Etno, proge, latin ›

Tässä hiljattain tutustuin tämän televisiostakin tutun kapelimestarin varhaisempaan tuotantoon aivan sattuman kautta, ja kuinka ollakaan, sieltähän paljastui parasta funkjazzia mitä näillä leveysasteilla on koskaan soiteltu!
 
Erityisesti miehen Bandstand-levy on kihelmöivän groovaavaa tavaraa, ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ahvenlahden funkkauksen lähin vastine on varmaankin Fat Albert Rotunda- aikainen Herbie Hancock.
 
Aivan sanattomaksi vetää..

Ketä soittaa levyllä?
 
Kerro ihmeessä, jos tiedät!
 
Kiinnostaa!

Bandstandilla soittavat: Olli Ahvenlahti, piano, el. piano, clavinet, synthesizer; Bertil Löfgren, trumpet, fluegelhorn; Pekka Pöyry, soprano and alto saxophones, flute; Bernt Rosengren, tenor saxophone (B3); Pekka Sarmanto, bass; Esko Rosnell, drums, percussion.
 
The Poet on kyllä parempi lätty. Sauna-soulia parhaimmillaan.

Juu, Ahvenlahti on tälläiselle Pierre Kuselan ja Pupen kautta häneen tutustuneelle aika ylläri. 70-luvulla ukkeli soitteli vähän jokaisella groovemmalla fuusiolätyllä.

Lisäksi oli mukana The Groupin samannimisellä LP:llä, joka kovasta kokoonpanosta (Ahvenlahti, Pohjola, Tyni ja Aaltonen) huolimatta on kuitenkin aika tylsä lätty.

Ja ollihan oli suomessa ensimmäinen joka soitti slardalla pianoa.. Ei nyt ihan aiheeseen liittyen, mutta onhan seki saavutus.. :D

Ja ollihan oli suomessa ensimmäinen joka soitti slardalla pianoa.. Ei nyt ihan aiheeseen liittyen, mutta onhan seki saavutus.. :D
 

Ja mä kun luulin että se oli Seppo Hovi!!

Ja mä kun luulin että se oli Seppo Hovi!!
 
Eikö perhana näinpä oliki.. :) I get mi coat...

Noi molemmat soololevyt, eli Poet ja Bandstand on hyvin ollut kulttimaineessa ulkomaita myöten, ja erityisesti Poetin biisi "Grandma's Rocking Chair" on julkaistu vissiin parilla kokoelmallakin. Bandstandin biisi "Countenance" on vähän samaa sarjaa. Molemmat levythän julkaistiin pari vuotta sitten uudelleen cd:llä, ja löytyvät mm. kirjastoista.
 
Noita ed. main. biisejä lukuunottamatta sävellykset on kyllä vähän sellaista siljaline-jatsia. Lisäksi Ahvenlahdelta ei ainakaan näillä levyillä sooloissa ns. "irtoa", vaan soolot on lähinnä sellaista pientä fillailua.
 
Viime kesänä muuten Olli, Koivistoinen ja Sibiksen jatsijampat (T. Mäkysen johdolla) soittivat Poet-levyn matskun läpi konsertissa Suomenlinnassa. Että häh häh hää jos missasitte.:)

Noi molemmat soololevyt, eli Poet ja Bandstand on hyvin ollut kulttimaineessa ulkomaita myöten, ja erityisesti Poetin biisi "Grandma's Rocking Chair" on julkaistu vissiin parilla kokoelmallakin. Bandstandin biisi "Countenance" on vähän samaa sarjaa. Molemmat levythän julkaistiin pari vuotta sitten uudelleen cd:llä, ja löytyvät mm. kirjastoista.
 
Nippelis knoppelia:
 
Tuosta GrandmaŽs Rocking Chair-biisistä julkaisi taannoin Masters At Work-tuottajatiimin Kenny Dope remixin, mutta eipä tainnut lupia kysellä. Soomipoika iskee takaisin ja niinpä Sähkön alamerkillä Jazzpuulla julkaistiin 12"-älppynä tuo alkuperäinen, seka Kenny Dopen-version uudelleen remixaus. Jälkimmäisenhän ei siis mitään lupaa kyselty myöskään sitten...
 
Muutenkin jos nuo vanhemmat suomalaiset groovaavat ja kadonneet arteet kiinnostaa, niin Jazzpuu on julkaissut useammankin uudelleen. Tsekitout!

Tässä hiljattain tutustuin tämän televisiostakin tutun kapelimestarin varhaisempaan tuotantoon aivan sattuman kautta, ja kuinka ollakaan, sieltähän paljastui parasta funkjazzia mitä näillä leveysasteilla on koskaan soiteltu!
 
Mitäs muuta funkjazzia näillä leveysasteilla tuohon aikaan soiteltiin? Mieleen ei tule nyt kuin Jukka Gustavsonin "Yksin yhdessä" -orkesteri, ja levyn päätösirroittelu "Kolme evankeliumia". Ja onhan Gutsilla tietysti myös Toden toistoa -levyn hengellisessä hengessä laulettu "Oikean elämän ekstasiasta". Joku sanoi, että sen lähemmäksi Stevie Wonderia ei tässä maassa ole päästy. Vokaalien osalta voi pitääkin paikkansa.
 
EDIT: mutta sanottakoon, että Gutsin mainitut levyt lienevät muuten enemmänkin tuota Weather Report -osastoa.

Mitäs muuta funkjazzia näillä leveysasteilla tuohon aikaan soiteltiin?
 
Eero Koivistoinen teki muutaman: Wahoo!, The Front Is Breaking ja mitä niitä nyt oli. En ole kuullut, mutta Wahoo!n ajattelin hommata.

Eero Koivistoinen teki muutaman: Wahoo!, The Front Is Breaking ja mitä niitä nyt oli. En ole kuullut, mutta Wahoo!n ajattelin hommata.
 
Eikös tuo Wahoo ole oikeastaan enemmän Miles Davisin sähkökauden vaikutteista meininkiä (Bitches Brew lähinnä), kuin seitkytlukulaista groove-kamaa (verrattuna esim. noihin Ahvenlahtiin). Eli aika avantgardistakin menoa pitkissä "biiseissä", ja siellä soittaa useampi sähköpiano, rumpali ja basistikin. Enemmänkin rock-vaikutteista, kuten Milesillakin.
 
Front Is Breaking -levyltä löytyy tosin taas ainakin yksi minun mielestä tiukka biisi, 'Homefree'. Kaikessa korniudessaankin (waka-waka -shaft-kitaroita...) ihan mukava rypistys.

Eikös tuo Wahoo ole oikeastaan enemmän Miles Davisin sähkökauden vaikutteista meininkiä (Bitches Brew lähinnä), kuin seitkytlukulaista groove-kamaa (verrattuna esim. noihin Ahvenlahtiin). Eli aika avantgardistakin menoa pitkissä "biiseissä", ja siellä soittaa useampi sähköpiano, rumpali ja basistikin. Enemmänkin rock-vaikutteista, kuten Milesillakin.
 
Front Is Breaking -levyltä löytyy tosin taas ainakin yksi minun mielestä tiukka biisi, 'Homefree'. Kaikessa korniudessaankin (waka-waka -shaft-kitaroita...) ihan mukava rypistys.
 
Kyllä se Wahoo minun korvaani on aikas groovea, tosin sekaan mahtuu sitä hieman freempääkin kamaa. Biches Brewstä tuo levy on kyllä kaukana, lähinnä kokoonpanon soitin-osasto on samaa, mutta musiikillisesti ollaan vähän eri paikoissa. Milesiltä lähinnä saman suuntaista voisi olla Big Fun, mutta jotenkin Koivostoisen levy on vielä enemmän "mättöä". Jos oikein muistan niin Wahoo on julkaistu muuten vuosia ennen tuota Milesin Big Funia. Tosin on ehkä hieman väärin etsiä mahdollisia vaikutteita jota Miles olisi muka ottanut Koivistoiselta, sillä hra Davis oli levy levyltä liikkumassa tuohon suuntaan koko 60- ja 70 lukujen vaihteen.
 
Totta on kuitenkin että Ahvenlahti on aika helppoa kamaa verrattuna tuohon Koivistoisen meininkiin.

Jos oikein muistan niin Wahoo on julkaistu muuten vuosia ennen tuota Milesin Big Funia. Tosin on ehkä hieman väärin etsiä mahdollisia vaikutteita jota Miles olisi muka ottanut Koivistoiselta, sillä hra Davis oli levy levyltä liikkumassa tuohon suuntaan koko 60- ja 70 lukujen vaihteen.

 
Wahoo! '72
Big Fun '74
 
Mutta Big Fun on lähinnä kokoelma, sillä on biisejä/out-takeja Bitches Brewn, Jack Johnsonin ja On The Cornerin sessioista.
 
Onkos kukaan kuullut Koivistoisen Wahoo:sta seuraavaa, eli levyä 3rd Version? Kokoonpano:
 
Eero Koivistoinen: ten-,sopr-,sopraninosax
Heikki Sarmanto: piano, el piano
Jukka Tolonen: el gtr
Pekka Sarmanto: bass
Reino Laine: drs
Graig Herndon: drs

Wahoo! '72
Big Fun '74
 
Mutta Big Fun on lähinnä kokoelma, sillä on biisejä/out-takeja Bitches Brewn, Jack Johnsonin ja On The Cornerin sessioista.
 
Juu, mutta kokonaisuutena se on groovempaa kamaa kuin nuo muut levyt. Niinku.
 
Onkos kukaan kuullut Koivistoisen Wahoo:sta seuraavaa, eli levyä 3rd Version? Kokoonpano:
 
Eero Koivistoinen: ten-,sopr-,sopraninosax
Heikki Sarmanto: piano, el piano
Jukka Tolonen: el gtr
Pekka Sarmanto: bass
Reino Laine: drs
Graig Herndon: drs
 
Heh, tuon olen nähnyt kerran divarin seinällä. Kuitenkin se 200€:n hintalappu teki lopun enemmästä tutustumisesta...

Tässä hiljattain tutustuin tämän televisiostakin tutun kapelimestarin varhaisempaan tuotantoon aivan sattuman kautta, ja kuinka ollakaan, sieltähän paljastui parasta funkjazzia mitä näillä leveysasteilla on koskaan soiteltu!
 
Erityisesti miehen Bandstand-levy on kihelmöivän groovaavaa tavaraa, ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ahvenlahden funkkauksen lähin vastine on varmaankin Fat Albert Rotunda- aikainen Herbie Hancock.
 
Aivan sanattomaksi vetää..
 
Tuttu levy tämä "The Poet". Tikkurilan kirjastossa se mahtaa vieläkin olla vinyylinä. Tein siitä CD:lle oman äänitykseni joskus 1998 ja virallinen masterointi tehtiin vasta 2000. Vedettiin yhdellä bändillä niitä The Poet albumin biisejä. Siinä ei kuitenkaan ollut yhtään blosaria toisin kuin levyllä. Muistan vieläkin kun tämä levy oli minulle inspiraation lähde oppia soittamaan jazz musiikkia Olli Ahvenlahden tyylillä :)
 
Hänellä kun on melko huvittavan kuulloinen tyyli murtaa jokaista sointua jazziksi jota hän on myös YLE:n konserteissa käyttänyt aina :D