Etno, proge, latin ›

Ketkä kaikki mnettiläiset olivat paikalla? Minä ainakin olin. Kyseinen keikka oli siis Funkysized-ilta Imatra Big Band Festivaaleilla, pääjehuja lämppäsivät Funk Club Helsinki Brass Band ja Don Johnson Big Band. Oli ehkä tähänastisen elämäni paras keikka. Funk Club aloitti hienosti Kauniitten ja Rohkeitten tunnarilla / Ghostbustersilla. DJBB veti niin kovan keikan että asenteeni yhtyettä kohtaan muuttuivat kertaheitolla. Ehken levyä ostaisi, mutta livenä porukka on näkemisen arvoinen.
 
Mutta Parliamentin väki räjäytti pankin. Vetivät kolme tuntia putkeen, ei edes biisien välillä ollut taukoja. Kaikkien spiikkien ja soittajien vaihtojen ja mikkien korjauksen ja yleisen biletyksen päällä nakutti niin tiukka funk, etten ole koskaan nähnyt. Perhana. Sekaan mahtui myös slovari, jonka söpö viulistityttönen hoiti kotiin loistavalla asenteella. Asenne oli muutenkin loistava, niin esiintyjillä kuin yleisölläkin. Itse olin riehua itseni hengiltä kun Flashlight ampaisi eetteriin.. Valitettavasti piti lähteä hitusen ennenaikaisesti pois paikalta. Se oli ainoa keino saada taksi.
 
Enivei, ei tässä mitään sen kummempaa asiaa. Onpahan vaan niin että se Clinton on kaiken funkin todellinen Isäntä. Jään odottelemaan, josko mikään tulevassa elämässäni voi enää ylittää tätä musiikillis-fiiliksellisenä kokemuksena.

Oli ehkä tähänastisen elämäni paras keikka.
 
Joo, niin täälläkin.
 
DJBB veti niin kovan keikan että asenteeni yhtyettä kohtaan muuttuivat kertaheitolla. Ehken levyä ostaisi, mutta livenä porukka on näkemisen arvoinen.
 
Täytyy kyllä sanoa että bändin keikkameininki on parantunut hirveästi siitä kun viimeksi sen näin vuosi sitten Ilosaaressa. Mukavaa kuunneltavaa ja katseltavaahan tuo oli.
 
Kaikkien spiikkien ja soittajien vaihtojen ja mikkien korjauksen ja yleisen biletyksen päällä nakutti niin tiukka funk, etten ole koskaan nähnyt.
 
Aika paljon noita teknisiä ongelmia näytti ikävä kyllä olevan. Mutta ymmärtäähän sen että kun lavalla pyörii muusikoita enemmän kuin ihmisiä Stockmannin hulluilla päivillä alkaa joku mikki takuuvarmasti vinkumaan. Meininkiä se ei onneksi haitannut.
 
Sekaan mahtui myös slovari, jonka söpö viulistityttönen hoiti kotiin loistavalla asenteella.
 
Se Maggot Brainin viulusoolo oli kyllä yksi konsertin hienoimpia hetkiä. Toisaalta sitä seuranneen kymmenminuuttisen kitarasoolon aikana meinasi kyllästyminen iskeä ainoan kerran koko setin aikana.
 
Helvetin hieno show tuo kyllä kokonaisuudessaan oli. Nuo mukaan raahaamani sukulaisetkin olivat ihan myytyä kamaa vaikkeivät olleet ennen keikkaa koko bändistä mitään kuulleetkaan.

Hmmmm. Ei ehkä ollut sitä mitä odotin. Toisaalta, kun en odottanut mitään, niin yllätyin. Seuratessani (sen ajan jonka verran sitä jaksoin seurata) pyöri mielessä vain yksi ja ainoa kysymys: kuinkahan paljon kamaa herrat olivat vetäneet. Ihmettelin tunnin ja lähdin Valtionhotellin Legendajameihin (lavalla mm. Erik Lindström, Pentti Lasanen, Pekka Toivanen, Seppo Hovi (!), Thomas Rönnholm ja Sibiksen nuoriso-osaston valioyksilöitä), jossa meininki oli katossa myös, omalla tavallaan.
Ei siis liiemmin iskenyt herra Clintonin funkkailu, kuten ei myöskään Paul Jackson vastannut odotuksiani. Yleisö oli banaaneina, mutta meininki ei ollut lähimpänä sydäntäni.
 
Imatra Big Band Festivalin tiukinta soittoa edusti Pohjantien Big Bandin tulkinta Jukka Linkolan "Bermudasta". Myös Laika, Vilkkumaa, Jean S (nine to five meinasi antaa siemensyöksyn), Count Basie Big Band, Umo, John Mayall, Sam McClain, Quintessence sekä Jimmy Smith toimivat kuin junan vessa (Mayall 71v, Smith lähemmäs 80 v eikä haitannut yhtään). Muuten oli tämän vuotinen IBBF ehkä pienoinen pettymys. Sen sijaan Big Band kurssi ulkomaalaisine vetäjineen oli napakymppi. En nähnyt kaikkia bändejä, KUKA NÄKI KETOLAN WEATHER REPORT-TRIBUUTIN, onko sitä kellään nauhalla?!?!?

Olin paikalla hyvinkin ja pretty funked up was what I got!
 
Juuri ennen DJBBtä tulin paikalle ja erittäin hyvinhän ne miehet taas pomputtivat yleisöä, ainoa pettymys setissä oli helsinki Cadanzan poissaolo. Lindgrenin moottoriturpa jyskytti jälleen kyllä esimerkillistä tahtia ja etenkin bändin perkussionistit vetivät tiukkaa tavaraa. Ja Salokosken Emmasta on sanottava että osaava ja miellyttävä vokalisointi ei ole ainoa hyvä puoli neidissä, voi jösses mikä kaunokainen! Pitäisi varmaan niitä Quintessencenkin keikkoja alkaa kytätä.
 
Herra Clinton ja kumppanit pomputtivat kyllä todella miellyttävää tahtia ja melko pirulisella energialla. Funkista reggaepaloihin, sankarisooloihin, perusrokkeihin ja vaikka mihin siinä välillä. Cosmic Slopin aikana oli kyllä melkoinen hetki kun itse pääjehu ilmaantui rastoissaan mylvimään. Vaikuttava oli myöskin punapukuinen laulaja/kitaristi/basisti joka kyllä oli aika helvetillinen monitaitaja.
 
One Nation Under One Groove oli erittäin ilolla vastaanotettu pala ja jumalattoman hyvin vetivät äijät hieman James Brownia esille. Whole Lotta Shakin Going Onin versiointi oli myös saatanallisen tulinen. Kidd Funkadelic hamptonin kitarasoolospoti oli kieltämättä hiukan pitkä, mutta sitäkin fiilistelevämpään menoon sopiva, vaikka monet antitiluttelijat hetken saattaisivatkin kanssani olla eri mieltä. Mutta ilmakitara sai itseltäni sen aikana kyytiä kun Michael kuritti Les Pauliaan.
 
Ja sekin vielä että rakastuin palavasti bändin viulistiin, ei ainoastaan siksi että hän oli kaunis kuin aamunkoi kitarasylissä, vaan hänen sähkökitaramainen ja virtuoottinen tapansa soittaa sooloaan heilumalla ympäriinsä soolomainen GaryMoore-ilme kasvoilla ja efektipedaaleja vingutellen saattoi miut transsitilaan jossa aivovastukset sulivat ja antautuvainen fiilis valtasi mielen. Mikä Nainen, harmi etten ihan heti taida häntä uudelleen nähdä, mutta ehdinpä sentään Waynes Worldimäiset "We Are Not Worthy"- palvontakumartelut osoittaa hänelle toistuvasti. ja se hymykin.....oiijoijoi.....Suomi tarvitsee lisää funkkia, ja naismuusikoita!
 
Hyvin oli bändi laulattamassa yleisöä ja meno oli nähdäkseni lavalla sekä sen edessä varsin muikeaa. Ehkä esiintyjiä hymyilytti myös joskus allekirjoittaneen hyppiessä letti vapaana, Metallica-paidassa funkin tahdissa ilmabassoa peukutksesta kärsien. Hienoa oli, tulisivat pian uudestaankin.
 
Free Your Mind And Your Ass Will Follow!

Minä pidin myös paljon ja kerrankin teltassa ei säästelty volumella! Noh, tosin lopussa voimakkuus alkoi mennä jo yli, mutta esim. bluesillassa (keskiviikko) hissuteltiin ihan liikaa. Tosin siellä bänditkin olivat aikamoista hissuttelua, joka ei muutenkaan kolahda.
 
Mutta Clintonista: oliko siellä muita vanhoja Clintonin ja Worrellin lisäksi? Olin kuulevinani toisen basistin tulleen esitellyksi Billy Bass:ksi, mutta oliko kuitenkaan kyseessä alkuperäinen Funkadelic -basisti Billy Bass Nelson? Ja viulistinainen oli todella hyvä, aika progressiivista soittoa, tuli ihan Eddie Jobsonin soolot mieleen UK:n levyillä. Tai Ben Mink.
 
Ihan joka ilta ei teltassa ehtinyt käymään, mutta näkemistäni kolahtivat parhaiten P-Funk ja Laika & The Cosmonauts. Ja kadun esiintyjistä Tallinna Big Band ekana lauantaina. Ketolan Weather Reportin tyydyin kuuntelemaan omalta parvekkeelta, sen verran paha krapula oli, etten vielä niin aikaisin kehdannut mennä ihmisten ilmoille...;)
 
Jimmy Smith oli ihan OK, mutta johtui varmaan hyvästä bändistä. Maestrollahan oli vasen käsi paketissa ja jalatkin vaikuttivat aika huonokuntoisilta, eli jäi aika kauaksi siitä, mitä soitto olisi voinut olla.

Mahtavuus keikka oli kyl kyl. Viulistille pisteet!

Paras näkemäni keikka ikinä.Korvat soi putkeen melkein viikon!Keikalla oli myös alkuperäinen kitaristi Gary Shider.

Bernie Worrell: koskettimet, "Billy Bass" Nelson: basso ja Michael " Kidd Funkadelic" Hampton: kitara. Oli ainakin mukana. Kuulosti erittäin hyvältä!

Bernie Worrell: koskettimet, "Billy Bass" Nelson: basso ja Michael " Kidd Funkadelic" Hampton: kitara. Oli ainakin mukana. Kuulosti erittäin hyvältä!
 
Niin ja tietysti mukana oli myös Sir Noze, joka innostui tanssimaan yllättävän aikaisin.