Etno, proge, latin ›

Nimetkää 3 mielestänne parassoundista progelevyä ajalta ennen 90-lukua..(tämä liittyy opinnäytetyöhöni, teen progeäänityksen..)
 
Kiitos.

In The Court Of Crimson Kingin virvelisaundi ansaitsee maininnan tähän threadiin.

Nimetkää 3 mielestänne parassoundista progelevyä ajalta ennen 90-lukua
 
Pink Floyd : Dark Side of the Moon
Camel : Moonmadness
Genesis : Selling England by the Pound
 
Nuo nyt ainakin kuulostavat aikalailla taivaallisilta myös soundiensa puolesta.

Hyvät:
 
Jethro Tull - Thick as a brick, A passion play (äänimaailma!), Warchild, Songs from the wood
 
Muutkin ovat kelposoundisia aikaansa nähden, mutta nuo nousevat ehkä ylimmiksi.
 
Genesis - Selling England by the pound
King Crimson - Red (just sopivan rupinen)
 
Listaa kurottelee monetkin levyt, kuten Kansasin Point of know return
 
Huonot
 
Kasarilla toimineiden tai sille jämähtäneiden neoprogettajien levyt (Pendragon, Casino yms.)
Ylikliiniset, turbokompressoidut, yleensä metallisempaan suuntaan kallistuvien progebändien levyt
Genesiksen piereskelylevyt (eli Foxtrotia vanhemmat)
Magman levyt ja suurin osa, ellei kaikki kraut- yms. mölinälevyt, tosin vähän tarkoitushakuisestikin ehkä
 
EDIT: No nuo ylikliiniset on just niitä post-kasari -juttuja, eli eivät käytännössä kuulu kysymyksen piiriin.

Hyvie:
Jethro Tull - Songs from the wood
King Crimson - THRAK
ELP - Tarkus
Yes - Close to the edge
 
Siinähän noita. Yllätys pyllätys, kaikki muutenkin hyviä.

Rush-Hemispheres ehdottomasti! Myös Moving Pictures-levyllä soundit toimii.
 
Aerodactevin viitaama ylikliinisyys hehkuu ehkä parhaiten Yesin biisistä Owner of a Lonely Heart. Kappalehan on joskus muistaakseni äänestetty parhaiten tuotetuksi biisiksi kautta aikojen. No, ylikliininen tai ei, ne akustiset parin sekunnin lisäkitarapläjäykset kuulostavat kyllä biisissä mainioille.

Bondage Fruit - recit - ...ei uskoisi live levyksi.
Henry Cow - western culture - ...inhaa ja ilkeetä.
Pekka Pohjolan keikat ...ihan kuin levyltä kuuntelis.

EDIT: Luin taas kysymyksen oikein.
 
Mutta Red jyrää.

M.Oldfield - Five Miles Out (on progea, ja on hyvät soundit. Erityisesti Tom Newmanin tuottamalla nimiraidalla)

Noh noh, ehkä enemmänkin metallilevy (mutta myös progea mukana), mutta Toolin Lateralus sisältää kyllä mielestäni maailman hienoimmat soundit. Ne on vaan aika kylmät ja metalliset joidenkin mieleen...

Noh noh, ehkä enemmänkin metallilevy (mutta myös progea mukana), mutta Toolin Lateralus sisältää kyllä mielestäni maailman hienoimmat soundit. Ne on vaan aika kylmät ja metalliset joidenkin mieleen...
 
Ennen 90-lukua...

Pink Floyd : Dark Side of the Moon
Camel : Moonmadness
Genesis : Selling England by the Pound
 
Vaihdan Genesiksen tilalle RUSHin Moving Picturesin sillä se on tehty ennen 90-lukua ja on progea ja siinä on maailman parhaat söyndit.

Pink Floyd : Dark Side of the Moon
Camel : Moonmadness
Genesis : Selling England by the Pound
 
Nuo nyt ainakin kuulostavat aikalailla taivaallisilta myös soundiensa puolesta.
 
Nuo meinasin itsekin sanoa, mutta ehdit ensiksi ;-)

Moni on tästä eri mieltä, mm. pari levykriitikkoa, mutta Beingissä on mielestäni loistava saundimaailma. Urkujen ja basson sun muiden soljuva, täyteläinen yhteissaundi on tosi erikoisen ja hauskan kuuloinen. Semmonen, mitä en ole muilla levyillä kuullut.

Jukka Gustavson - Toden toistoa (soi nyt, pehmeetä)
Haikara - s/t (saxophone ja kitari sekä laulu on kumman hyviä verrattuna kakkoslevyyn ja vähän muuhunkin siis soundillisesti)
Yes - Fragile (ehkä ehodottomin hyvyys tällä listalla, sen huomaa jo ensimmäisellä minuutilla)
Frank Zappa - Apostrophe(')
No ja sitten tietysti se Sgt. Peppers.

In The Court Of Crimson Kingin virvelisaundi ansaitsee maininnan tähän threadiin.
 
Kyllä. Pidän muutenkin Crimsonin alkutuotannon soundista. Pekka Pohjolan Harakka-Bialopokku (vaimikäsenytolikaan) on myös miellyttävä korvalle, mutta tähän vaikuttaa aika vahvasti tunnepuoli (ensimmäinen tuttavuus Pohjolan tuotannosta, ja iski aikoinaan erittäin kovaa).

Tasavallan Presidentti!!!

Gentle Giantin useampikin levy, ehkä Three Friends jotenkin omalla tavallaan erityisen hyvä, juuri soundien suhteen.

Camel : Moonmadness
 
AIvan.

Gentle Giantin useampikin levy, ehkä Three Friends jotenkin omalla tavallaan erityisen hyvä, juuri soundien suhteen.
 
Tuli eilen taas pitkästä aikaa kuunneltua noita GG:n levyjä ja minua eniten viehättää The Power And The Gloryn soundimaailma. Shulmanilla on taasen bassosoundi parhaimmillaan Interview:lla.:)
 
Muutama muu:
 
Hatfield & The North: s/t (etenkin basso ja koskettimet)
Van Der Graaf Generator: Still Life (etenkin urut ja foni)
Todd Rundgren: A Wizard, A True Star (olen aina pitänyt Rundgrenin loihtimista rumpusoundeista, monien mielestä varmaan aika huonotkin)
Pink Floyd: Animals (sopivan rosoinen ja vihainen, sopii levyn synkeään tunnelmaan)
Ambrosia: s/t (sopivasti ylituotettu ja sliipattukin, sopii levyn progepoppiin)
Greenslade: Spyglass Guest (varsinkin Andy McCullochin loistavat rumpusoundit)