Etno, proge, latin ›

Mitäpä tällainen bändi tuo mieleenne.
 
Ehkäpä kategoriointi progeen on aika rankka, mutta toisaalta..miksipä ei.
 
Itse löysin bändin aikoinaan "Paris-Live -82" levyltä . Vuosien kuuntelun jälkeen pieniä taantumia on sattunut. Levyjä kuitenkin on hyllyssä ja silloin kun heittää musaa kehiin olen aina "myyty". Edelleen kova diggari siis.
Piano-melodiat-hammondit-maltillinen ja tyylikäs rupalonti-saksofoni-kujeilu..siinähän sitä onkin..

Ihan mukavaa progressiivista poppia. Crime of the Century on oma suosikkini ja muutamaa muutakin levyä tulee aina silloin tällöin kuunneltua. Bändin taso laski selvästi Roger Hodgsonin lähdettyä.
 
Supertrampin syntyhistoria on aika mielenkiintoinen. Joku miljonääri lupasi Rick Daviesille, että pistä bändi kasaan niin hän rahoittaa toiminnan. Davies laittoi ilmoituksen Melody Makeriin hakien soittajia bändiin ja Supertramp syntyi. Pari ensimmäistä levyä ei mainittavaa menestystä tuonnut ja ko. miljonääri lopetti rahoituksen. Seuraavaksi bändi pisti homman uusiksi ja syntyi levy Crime of the Century, joka myi miljoonia.

Deep popia tai jotain vastaavaahan tämä on. Crime of the century on helvetin kova levy ja biisit eivät jää junnaamaan jonkun idean ympärille vaan kehittyvät. School lopun pianomelodioineen on oma suosikkini. Hyllystä löytyy myös Indelibly stamped, joka on vähän heikompi esitys, muutama hitti sielläkin. Laadukasta sävellystyötä kertakaikkiaan.

Crime Of The Century ja Breakfast In America miellyttävät eniten. Ensimmäinen progempi, jälkimmäinen popimpi, mutta kumpiakin elementtejä löytyy molemmista, esim pophitti Dreamer COTC:lta ja Gone Hollywood Breakfastilta. Pitkästä "The Fool's Overture" biisitä olen myös aina tykännyt, löytyy levyltä Even In The Quietest Moments (1977).
 
Bändillä oli persoonallinen soundi, joka erotti sen esim. muista tuon ajan amerikkalaisista soft rock -bändeistä, kuten Steely Dan ja Fleetwood Mac, tai kotimaansa vastaavista kuten 10CC. John Helliwell oli tyylikäs saxofonisti ja bändin showmies ja kahden erilaisen laulajan käyttö (Davies ja Hodgson lauloivat omat biisinsä) piristi. Yksi tärkeä elementti oli myös bändin tavaramerkiksi muodostunut Wurlizerin sähköpiano.
 
Aika vähän Supertrampin vaikutusta kuulee nykypopissa. 90-luvun alun huippubändi Jellyfish otti jonkun verran vaikutteita, kuunnelkaa biisi "New Mistake" levyltä Spilt Milk. Tietysti 2000 -luvun ranskalaiset bändit kuten Daft Punk ja Phoenix kuulostavat ajoittain 'trampilta. Ranska taisikin olla bändin vahvimpia markkina-alueita aikoinaan.

tuli munkin tutustuttua tohon ku parilla eurolla löyty kirpparilta crime of the century lp. ihan ok progepoppia tai mitä onkaan. paremmalta kylläkin kuulosti breakfast in america jota sain joskus mp3-muodossa ihmetellä. nykyään en kuuntele muuta kuin vinyyliä..... mistäköhän tonki löytäis :P

Mukavaa, että joku muukin tunnistaa Supertrampin! Olen vissiin itsekin joskus aloittanut ketjun bändistä...
 
Tullut kuuneltua kyseistä pumppua parikymmentä vuotta. Nyt harmittaa, kun levyjä ei tahdo löytyä cd:nä lain...

Tullut kuuneltua kyseistä pumppua parikymmentä vuotta. Nyt harmittaa, kun levyjä ei tahdo löytyä cd:nä lain...
 
Onhan nuo saatavilla, ellei kaikki, niin ainakin melkein. Katso vaikka www.cdon.com mutta tietenkin kysy ensin paikalliselta kauppiaalta, ettei nettikaupat hävitä vanhoja kunnon levykauppoja kokonaan!;)

Onhan nuo saatavilla, ellei kaikki, niin ainakin melkein. Katso vaikka www.cdon.com mutta tietenkin kysy ensin paikalliselta kauppiaalta, ettei nettikaupat hävitä vanhoja kunnon levykauppoja kokonaan!;)
 
No niinpä olikin... tosin en ole varmaan pariin vuoteen edes etsinyt niitä. Paikallisessa mestassa ei nimittäin ole kuin pari artikkelia... melko suolaset hinnat.

Mitäpä tällainen bändi tuo mieleenne.
 
Mieleen tulee oikopäätä tuo mainio "Breakfast In America" ja myös se, että bändi on jäänyt suotta monien muiden aikalaistensa varjoon ainakin täällä Suomessa. Esim. keski- ja etelä Euroopan levykaupoissa bändin levyt kuuluvat valikoimaan siinä kuin esim. Queen tai Steely Dan.