Etno, proge, latin ›

Suomessahan ainoa kunniallisiin myyntilukuihin yltänyt progelevy lienee Wigwamin Nuclear Nightclub, joka möi aikoinaan kultaa muistaakseni melko nopeastikin.
Mutta mikä on asia maailmanlaajuisella taholla, uskoisin Jethro tullinkin tapaisten kyberbändien yltäneen huimiinkin lukemiin vaikkapa nyt thick as a brickin kaltaisine ikivihreine albumeineen. Sama koskenee vaikkapa nyt Pink Floydia tahi Yesiä ja Genesistä.
(ja aiheeseen kuulumatta, eikös Jethro ole maailman enitentienaavia orkestereita tätä nykyä?)

Suomessahan ainoa kunniallisiin myyntilukuihin yltänyt progelevy lienee Wigwamin Nuclear Nightclub, joka möi aikoinaan kultaa muistaakseni melko nopeastikin.
 
Ei proget hirmuisia myy. Tuokin levy lasketaan progeen vain, koska se on Wigwam - nimikkeellä.

Suomessahan ainoa kunniallisiin myyntilukuihin yltänyt progelevy lienee Wigwamin Nuclear Nightclub, joka möi aikoinaan kultaa muistaakseni melko nopeastikin.
Mutta mikä on asia maailmanlaajuisella taholla, uskoisin Jethro tullinkin tapaisten kyberbändien yltäneen huimiinkin lukemiin vaikkapa nyt thick as a brickin kaltaisine ikivihreine albumeineen. Sama koskenee vaikkapa nyt Pink Floydia tahi Yesiä ja Genesistä.
(ja aiheeseen kuulumatta, eikös Jethro ole maailman enitentienaavia orkestereita tätä nykyä?)
 
Eikös Pink Floydin Dark side of the moon ollut listoilla Amerikoissa toistakymmentä vuotta vai enemmänkin?

Eikös Pink Floydin Dark side of the moon ollut listoilla Amerikoissa toistakymmentä vuotta vai enemmänkin?
 
Jeah. Eikös ne joutunu muuttamaan sitä Billboard systeemiä että saatais se levy pois? Olenko oikeessa?

Jeah. Eikös ne joutunu muuttamaan sitä Billboard systeemiä että saatais se levy pois? Olenko oikeessa?
 
Olet. DSotM on edelleen kaikkien aikojen kovin listamenestyjä.
 
70-luvulla suurimmat nimet (Pink Floyd, Yes, Genesis, Jethro Tull, King Crimson) myivät suuriakin määriä ja usea levy päätyi vähintään listojen top viiteen molemmin puolin Atlanttia, osa ihan ykköseksikin asti. 80-luvulla hommaa jatkoivat ainakin Rush, joka on joidenkin arvioiden mukaan myynyt 40 miljoonaa levyä urallaan, sekä Marillion.

70-luvulla suurimmat nimet (Pink Floyd, Yes, Genesis, Jethro Tull, King Crimson) myivät suuriakin määriä ja usea levy päätyi vähintään listojen top viiteen molemmin puolin Atlanttia, osa ihan ykköseksikin asti. 80-luvulla hommaa jatkoivat ainakin Rush, joka on joidenkin arvioiden mukaan myynyt 40 miljoonaa levyä urallaan, sekä Marillion.
 
Rush oli muistaakseni kolmanneksi tai neljänneksi eniten levyjä myynyt bändi amerikan markkinoilla
 
"Ei proget hirmuisia myy." -Jussiohman
 
Jos tupunar bellssi on progea niin sehän on Virginin myydyin levy (jotain 15 miljoonaa myyty)

Mikäköhän mahtaa olla King crimsonin suurin listamenestys?

kyllähän krimson uusin nousi suomessakin listalle, joku oisko ollu sija 24.

Mikäköhän mahtaa olla King crimsonin suurin listamenestys?
 
Debyytti oli Britanniassa viides, In the Wake of Poseidon neljäs. Jenkeissä ei kovin kummoisia listasijoituksia.

ELPin Tarkus taisi nousta jenkeissä peräti sijalle 2. Ja pari sinkkuakin heiltä siellä menestyi, Lucky Man ja From The Beginning.

ELPin Tarkus taisi nousta jenkeissä peräti sijalle 2.
 
Tietolähteeni väittää, että "vain" 9. Briteissä kuitenkin listakärkeen. Hyvin myivät ennen Love Beachia...

Kyllä joku Pink Floydin levy myi muistaakseni jotain 23 miljoonaa kappaletta. Niin ainakin luki Q-Magazinen jossain Top-50.

Kyllä joku Pink Floydin levy myi muistaakseni jotain 23 miljoonaa kappaletta. Niin ainakin luki Q-Magazinen jossain Top-50.
 
Dark Side of the Moon ja The Wall ovat olleet melkoisia myyntitykkejä.

Löysin netin syövereistä dokumentin nimeltä British Tv Documentry Top Ten Progressive. Siinä esitellään 10 brittilistalla parhaiten menestynyttä progebändiä. Myyntilukuhen perusteella ainakin nämä dinosaurukset ovat myyneet paremmin kuin hyvin. Mainio dokkari.
 
Näin dokumentin mukaan:
 
1. ...
2. ...
3. ...
4. ...
5. Yes
6. Emerson Lake & Palmer
7. Rush
8. Hawkwind
9. King Crimson
10. Camel
 
Ikävä kyllä dokkari on kolmessa osassa ja minulla on vain kaksi ensimmäistä joten neljän kärki ei ole selvillä. Ei tosin tarvitse olla kummoinen ruudinkeksijä noita arvaillessaan kun listasta puuttuu mm. Pink Floyd, Jethro Tull ja Genesis. Hawkwind oli mulle ylläri.
 
Yllättävää, että vaikka proge ei tosiaankaan ole massojen suosiossa on tietyt progebändit myyneet ihan hemmetisti.

Ikävä kyllä dokkari on kolmessa osassa ja minulla on vain kaksi ensimmäistä joten neljän kärki ei ole selvillä.
 
Löysin netistä, ELP-postituslistalta koko listan:
 
4. Jethro Tull
3. Moody Blues (!)
2. Genesis
1. Pink Floyd
 
(http://www.brain-salad.com/Digest/b … ck-issues/2001/elp-digest-11-03.txt)

Yllättävää, että vaikka proge ei tosiaankaan ole massojen suosiossa on tietyt progebändit myyneet ihan hemmetisti.
 
Kyllähän proge nimenomaan oli 70-luvulla melkolailla massojen suosiossa.

Kyllähän proge nimenomaan oli 70-luvulla melkolailla massojen suosiossa.
 
70-luvun alkupuolella siis...? Sitten tuli punkki kun populaarimusiikki oli kehittynyt niin hyväksi että suuret ihmismassat (joista 80% on **sipäitä) olivat sitä mieltä että nyt pitää saada jotain huonompaa. (Samoin myös funk teki tilaa discolle ja fuusion vesitti Bob James smoothiksi (joo ei se BJ nyt ainoa ollut mutta tunnetuin)).
 
Nykyäänkin proge olisi varmaan suositumpaa kuin mitä se on mutta about 90% musiikinkuuntelijoista kuulee bändejä listoilta ja radiosta eikä etsi niitä silleen että mikä on musiikin historiassa ollut arvostettua (paitsi jotain aina hypetettyjä biitlesejä).

70-luvun alkupuolella siis...? Sitten tuli punkki kun populaarimusiikki oli kehittynyt niin hyväksi että suuret ihmismassat (joista 80% on **sipäitä) olivat sitä mieltä että nyt pitää saada jotain huonompaa.
 
Kyllä Floydit ja Yesit pitivät suosionsa 70-luvun lopullakin, arvostus vain laski. Ja en allekirjoita tuota punkin huonontavaa vaikutusta, paremminkin puhdisti ilmaa.
Sääli vaan, että siinä kävi vähän heikommin sellaisille progressiivisille yhtyille joita punkkaritkin arvostivat (tietenkin aluksi salaa), esim. Can ja VDGG. Heikommalla tarkoitan levy-yhtiöiden tukea, mm. Virgin antoi tylysti kenkää Henry Cow:lle, Canille, Wigwamille ym. Ei sentään Oldfieldille!;)

Ei sentään Oldfieldille!
 
...joka oli tehnyt kännissä erittäin pitkäkestoisen levytyssopimuksen, ja jota pyydettin tekemään mahdollisimman poppia musiikkia

Debyytti oli Britanniassa viides, In the Wake of Poseidon neljäs. Jenkeissä ei kovin kummoisia listasijoituksia.
 
Jotenkin näin kuvittelin asian olleen.