

Wigwam, suomalainen kansainvälisen tason progebändi. Levyistä kannattaa ostaa ainakin Being ja Fairyport.

Tasavallan Presidentti, toinen kova suomalainen bändi. Tolosen kitarointi aivan omaa luokkaansa jo ensimmäisestä levystä lähtien, vaikka oli silloin vasta 16-vuotias. Ensimmäisellä levyllä muutamia todella maukkaita jazz-sävytteisiä biisejä, mm. Wutu-Banale. Niin ja ensimmäisellä levyllä ei ole nimeä, siinä lukee vain Tasavallan Presidentti.

Pekka Pohjola, suomen kovin progemies, uskomaton basisti ja säveltäjä. Mikä tahansa Pohjolan levy on ostamisen arvoinen, en oikein osaa sanoa mistä kannattaisi aloittaa, ehkä uudemmista levyistä, vanhemmat ovat hieman hämärämpiä.
 
Komppaan, Wigwamista on hyvä aloittaa. Ei muuten Pressojen toisellakaan levyllä ole nimeä ja kannessa komeilee vain Tasavallan Presidentti. Eka levy on siis se valkokantinen jos kiinnostusta löytyy ostamiseen asti.

Käväisin kirjastossa lainaamassa tuon King crimsonin Red-albumin. Aloitin äsken kuuntelemaan ja ensivaikutelma on ollut sangen lupaava. Lisäksi nappasin mukaan pahemmin valikoimatta Pink Floydia, Genesistä, Yes:iä ja jonkun Jukka Tolosen levyn.

Lisäksi nappasin mukaan pahemmin valikoimatta Genesistä
 
Genesis on vaan siitä hankala bändi, että 80-luvulle tullessa siitä muodostui täysiverinen popbändi, jonka musiikki ei ainakaan minulle kolahda yhtään. 70-luvun alun levyt ja pari heti Gabrielin lähdön jälkeisistä levyistä voidaan lukea kuitenkin progeksi. Kannattaa siis olla tarkkana niiden valintojen kanssa.

Pekka Pohjola, suomen kovin progemies, uskomaton basisti ja säveltäjä. Mikä tahansa Pohjolan levy on ostamisen arvoinen, en oikein osaa sanoa mistä kannattaisi aloittaa, ehkä uudemmista levyistä, vanhemmat ovat hieman hämärämpiä.
 
Keesojen lehto on minusta paras aloituslevy.