Etno, proge, latin ›

Niin, mikä se on?
 
Usein tulee mietittyä, että mikä ihme siinä jatsissa on niin hienoa. Suuri osa jatsistahan on vaan biisejä, joissa on kökkö melodia/teema, soolosoolosoolo, ja loppuun vielä se teema. Soittotaidon esittelyä ja tunteiden ilmaisua improvisaation avulla, sitäkö se on?
 
Ja nykyään vielä tuntuu, että jazz jotenkin olisi jäänyt polkemaan paikalleen. Kopioidaan vanhoja suuria muusikoita, eikä uutta ole enää jäljellä luotavaksi.
 
Erotan kyllä swingin bebopista ja fuusion freestä, mutta jos kuuntelee vaikka jotain bebop-levyä, niin aika tasapaksulta se välillä kuulostaa. Vain järjettömän teknistä soittoa, egoistista soittotaidon esittelyä.
 
Luin Dizzyn elämäkertaa (to be or not to bop), jossa hän sanoi jazzissa tärkeintä olevan soiton ja improvisoinnin. Näinkö on?
 
Niin, elikkä kertokaapas, mistä tässä jazzissa oikeasti on kyse?

Soittotaidon esittelyä ja tunteiden ilmaisua improvisaation avulla, sitäkö se on?
 
Se on lähestymistapa musiikkiin ja asioihin. Mun mielestä jazzin idea on kertoa, että asiat voi myös tehdä eri tavalla. Soittaja määrittelee siinä itsensä kolmella tasolla; yksilönä, osana "yhteisöä" ja linkkinä traditiossa.

Niin, mikä se on?
 
Usein tulee mietittyä, että mikä ihme siinä jatsissa on niin hienoa. Suuri osa jatsistahan on vaan biisejä, joissa on kökkö melodia/teema, soolosoolosoolo, ja loppuun vielä se teema. Soittotaidon esittelyä ja tunteiden ilmaisua improvisaation avulla, sitäkö se on?
 
Rakenneasiat näyttäis olevan kunnossa - jos ajatellaan vain kapeaa sektoria jazzista, mutta mielenkiintoinen toi sun ajatukses "kököstä melodiasta/teemasta".... Kerropa joku esimerkki.
 
Tai mä voisin heittää esimerkkejä mun mielestä hyvistä teemoista:
 
- Donna Lee
- Beautiful Love
- Aqua de beber
- Ron con con
- Segments
- Work song
- jne. jne. jne......
 
Tai okeestaan tollasen listan laatiminen on loputon suo ja sitäpaitsi sun kuvaama jazz on vaan pieni osa kenttää. Jos katsoit hiljattain tulleen Miles Davis dokkarin, niin varmaan huomasit, että hänkin soitti sekä perus mainstream beboppia (jota sinä kuvasit), että täysin läpisävellettyä musaa
 
Ja nykyään vielä tuntuu, että jazz jotenkin olisi jäänyt polkemaan paikalleen. Kopioidaan vanhoja suuria muusikoita, eikä uutta ole enää jäljellä luotavaksi.
 
Ja kuitenkin puhutaan musiikista, joka parhaiten pystyy hyödyntämään / hyödyntää uusia musiikkityylejä ja käyttämään niitä uusina elementteinä. Jazz ei parhaimmillaan ole musiikkityyli, vaan tapa tehdä erilaista musiikkia. Missä muualla on niin mopuolinen tarjonta, kuin jazzfestivaaleilla? Toisaalta, jos perinteet ovat niin hyvät, kuin ovat, pitää nekin muistaa. Miles sanoi jotenkin näin: "You have to look back to be able to get forward"
 
Erotan kyllä swingin bebopista ja fuusion freestä, mutta jos kuuntelee vaikka jotain bebop-levyä, niin aika tasapaksulta se välillä kuulostaa.
 
!?!?!? Mitähän levyä oot menny kuuntelemaan?
 
Vain järjettömän teknistä soittoa, egoistista soittotaidon esittelyä.
 
Ainahan näitä "sankarihevikitaristeja" löytyy joka musasta - jazzissa pahinpia esimerkkejä on ehkä Wynton Marsalis. Parhaimmillaan jazz, jonka kuvasit on juuri siinä tilanteessa ja muusikkojen vuorovaikutuksessa syntyvää upeaa ainutkertaista musiikkia
 
Luin Dizzyn elämäkertaa (to be or not to bop), jossa hän sanoi jazzissa tärkeintä olevan soiton ja improvisoinnin. Näinkö on?
 
Mikä musiikissa sitten pitäisi olla tärkeitä, jollei hyvä soitto? Kova melu ja sikamakeet kuteet? Dizzy on loistava esimerkki aina yhtä kiinnostavasta bebopsoittajasta. Hänen tuotantonsa jaksaisin kuunnella yhdeltä istumalta koska tahansa - no ehkä välillä pitäisi päästä kyllä vessaan...:-)
 
Niin, elikkä kertokaapas, mistä tässä jazzissa oikeasti on kyse?
 
Tän täytyy olla provo....;-)
 
Lue nyt kuitenkin, mitä ylle kirjoitin ja kuuntele jazzia, monenlaista jazzia.... paljon.... mutta varo: Voit saada tartunnan!
 
Tietysti helpottais, jos tietäis, mihin verrataan.

Menit jo arvaamaan, eli provohan se. Kyllä mä osaan jatsia arvostaa, mut enemmänkin haluaisin tietää, miten jatsia voisi kuvailla muille. Lainasin paria kaveriani äskeiseen, esim. tuosta tasapaksuudesta jne.
 
Mutta mikä se jatsin perusidea on? Improvisointi?

Menit jo arvaamaan, eli provohan se.
 
;-) Tästä on silti aina yhtä hieno "taittaa peistä"
 
Kyllä mä osaan jatsia arvostaa,
 
Näin mäkin olin ymmärtäny...
 
mut enemmänkin haluaisin tietää, miten jatsia voisi kuvailla muille.
 
Soittamalla niille levyjä? Jazz on semmosta perkelettä, että sen kuun telu melkein pitäis aloittaa juurilta. Suosittelepas kevereilles tota sivua:
 
http://www.redhotjazz.com/
 
Ei kai voi sanoo tasapaksuks?
 
Lainasin paria kaveriani äskeiseen, esim. tuosta tasapaksuudesta jne.
 
Kunhan höpöttävät tietämättömyyttään...:-) Olis oikeesti kiva tietää, mikä musa poikien mielestä on dynaamisempaa, kuin jazz?
 
Mutta mikä se jatsin perusidea on? Improvisointi?
 
Voi olla? Ainakin se on tärkeä osa jazzia.... Mikä on musiikin perusidea? Kumpi mahtoi olla ensin, biisit vai improvisaatio?

Niin, mikä on itseasiassa musiikin syvin olemus...mikä saa ihmisten tuntemaan erilaisia asioita kuullessaan ääniä. Miksi kuunnellaan musiikkia? Se millaista musaa kuuntelee ja mitä siinä arvostaa on sinänsä paljon pienempi juttu.

Emmä tiedä. Kai siinä jazzissakin on jotain oltava kun sitä kuuntelee. Eiköhän jokaisessa musatyylissä ole kuitenkin kyse siitä että se ruokkii jotain osaa aivoista niin että aiheutuu mielihyvää.

Tasapaksua on sen sijaan mikä tahansa, jota ei ymmärrä. Joidenkin mielestä Hevi, iskelmä tai vaikkapa räppi ja moderni klasari on tasapaksua, mutta se johtuu vain siitä että ei kyetä ymmärtämään nyansseja ja niitä "juttuja", jotka siihen musaan kuuluu.

Aika järee toi otsikko.
 
Itse tälläisena freebändeihin eksyneenä, pidän tärkeimpänä tietynlaista yhteisöllisyyttä. Se miten muu bändi reagoi sinun soittoosi ja miten sinä muiden. Se on vaan upeeta kun bändi parhaimmillaan toimii yhtenä isona organismina (huhuh, mitä tulee kirjoitettua).
Tähän tarvitaan porukkaa, jolla on tyylitajua (tai ennenminkin makua) ja suuren suuret korvat. Joukkoon eksynyt "kattokaa ku mä soitan"-heppu pilaa koko homman helposti.
On hyvä jos ymmärtää mitä improvisaatiolla tarkoitetaan ja omaa seikkailumieltä. Hyvä tekniikka on aina bonusta, mutta se ei saisi olla mielestäni pääasia.

Ja kuitenkin puhutaan musiikista, joka parhaiten pystyy hyödyntämään / hyödyntää uusia musiikkityylejä ja käyttämään niitä uusina elementteinä.
 
No enpä menis kyllä noin yleistämään. Kyllä ihan mikä musiikki vaan voi hyödyntää eri musiikkityylejä. Enemmän se on kiinni siitä musiikin tekijästä ja miten hyvin osaa yhdistellä eri tyylilajeja. Oli se sitten jazzmuusikko tai joku muu.

Mun mielestä ongelma jazzin tai oikeastaan minkä tahansa musiikin ymmärtämisessä on se, että määritellään musiikki liikaa pelkästään sen rakenteiden perusteella, eikä ajatella sen luonnetta. Toki nämä rakenteet on syntyneet, koska niiden avulla on havaittu pystyttävän ilmentämään musiikin luonnetta halutulla tavalla mutta ei ne ole mitään karsinoita, joiden sisään musiikki täytyy tunkea, eikä yksin näiden rakenteiden noudattaminen tee esim. jazzista jazzia tai bluesista bluesia.
 
Mun mielestä siinä Yleisen alueen "Jazzin ja bluesin ero" ketjussa oli hemmetin hyviä kirjoituksia esim. Notefixilta ja sormuselta tätäkin asiaa sivuten.

Jazzin syvin olemus.
Hm, aika vaikeeta, enkä asiasta paljoa tiedä, mutta sanon kuitenkin ;D
 
Eikös jazziin kuulu olennaisena osana improvisointi? Siksi sitä ehkä arvostetaankin niin paljon. Jos pystyy soittamaan tai laulamaan jazzia, on todennäköisesti hyvinkin paljon musikaalinen. Eli jazzi on kova laji, eikä siinä pärjää, jos ei ole oikeasti musikaalinen, lahjakas ja rohkeasti omaan näkemykseensä luottava tyyppi, joka vielä osaa kuunnella toisten musiikillisia fiiliksiä tässä ja nyt.
 
Miksi muuten kaikki kynnelle kykenevät haluavat laulaa jazzia? Keksitte varmaan monta iskelmälaulajaa ja klassista laulajaa myöskin, jotka veisaavat jazzstandardeja ilman impron häivähdystäkään!
Soittajista en niinkään tiedä.
 
En tarkoita, että suutari pysyköön lestissään, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nimenomaan jazz on se musa, mitä kaikki itseään kunnioittavat taiteilijat haluavat tehdä. Voipi tietty olla, että olen katkerana väärässä - minä raukka kun en koskaan pystyisi laulamaan saatika soittamaan jazzia! Taidot on muualle päin kallellaan.
 
Jazzin syvin olemus.
Ehkä se parhaimmillaan on kuitenkin niin puhdasta musiikkia ilman rajoitteita, että se menee suoraan suoneen.
Niin kuin kaikki muukin hyvä musiikki.
Mene ja tiedä.

Niin ja sen verran vielä, että mitenkä paljon jazz painottaa tekniikkaan, ja miten paljon lahjakkuuteen, tyyliin ja ilmaisuun?

mutta jotenkin tuntuu siltä, että nimenomaan jazz on se musa, mitä kaikki itseään kunnioittavat taiteilijat haluavat tehdä.
 
No jaa-a, ai että itseään kunnioittavat "taiteilijat" ei voi vääntää mitään muuta kuin jazzia. Jazzmuusikoissa henkilökohtaisesti monesti ärsyttää se että heidän mielestä jazz on kaiken muun musiikin yläpuolella ja että jazz on taidetta ja muu musiikki ei. Onhan jazz kyllä haastavaa ja siinä on paljon juttuja joita voi opiskella ja siitä löytää aina jotain uutta jne.... mutta niin on monessa muussa musiikissakin. Niin että rock tai vaikka elektroninen musiikkihan ei voi olla taidetta.

Niin ja sen verran vielä, että mitenkä paljon jazz painottaa tekniikkaan, ja miten paljon lahjakkuuteen, tyyliin ja ilmaisuun?
 

Varmasti kaikkea noita pitää olla, ja paljon. Olisi valehtelua sanoa että jazz ei olisi haastavaa. Riippuu tietysti millaista jazzia tekee, mutta ainakin mun mielestä jazz-muusikot ovat kyllä ihan muusikkoina ihan ylivoimaisia. Avoimesti ihailen ja nöyränä jazz-diggarina kuuntelen heitä ja ehkä sieltä joskus voi jotain oppiakin.

Mä voinkin esim. vain sanoa että vaikutteita on tietysti otettu jazzista, mutta en ikinä kehtaisi väittää että olisin edes lähelle jazz-muusikko. Se vaatii ihan oman omistautumisen ja paljon treeniä.

Varmasti kaikkea noita pitää olla, ja paljon. Olisi valehtelua sanoa että jazz ei olisi haastavaa. Riippuu tietysti millaista jazzia tekee, mutta ainakin mun mielestä jazz-muusikot ovat kyllä ihan muusikkoina ihan ylivoimaisia. Avoimesti ihailen ja nöyränä jazz-diggarina kuuntelen heitä ja ehkä sieltä joskus voi jotain oppiakin.

Mä voinkin esim. vain sanoa että vaikutteita on tietysti otettu jazzista, mutta en ikinä kehtaisi väittää että olisin edes lähelle jazz-muusikko. Se vaatii ihan oman omistautumisen ja paljon treeniä.
 
No höh. Mulla ei siis ole mahdollisuuksia jazzin parissa, kun en kovin kummoinen ole soittotekniikaltani. No, ainahan sitä voi kuunnella ja diggailla, sekä tietenkin ottaa vaikutteita omaan musiikkiinsa. Eikö?

No höh. Mulla ei siis ole mahdollisuuksia jazzin parissa, kun en kovin kummoinen ole soittotekniikaltani.

Sä voit olla ihan mitä tahansa. Tossa iässä voi vielä kehittyä vaikka millaiseksi muusikoksi. Jos jazz-muusikoksi haluaa niin siittä vaan opettelemaan. Opettelua tämä koko elämä on muutenkin ja valmista ei tule koskaan.

Pitää valita vaan millaista musaa haluaa tehdä.

Sä voit olla ihan mitä tahansa. Tossa iässä voi vielä kehittyä vaikka millaiseksi muusikoksi. Jos jazz-muusikoksi haluaa niin siittä vaan opettelemaan. Opettelua tämä koko elämä on muutenkin ja valmista ei tule koskaan.

Pitää valita vaan millaista musaa haluaa tehdä.
 
Ai voi kehittyä vai? Viimeiset 10 vuotta on soiton treenamisen osalta menny vähän niin ja näin, oon aika paljon jäljessä. Mutta ei musta kyllä soittajaa tulekaan, ei se mulle riitä. Katsoo nyt. Valinta on vähän hankalaa, kun on niin paljon kiinnostavia vaihoehtoja. Itse asiassa, miksi pitäisi valita, _millaista_ musaa haluaa tehdä, eikö riitä, että haluaa tehdä musaa? Oli se sitten jatsia tai ei..

Sä voit olla ihan mitä tahansa.Pitää valita vaan millaista musaa haluaa tehdä.
 
Nimenomaan. Ei se tarkoita et pitää olla hirveän hyvä tekniikka et voi soittaa jazzia. Enemmän se on kiinni fiiliksestä ja että mitä soittaa. Ei Miles Davisilläkään ollut mikään huippu tekniikka eikä se yleensä soita mitään nopeita juttuja mut se vetää fiiliksellä

Nimenomaan. Ei se tarkoita et pitää olla hirveän hyvä tekniikka et voi soittaa jazzia. Enemmän se on kiinni fiiliksestä ja että mitä soittaa. Ei Miles Davisilläkään ollut mikään huippu tekniikka eikä se yleensä soita mitään nopeita juttuja mut se vetää fiiliksellä
 
Eli mikä sitten on tärkeintä? Jos nyt unohdetaan tekniikan hillitön opetteleminen (ei minusta ainakaan mitään hevitiluttajaa tule, se on varma), niin mikä on tärkeää?
 
Menee offtopiciksi, mutta ei huonoon suuntaan.

Mutta ei musta kyllä soittajaa tulekaan, ei se mulle riitä.

Mitä sitten? Sinänsä on hyvä että on tavoitteet korkealla. Mä olin kyllä sun iässä vielä soittaja ihan henkeen ja vereen. Mutta mikään ei yleensä mene oikeastaan niin kuin suunnittelee ja tarkistuksia ja uudelleenarviointeja pitää tehdä koko ajan.


Itse asiassa, miksi pitäisi valita, _millaista_ musaa haluaa tehdä, eikö riitä, että haluaa tehdä musaa? Oli se sitten jatsia tai ei..

Jassissa ja klasarissa pitää mun mielestä valita, koska ne vaatii pitkäjänteistä opiskelua. Ei käy ihan tosta noin vaan.

Mitä sitten? Sinänsä on hyvä että on tavoitteet korkealla. Mä olin kyllä sun iässä vielä soittaja ihan henkeen ja vereen. Mutta mikään ei yleensä mene oikeastaan niin kuin suunnittelee ja tarkistuksia ja uudelleenarviointeja pitää tehdä koko ajan.
 
Meinaan, että mä en vaan halua soittaa, mulle musiikki aukeaa enemmän kokonaisuutena. Säveltää, tuottaa, jotakin. Toki sekin vaatii soiton opettelua, mutta pelkkä soittaminen ei jaksa kiinnostaa. Suurin halu on tehdä omaa musiikkia, sellaista kuin haluaa...

Jassissa ja klasarissa pitää mun mielestä valita, koska ne vaatii pitkäjänteistä opiskelua. Ei käy ihan tosta noin vaan.
 
No, ehkäpä pop/jazz -puolelle suuntaudun, koska se on lähempänä suurta yleisöä. Eihän sitä nyt pelkästään itsellensä jaksa musaa tehdä, pitäähän sitä muidenkin kuulla. Ja niin, hommasta pitäisi vielä saada elanto.. :)