Etno, proge, latin ›

Ajattelin pistää uuden aiheen. Montgomerystä ei ole täällä paljon puhuttukaan, joten nyt voisi sitten laittaa juttua tästä jazzin taiturista. Mitkä olisi hyviä levyjä kyseiseltä herralta? Joitain hyviä harjoittelukappaleita.

Joitain hyviä harjoittelukappaleita.
 
En osaa, mutta harjottelemisen aloittelisin vaikkapa West Coast bluesin ja D-natural bluesin lickeistä. Ja jättäisin myös siihen :)

Mitkä olisi hyviä levyjä kyseiseltä herralta?
 
"The Incredible Jazz Guitar of Wes Montgomery" sekä "So Much Guitar" on ne kuuluisimmat ja arvostetuimmat. Mitä sen jälkeen kannattaisi hankkia - siitä minäkin kuulisin mielelläni. Äijällähän on myös semmoista smooth-tuotantoa johon ei kannata koskea pitkällä tikullakaan (siis jotain vesitettyjä instrumentaaliversioita jostain poppikappaleista) joten ei kannata ainakaan ostaa levyjä tietämättä niistä mitään

Äijällähän on myös semmoista smooth-tuotantoa johon ei kannata koskea pitkällä tikullakaan (siis jotain vesitettyjä instrumentaaliversioita jostain poppikappaleista) ---
 
Nehän on ihan kivaa kuunneltavaa nekin. "California Dreamin'" jne.

Tuolta löytyy koko tuotanto.
 
http://www.edfila.com/wes/

Nehän on ihan kivaa kuunneltavaa nekin. "California Dreamin'" jne.
 
Joo, sieltä löytyy letkeän groovyä kamaa...
 
Marhaat jutut on mun mielestä alkupään jazzin (joka on siis erittäin hyvää sekin, esmes trio-levytykset) ja sen loppupään viihde hommelin välissä. Niitä missä alkoi olla jo jossain määrin orkestraatiota, mutta ei ihan vedetty vielä ikivihreitä paatoksella.
 
Helpoimmalla pääsee jos käy lähimmästä musakaupasta hakemassa Verven TalkinŽ Jazz sarjan Wes Montgomery -levyn. Siinä ne parhaat taitaa olla.
 
Mutta ei munsta Wesin tuotannossa ole silkkaa paskaa ollut milloinkaan. Hyvää matskua kaikki.

Ajattelin pistää uuden aiheen. Montgomerystä ei ole täällä paljon puhuttukaan, joten nyt voisi sitten laittaa juttua tästä jazzin taiturista. Mitkä olisi hyviä levyjä kyseiseltä herralta? Joitain hyviä harjoittelukappaleita.
 
Ainakin Helmet-kirjastoissa on saatavilla 12 CD:n boksi The Complete Riverside Recordings josta riittää iloa pitkäksi aikaa. Ja sitten kirjastosta löytyy myös Jamey Aebersoldin Play-a-long cd/nuotti jonka kanssa huomaa nopeasti kuinka helpolta Wes sai kaiken kuullostamaan. Ja kirjastosta löytyy myös DVD Legends of Jazz Guitar (Volume one) josta löytyy matskua kaksi tv-keikkaa (+ bonuksena vielä Joe Pass, Barney Kessel ja Herb Ellis).

Urkuwizardi Jimmy Smithin kanssa tehdyt duo-levytykset on makeita. Dynamic Duo ym. Smokin' at the Half Note on legendaarinen livelevy vuodelta -65 – ehkä parasta tuon ajan Wesiä.

Urkuwizardi Jimmy Smithin kanssa tehdyt duo-levytykset on makeita.
 
Joo, minäkin tykkään. Onhan nämä Down by the Riversidet ja O.G.D. (road song)it ihan mahtavia. Taitaa olla molemmat dynamic duo -levyllä? Tai sitten muistan väärin.
 
Ja vielä edittinä Jimmy Smithistä että vetipä harvinaisen tylsän keikan Imatralla viime kesänä. Ensin äijä kannetaan lavalle kolmen miehen voimin, käsi paketissa ja tuulipuvun takki harteilla. Sitten sitä samaa bluesin renkutusta päälle tunti ja vähän väliä rumpalin piti hehkuttaa että "Ladies and gentlemen, Jimmyyyyyyyyy Smiiiiiiiiiiiiiiiith! Hey, make some BLUES, Jimmy Smith!" :(

itse olen kuunnellut the wes montgomery trion,
a dynamic new sound:guitar organ drums .
hammondi ja kitara sointuvat hyvin ja
sopii tiettyyn tunnelmaan..

En jaksa alkaa ylistelemään liikaa, sanon lyhyesti kantani.
Paras genressään. Helvetin musikaalista, mielikuvituksellista ja eheää soittoa jossa ei ajauduta umpikujaan vaan mennään eteenpäin kuin kerrottaisiin tarinaa.
Kaikki W.M.:n levytykset ovat kuunneltavaa kamaa, niitä on vain liian vähän.

Wes tunnettiin myös lempinimellä "Rev", koska oli muusikoksi hyvin kunnollinen. Ei ryypännyt ollenkaan eikä viettänyt muutenkaan paheellista elämää. Kärsi myös lentopelosta; esim. kun muu bändi lensi vaikka Chicagosta Floridaan keikalle, niin Wes ajoi autolla perässä – aika hyvät kilometrit!