Etno, proge, latin ›

Tunnen ihmisiä, jotka haluavat soittaa "rajua rock musiikkia", ehkä omaa mielimusiikkia tai esim. tanssiyleisön suosikkimusiikkia.
 
Itseäni kiinnostaa jonkin verta lähes kaikki musiikki, 1900 luvulla tehty musiikki ja miksei vanhempikin.
 
Ajattelin kysyä alkajaiseksi periaate- ja teoriatasolla, kiinnostaisiko jotakuta soittaa bändissä, joka esittäisi tasokasta taustamusiikkia parempiikin ruokapaikkoihin, viihdemusiikkia, säestäisi erilaisia laulajia tarpeen mukaan, soittaisi mielellään myös herkkiä ja kauniita biisejä mahdollisissa juhlatilaisuuksissa? Siis sellaista hieman vähemmän "nuorekasta" meininkiä, mutta ilolla soitettuna..
 
Mukana voisi olla bossa nova biisejä, Gershwiniä, suomijazzia ja miksei ulkomaistakin, elokuvamusiikkia, biisejä mitä löytyy Ultimate Fake Bookeista, Toivelaulukirjoista, kansanlauluja kuten esim. Nälkämaan laulu, Chydeniusta..
 
Voisi ajatella jos itse olisin pianisti/Hammond urkuri, voisi lisäksi olla basisti (mahdollisesti jopa akustinen sellainen), viulisti tai puhaltaja, laulaja.. mikäli oikein villeiksi heittäydyttäisiin, mukana voisi olla vispilöillä soittava rumpali, vibrafonisti..
 
Kuulunko johonkin ihan markinaaliryhmään, vai voisiko tämäntapainen idea kiinnostaa jotakuta muutakin vai onko liian vaikea toteuttaa?

Tunnen ihmisiä, jotka haluavat soittaa "rajua rock musiikkia", ehkä omaa mielimusiikkia tai esim. tanssiyleisön suosikkimusiikkia.
 
Itseäni kiinnostaa jonkin verta lähes kaikki musiikki, 1900 luvulla tehty musiikki ja miksei vanhempikin.
 
Ajattelin kysyä alkajaiseksi periaate- ja teoriatasolla, kiinnostaisiko jotakuta soittaa bändissä, joka esittäisi tasokasta taustamusiikkia parempiikin ruokapaikkoihin, viihdemusiikkia, säestäisi erilaisia laulajia tarpeen mukaan, soittaisi mielellään myös herkkiä ja kauniita biisejä mahdollisissa juhlatilaisuuksissa? Siis sellaista hieman vähemmän "nuorekasta" meininkiä, mutta ilolla soitettuna..
 
Mukana voisi olla bossa nova biisejä, Gershwiniä, suomijazzia ja miksei ulkomaistakin, elokuvamusiikkia, biisejä mitä löytyy Ultimate Fake Bookeista, Toivelaulukirjoista, kansanlauluja kuten esim. Nälkämaan laulu, Chydeniusta..
 
Voisi ajatella jos itse olisin pianisti/Hammond urkuri, voisi lisäksi olla basisti (mahdollisesti jopa akustinen sellainen), viulisti tai puhaltaja, laulaja.. mikäli oikein villeiksi heittäydyttäisiin, mukana voisi olla vispilöillä soittava rumpali, vibrafonisti..
 
Kuulunko johonkin ihan markinaaliryhmään, vai voisiko tämäntapainen idea kiinnostaa jotakuta muutakin vai onko liian vaikea toteuttaa?
 
Kyllä tuollainen kiinnostaisi ainakin minua.

Kyllähän "tapettijazzille" on kysyntää esimerkiksi firmojen bileissä tms. Ja itse asiassa Suomestahan puuttuu kokonaan "vakavissaan" ns. smooth jazz -osastoa (onneksi... ;) vetävät soittajat... Eli siis juuri tätä popahtavaa Kenny G. instrumentaali-kamaa...

Kyllähän "tapettijazzille" on kysyntää esimerkiksi firmojen bileissä tms. Ja itse asiassa Suomestahan puuttuu kokonaan "vakavissaan" ns. smooth jazz -osastoa (onneksi... ;) vetävät soittajat... Eli siis juuri tätä popahtavaa Kenny G. instrumentaali-kamaa...
 
Mukava kun jotkut muutkin ymmärtää saman idean päälle :-))
 
Minkähän takia puuttuu vakavissaan tämänkaltaista viihdettä ja taidetta vetävät - eikö se ole tarpeeksi "taiteellista"?
 
Omasta mielestäni esim. Ultimate Fake Bookit sisältävät varsinaisen taidepläjäyksen. Monta monta hauskaa biisiä ja helpot nuotit sointuineen. Jotkut ehkä ylenkatsovat niitä biisejä koska kenties oma soittotaito tai musiikintuntemus ei ole riittävän monipuolinen kun ei olla kenties kuunneltu tarpeeksi monenlaista musiikkia?
 
Minua ainakin riemastutti kun löysin kirjasta loton tunnusmusiikkinakin kuullun biisin: A Taste Of Honey :-)
 
Monipuolisen musiikin soittamisessa voi muodostua ongelmaksi jos katsoo erityyppisiä musiikkilajeja oman suosikkimusiikin näkökulmasta - oli se sitten mitä vaan. Erityyppisissä musiikkityyleissä on hyvä laittaa myös erilainen lähestymistapa päälle.
 
Esimerkiksi jotkut kitaristit ei meinaa tajuta sitä, että särökitara ei todellakaan sovi joka paikkaan, vaikka se johonkin sopiikin, mutta toisenlainen pehmeä kitaransoittotapa voisi sopia. Ja koska sitä pehmeää soittotapaa ei olla riittävästi harjoiteltu, niin sitä ei tietenkään mielellään käytetä...

Minä vieroksun ajatusta tuollaisesta siksi, että tuo tuntuu jotenkin soittamismielessä kovin kahlitsevalta ja liian tarkkaan mietityltä. Vedetään just niitä fake bookien sinänsä ihan hyviä biisejä nuotilleen, ei ole mun juttuni. Pitää olla tilaa vähän seikkailla.
 
Sen sijaan bändi, joka vetäisi samaa osastoa omina versioinaan, voisi olla onnistuessaan huippuhieno juttu.

Onhan tuossa oma ajatuksensa, eikä liiat kahleet ole hyväksi.
 
Toisaalta jos ei soitossa ole kontrollia, pääseekö ne oikeasti hyvät jutut ja musiikilliset koukut oikeuksiinsa?
 
Tulee myös mieleen sellainen, että instrumenttaalimusiikissa luulisi periaatteessa olevan sijaa taiteelliselle vapaudelle, joka ei ole sama asia kuin luukuttaminen tai mättäminen. Ilmeisesti rock musiikin piirissä vapaus käytetään monesti sillä tavalla.
 
Vaihtoehtoinen tapa voisi olla esim. ottamalla tarkalleen mietitty murtosointu juuri oikeaan kohtaan, jossa sille on tilaa. Esim. Hammondilla ovela värjyvä pulpahdus, jota ei ole mihinkään nuotteihin kirjattu, juuri oikeaan kohtaan. Tämän jälkeen vaikka vibrafonistin soolo-osuus...
 
Lauletussa musiikissa pitää taas enemmän keskittyä antamaan laulajalle tilaa ja tukemaan laulajaa.

Tuohan on juuri sitä, mitä tykkään soittaa, tällä hetkellä vain soolopianolla.

Ette ole yksin ystäväni.
Jazz jotain ihmisen parasta aikaa.
 
itse soittelin aikoinaan kitaraa eräässä
hissijazzbänisssä. Harmi vain,
että jouduin lähtemään suorittamaan
palvelusta ja siihen se sitten jäi

Ainahan tuommoinen kiinnostaa. Ihan sama, kuunteleeko joku kunhan bändi ite tykkää soitaa ja viihtyy. :)
 
Ja ei, särökitaraa ei tosiaankaan tarvita joka paikassa. Iso läskikoppainen puoliakustinen ja sopivasti treblestä karsittu pehmeä sound on toisinaan erinomaista kuunneltavaa.

Hammondilla ovela värjyvä pulpahdus
 
HOHO! Ihan mahtava luonnehdinta!
 
Oli pakko, sorry...

Kannattaisi pistää tonne Wanted osastolle, jos etsii soittajia.

HOHO! Ihan mahtava luonnehdinta!
Oli pakko, sorry...
 
Hammond meininkiä on muuten luvassa Lahden urkuviikkojen yhteydessä. Ilmeisesti Mustankallion tunnelissa on luvassa konsertteja.
 
Täytyy hieman etukäteiskartoittaa minkälaisia fiiliksiä muilla on, että kannattaako tapettimusiikkibändiä ruveta edes perustamaan.
 
Yritän myös hahmottaa sitä, että mistä johtuu tämäntyyppisten bändien harvinaisuus.

Hammond meininkiä on muuten luvassa Lahden urkuviikkojen yhteydessä. Ilmeisesti Mustankallion tunnelissa on luvassa konsertteja.
 
Täytyy hieman etukäteiskartoittaa minkälaisia fiiliksiä muilla on, että kannattaako tapettimusiikkibändiä ruveta edes perustamaan.
 
no tällä hetkellä ihan hyvä fiilis kiitos kysymästä,
entäs itselläsi.
 
Yritän myös hahmottaa sitä, että mistä johtuu tämäntyyppisten bändien harvinaisuus.
 
Jaa-a jos yrittäis vastata lyhyesti ja ydinmekkäästi
 
tappetti ei ole pop ja ilman säröä joutuisi oikeasti
opetella soittamaan (kitaraa). Tiedän on turhan
kärjistetty vastaus
 
joo meen nukkumaan. öitä

Kyllähän tuollainen bändi todellakin kiinnostaisi. Olisi kiva soitella stankkuja ja vähän kaikkea muutakin... Olisi kiva kokeilla siipiä tuollaisessa bändissä.

Taustamusiikit kyllä kiinnostaisi, jazzit varsinkin. Itsekin olen pianisti ja bänditön... Vetäähän sitä soolopianollakin jotain, mutta on se ihan toista soittaa osaavalla porukalla.

Taustamusiikit kyllä kiinnostaisi, jazzit varsinkin. Itsekin olen pianisti ja bänditön... Vetäähän sitä soolopianollakin jotain, mutta on se ihan toista soittaa osaavalla porukalla.
 
En tiedä johtuuko tästä internetistä mediana kun tuntuu, että varsin nuoret onkin yllättäen kiinnostunut tästä eläkeläismallin jazzista ja viihteestä.
 
Tuollaisen bändin onnistumiseen vaikuttaisi se miten hyvin tunnetaan hieman vanhempia biisejä ja niille ominaista tyyliä.
 
Mitähän nuori polvi pitää esim. Helena Siltalasta ja Erik Lindströmin yhtyeestä?

En tiedä johtuuko tästä internetistä mediana kun tuntuu, että varsin nuoret onkin yllättäen kiinnostunut tästä eläkeläismallin jazzista ja viihteestä.
 
Tuollaisen bändin onnistumiseen vaikuttaisi se miten hyvin tunnetaan hieman vanhempia biisejä ja niille ominaista tyyliä.
 
Mitähän nuori polvi pitää esim. Helena Siltalasta ja Erik Lindströmin yhtyeestä?
 
"Ranskalaiset korot"

"Ranskalaiset korot"
 
Kiva ja helppo biisi. Suosikkejani.

...Hammondilla ovela värjyvä pulpahdus...
 
Anteeksi vanhan aiheeton nosto, mutta tämä on niin hienosti sanottu ettei paremmasta väliä. Soittoporukassamme jo vakiintunut termi. Tuosta tietää heti, miltä se kuulostaa. Kiitos. :-)

Periaate-tasolla minuakin kiinnostaisi tollanen todella paljon.