Etno, proge, latin ›

Tuntuu vähän siltä kuin muusikoita ei osata arvostaa täällä suomessa. Homma on niin nihkeätä taloudellisesti että on melkein asuttava tien päällä (on the road) jos keikkamuusikkona meinaa leipänsä saada. Periaatteessa olisi aika paukku jos kaikki liiton muusikot menisivät lakkoon ja lopettaisivat soittamisen kokonaan. Viimeistään siinä vaiheessa nämä ohjelmatoimiston riistäjät ja turakaiset menisivät hiljaiseksi kun musiikki ei soisikaan.
 
Sitä ei voi monet käsittää ollenkaan kuinka suuri intohimoinen asia on musiikki muusikolle. Yleisesti luullaan että se on kuin tenniksen peluu amatööripelaajalle, eli jos ei kiinnosta niin sen voi lopettaa. Mutta se on aivan jotain muuta.
 
Rock kulttuurissa taas palvotaan henkilöitä ja tuotteistettu musiikkikulttuurin kohderyhmä palvoo pelkästään ulkoista kuorta.
 
Kuppikunnilla on luonnollisesti suuri vastuu tämän arvostuksen puutumisessa. Kun kuulin eräältä amerikassa asuvalta suomalaiselta jazz rumpalilta että amerikassa muusikot tukevat enemmän toisiaan tyyliin sanomalla usein toiselle "good for you". Täällä taas meininki on aivan eri kun jokainen kuuluu omaan kuppikuntaan jossa on omat hierarkiat. Hyväksyntää on naurettava hakea pelkän musiikin genren sisältä mutta usein tuntuu olevan niin että tyylit ollaan edelleen jaoteltu kuin kirjaston lokerot ja tyylin mukaiseen lokeroon on valmiita niin monet menemään sisään. Kun vain luovuttaisiin näistä genre käsitteistä niin alkaisi vähän enemmän muuttua synergisemmäksi toiminnaksi tämä musiikin välinen kommunikointi sosiaalisesti.

Tuntuu vähän siltä kuin muusikoita ei osata arvostaa täällä suomessa. Homma on niin nihkeätä taloudellisesti että on melkein asuttava tien päällä (on the road) jos keikkamuusikkona meinaa leipänsä saada. Periaatteessa olisi aika paukku jos kaikki liiton muusikot menisivät lakkoon ja lopettaisivat soittamisen kokonaan. Viimeistään siinä vaiheessa nämä ohjelmatoimiston riistäjät ja turakaiset menisivät hiljaiseksi kun musiikki ei soisikaan.
 
Ei. Siinä vaiheessa levyjen myynti alkaisi kasvaa huimasti...
 
Sitä ei voi monet käsittää ollenkaan kuinka suuri intohimoinen asia on musiikki muusikolle. Yleisesti luullaan että se on kuin tenniksen peluu amatööripelaajalle, eli jos ei kiinnosta niin sen voi lopettaa. Mutta se on aivan jotain muuta.
 
Tämä nyt koskee kaikkia taiteilijoita. Ja vähän muitakin. Se että tituleeraa itseään muusikoksi, ei vielä riitä tuomaan leipää pöytään. Oli sitten kuinka intohimoinen siinä hommassaan.
 
Rock kulttuurissa taas palvotaan henkilöitä ja tuotteistettu musiikkikulttuurin kohderyhmä palvoo pelkästään ulkoista kuorta.
 
Tottakai, musiikista vähemmän tietäville sitä kautta on helpompi myydä tuotetta. Tuskimpa kovinkaan isoja massoja saadaan liikkelle jos musiikkia markkinoidaan tyyliin: "Tässä biisissä on tahtilajina 5/4!"
 
Kuppikunnilla on luonnollisesti suuri vastuu tämän arvostuksen puutumisessa. Kun kuulin eräältä amerikassa asuvalta suomalaiselta jazz rumpalilta että amerikassa muusikot tukevat enemmän toisiaan tyyliin sanomalla usein toiselle "good for you". Täällä taas meininki on aivan eri kun jokainen kuuluu omaan kuppikuntaan jossa on omat hierarkiat. Hyväksyntää on naurettava hakea pelkän musiikin genren sisältä mutta usein tuntuu olevan niin että tyylit ollaan edelleen jaoteltu kuin kirjaston lokerot ja tyylin mukaiseen lokeroon on valmiita niin monet menemään sisään. Kun vain luovuttaisiin näistä genre käsitteistä niin alkaisi vähän enemmän muuttua synergisemmäksi toiminnaksi tämä musiikin välinen kommunikointi sosiaalisesti.
 
Jenkkilässä arkipäivän puheeseen kuuluu smalltalk, joka taas ilmenee ylenpalttisena kehumisena. Sillä ei nyt välttämättä tarkoiteta juuri mitään.
 
Olenpa negatiivinen. Mutta minkäs teet...

Rock kulttuurissa taas palvotaan henkilöitä ja tuotteistettu musiikkikulttuurin kohderyhmä palvoo pelkästään ulkoista kuorta.
 
joo, ja kaikki jazzarit on ylimielisiä kusipäitä...
 
ei pidä ehkä kuitenkaan yleistää. mä myönnän ekana, että 99% rokkareista on poseriääliöitä, jotka ei erota persreikäänsä pistorasiasta, mut pitää kuitenkin muistaa, että poikkeuksiakin on.
 
mut joo, oon periaatteessa samaa mieltä sun kanssas. mä oon lievässä krapulassa eikä ajatus juuri nyt kulje mitenkään mainiosti.

Tuntuu vähän siltä kuin muusikoita ei osata arvostaa täällä suomessa. Homma on niin nihkeätä taloudellisesti että on melkein asuttava tien päällä (on the road) jos keikkamuusikkona meinaa leipänsä saada. Periaatteessa olisi aika paukku jos kaikki liiton muusikot menisivät lakkoon ja lopettaisivat soittamisen kokonaan. Viimeistään siinä vaiheessa nämä ohjelmatoimiston riistäjät ja turakaiset menisivät hiljaiseksi kun musiikki ei soisikaan.

 
Ekana lopettaisin sen liiton kuitenkin - nyt ei oo enää vuosi -85, vaan 2004. Toi liiton toiminta on sitä 'ravintolamuusikko' -sekoilua... Nehän on sen työehtosopimuksen väsännyt. Eli ei se ohjelmatoimisto ole se pahin mörkö; se vaan tulee ekana vastaan :).
 
Ois hauska tietää, miten paljon noita 'perinteisiä ravintolamuusikoita' on enään tänäpäivänä kaikista suunnilleen elantonsa musiikista ansaitsevista. Väitän, että lukema on ihan eriainen kuin esim. 15v. sitten. Ja liiton näkökulmasta tommoinen jazz/rock/ym. niputetaan yhteen ja samaan... Toista se on 'ravintolamuusikolle', jolle parkettikin pitää olla lakattu oikealla lailla! :).
 
Sori jos joku pahastui! älkää alkako flamettaa :). Paljon vaan se liitto saa muuttua että se olis _muusikoide_ liitto :).

Jenkkilässä arkipäivän puheeseen kuuluu smalltalk, joka taas ilmenee ylenpalttisena kehumisena. Sillä ei nyt välttämättä tarkoiteta juuri mitään.
Olenpa negatiivinen. Mutta minkäs teet...
 
Voi olla, että sillä ei tarkoiteta mitään, mutta tommoinen yleis 'hyvä fiilis' vaikuttaa positiivisesti. kokeile jos et usko :). Kyllä tuolta on paljon opittavaa (ja varottavaa! :) ainakin semmoisen positiivisen asenteen kannalta.

Voi olla, että sillä ei tarkoiteta mitään, mutta tommoinen yleis 'hyvä fiilis' vaikuttaa positiivisesti. kokeile jos et usko :). Kyllä tuolta on paljon opittavaa (ja varottavaa! :) ainakin semmoisen positiivisen asenteen kannalta.
 
Suomessa se vaan tuntuu helposti päälle liimatulta ja voi jopa aiheuttaa negatiivista reaktiota.
 
Jenkeissä taas suomalaisena tuo tuntui ihan pelleilyltä, sillä selvää oli ettei sitä tarkoitettu tosissaan.

Ekana lopettaisin sen liiton kuitenkin - nyt ei oo enää vuosi -85, vaan 2004. Toi liiton toiminta on sitä 'ravintolamuusikko' -sekoilua... Nehän on sen työehtosopimuksen väsännyt. Eli ei se ohjelmatoimisto ole se pahin mörkö; se vaan tulee ekana vastaan :).
 
Aika luonnollistahan tuo on, koska ainoastaan ravintolamuusikoihin voi soveltaa työehtosopimuksen mukaista palkaa. Kuuntelijoille ei hieman kärjistäen ole väliä kuka humpaa ravintolassa soittaa, joten sama työehtosopimuksen mukainen palkka vaan kaikille soittajille. Rock puolella taas bändit/artistit soittaa pääosin omia biisejä. Aika suosittu bändi/artisti saa olla että pystyy vaatimaan ohjelmatoimistolta/ravintolalta kunnollista liksaa.

Muusikot ovat pahempia kuin sivarit.

Itse näen homman niin, että toisaalta muusikkona olemisen imago on parantunut kovasti viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana.
 
60-luvulle tultaessa etenkin rytmimusan puolella muusikon stereotyyppi oli alkoholi(moni-)ongelmainen turakainen joka ei viitsinyt hankkia itselleen päivätyötä. Siis niinkuin ei-muusikoiden mielissä. Klasarihomma oli sitten katu-uskottavampaa juopottelua. Tietysti stereotyyppinä.
 
Töitä oli paljon enemmän suhteessa taitavien muusikkojen määrään. Tänä päivänä alalla on pakko elellä siistimmin, enää järkkärit ja yleisö eivät siedä 60-luvun meininkiä. Samalla ammattitaitoisten muusikkojen määrä suhteessa keikkojen määrään on huikeasti suurempi.
 
Kilpailu on siis koventunut huomattavasti. Sen vuoksi pitää asua bussissa jos meinaa keikoilla elää. Vain kaikista terävin kärki pääsee liksoissa sille tasolle että voi tulla toimeen alle 20 keikalla kuussa.
 
Jos arvostus = liksat, silloin voidaan varmaan puhua siitä että arvostus on laskenut kun tarkastellaan keskiarvoliksoja alalla suhteessa rahan arvoon tänä päivänä. Tosin, tällä mittarilla suomessa muusikon työ on arvostetumpaa kuin jenkkilässä. Siellä on vielä tiukempaa elättää itsensä musalla kuin täällä, oikeasti!!
 
Jos arvostus = sosiaalinen status, silloin luulisin että arvostuksen voidaan katsoa nousseen. Enää muusikko = juoppo heittiö, ei ole se mistä lähdetään. Tosin, en voi osoittaa käsitystäni millään tutkimuksella. Siksi puhun mutupohjalta. Voin siis yhtä hyvin olla väärässäkin.
 
Yhteiskunnallisesti taide ei tule uskoakseni koskaan olemaan rahassa mitattuna isosti arvostettu asia. Kännyköiden tekeminen esim. on, se tuo valtiolle paljon enemmän verorahaa kuin vaikkapa musiikkiala. Musiikki voi olla tuottoisaa toimintaa, mutta silloin yleensä mennään musiikkiteollisuuden puolelle joka taas lähtee bisneksen säännöistä, ei taiteen. Tuloksena on idolseja ja popstarseja, joista irtoaa rahaa paremmin kuin jatsista. Jokaisen oma asia on sitten luokitella, mikä on musiikkia tai taidetta.
 
Itse yritän elää siten, että musiikin parissa toimimisen arvostus irtoaa siitä että tekee oman siivunsa miten parhaiten taitaa ja yrittää saada samalla eukolle ja tenaville pötyä pöytään. Jos ylettää sinne asti minne omat kyvyt riittää, siitä pitää olla onnellinen riippumatta liksan määrästä tai kriitikoiden kirjoituksista.
 
Mitä tulee lakkoon, olen itsekin joskus pyöritellyt ajatusta siitä että kaikki musiikkialan opettajat tai muusikot menisivät lakkoon. Viileänsorttinen totuus on käsittääkseni se, että ensiksi kukaan ei huomaisi, ja jos pitäisi odottaa niin kauan että jokin todellinen yhteiskunnallinen reaktio syntyisi, lakkolaiset olisi jo kuopattu kun ei ilman ruokaa voi kovin kauaa elellä. Meillä ei näkemykseni mukaan ole mitään mahdollisuutta vääntää lakkomeiningillä talousolojamme paremmiksi.

Dr.Dominantille plussaa totuuden havannoivasta kirjoituksesta. Nyt kun luottamusmies maksu ilmeisesti väkisin tuodaan myös meidän kaikkien muusikoiden liittoon kuulumattomien muusikoiden maksettavaksi jäänkijn odottelemaan milloin joku liitosta esittää tänne jonkun valaisevan kommentin...C'mon ,velliperseet,vastinetta rahoille!

Muusikon homma ei ole vieläkään oikeaa työtä vaikka alalle valmistelevia ammattikoulujakin on maa täynnä. Sillä voi kuitenkin lohduttatua että kun koulusta pääsen, pääsen työttömyyskassalle jollen mihkään muualle. Nytkin oon töihin lähössä ja on sunnuntai aamu. Näen itse tämän asian niin että osa musiikkialan hommista (opettaminen) nähdään turakaistenkin joukossa "oikeana" työnä kun taas keikkamuusikko vaan "tulee ja rämpyttää pari tuntia ja se on siinä" Sitten vetää perseet. Erään hääkeikan jälkeen kotiin tullessani mainitsinkin akalleni kohtuullisessa tuiskeessa ollessani että: "kato mie tulin töistä!" kaikissa ammateissa tämäkään ei ole mahdollista. Tämä on myös yksi tekijä joka ei välttämättä hääkeikoilla, mutta ehkä rafloissa laskee kyllä yleisön arvostusta Ammatillemme.

Jos arvostus = sosiaalinen status, silloin luulisin että arvostuksen voidaan katsoa nousseen. Enää muusikko = juoppo heittiö, ei ole se mistä lähdetään. Tosin, en voi osoittaa käsitystäni millään tutkimuksella. Siksi puhun mutupohjalta.

Hmmm jossain oli joku tutkimus eri taidealan ammattien arvostuksesta ja ei se kevyen puolen muusikko kovinkaan kärjessä ollut...oliskohan arkkitehdit yms. olleet huipulla. Tosin sitten on näitä julkkiskaartiin kuuluvia, joiden identiteetti kansan silmissä ei välttämättä ole muusikko vaan nimenomaan julkkis.

Muusikoitakin on aika erilaisia nykyään. Yllättävän monelle sana muusikko merkitsee vaan soittajaa...vieläpä tienpäällä koko ajan olevaa keikkamuusikkoa. Todellisuudessahan variaatiotahan on suuresti...tulevaisuudessa vieläpä enemmän.

Rahallisesti on tullut jonkun verran havainnoitua, että tuloerot ainakin ovat suuria. On porukkaa joka tienaa paljon keskimääräistä enemmän, ja sitten on paljon jengiä, joiden tulotaso on erittäin heikko. Yllättävän moni kollega on aikuisiällä ryhtynyt tekemään viime aikoina lisäksi joitain ihan muita töitä.

Lakko??! HOHO!

Mielestäni muusikoiden arvostus on ihan kohdallaan. Muusikko on aina viihdyttäjä kuulijalle, vaikka "adornolainen" musiikin kuuntelemisella sivistyvä kuulija muuta väittäisi. Alanpa sivistymään, kuuntelen "Tristan & Isolden" - höh!
 
Tyylistä riippumatta markkinarako on löydettävä, jotta arvostus tulisi myös hillon muodossa pöytään. Esimerkinä oikeassa paikassa oikeaan aikaan sattumista oli Norah Jonesin, jonka musiikki ponnistaa erilaisista juurimusiikeista ja laulunkirjoitusperinteestä, läpimurto. Toki lyylin ulkonäkö on myös edesauttanut suosioita, sillä ei se musiikki nyt niin erinomaista ole. Jotain uutta, jotain tuttua. Pukeutukoon vaan Jonne Aaron joulukuuseksi, mutta ei se hänen musiikkiaan tee yhtään sen paremmaksi. Kyllä kriittinen kuuntelija itse tekee ratkaisunsa levylaarilla, mutta pässeillä on täysi oikeus ostaa shittiä.
 
Turha aina-yhtä-mautonta musiikin arkikuluttajaa on syyttää huonosta musiikkimausta, koska muusikoiden (mukaan lukien tuottajien, biisintekijöiden, esittäjien) syytä se on tehdä mautonta musiikkia. Jokaisen ammattiylpeän muusikon tehtäväksi jää tehdä niin hyvää musiikkia kuin hän pystyy. Ammattitaitoa on tietysti bisnesvaistokin, mutta onko Jari Sarasvuon saama julkisuus hänen kouluttajataitonsa vai bisnesvainunsa ansiota?
 
Muusikkous on ammatinvalintakysymys. Ja muusikkoudessakin on paljon valinnanvaraa: tyydytkö rivimuusikoksi tanssiyhtyeessä ja tienaat ihan ookoo päiväpalkkaa; havitteletko rockunelmaa ja syöt Euroshopper-näkkileipää; alatko liidamaan omaa bändiä ja ennenpitkää onnistut markkinoiden ja omien intressiesi kohdattua tai otatko lusikan kauniiseen käteen ja alat harjoitella, harjoitella, harjoitella ja harjoitella ja saat soittaa aina hyvien soittajien kanssa haluamaasi musiikkia.

Aika luonnollistahan tuo on, koska ainoastaan ravintolamuusikoihin voi soveltaa työehtosopimuksen mukaista palkaa. Kuuntelijoille ei hieman kärjistäen ole väliä kuka humpaa ravintolassa soittaa, joten sama työehtosopimuksen mukainen palkka vaan kaikille soittajille. Rock puolella taas bändit/artistit soittaa pääosin omia biisejä. Aika suosittu bändi/artisti saa olla että pystyy vaatimaan ohjelmatoimistolta/ravintolalta kunnollista liksaa.
 
No ei se nyt ihan näinkään mene. Kyllä tuollakin on ne omat starat, Yölinnut, souvarit ja mitä kaikkee ;----). Mutta työehtosopimus pitää sisällään kaikenlaista muutakin kun tuon palkka-asian.

Töitä oli paljon enemmän suhteessa taitavien muusikkojen määrään. Tänä päivänä alalla on pakko elellä siistimmin, enää järkkärit ja yleisö eivät siedä 60-luvun meininkiä. Samalla ammattitaitoisten muusikkojen määrä suhteessa keikkojen määrään on huikeasti suurempi.

Jep, tää on totisinta totta, varsinkin suomessa on nykyään ihan naurettavan kova taso.

Jos arvostus = liksat, silloin voidaan varmaan puhua siitä että arvostus on laskenut kun tarkastellaan keskiarvoliksoja alalla suhteessa rahan arvoon tänä päivänä. Tosin, tällä mittarilla suomessa muusikon työ on arvostetumpaa kuin jenkkilässä. Siellä on vielä tiukempaa elättää itsensä musalla kuin täällä, oikeasti!!

Totta tämäkin, monet ei varmaan edes kyllä usko tätä... mutta kokeilkaa lähtee keikalle tonne, voi olla aika avartava kokemus :).

Jos arvostus = sosiaalinen status, silloin luulisin että arvostuksen voidaan katsoa nousseen. Enää muusikko = juoppo heittiö, ei ole se mistä lähdetään. Tosin, en voi osoittaa käsitystäni millään tutkimuksella. Siksi puhun mutupohjalta. Voin siis yhtä hyvin olla väärässäkin.

No tämä onkin sitten vähän eri juttu: sosiaalinen status muiden ihmiesten silmissä vs. sosiaalinen status yhteiskunnan silmissä. Eli jos puhutaan vaikka pankkilainoista ym, freelancer-muusikon epässäännölisillä tuloilla yllättävän monet ns. 'perusasiat' vaikeutuu aika lailla. Tämän huomasin myös niinkin tyhmästä esimerkistä, kun hakee vuokrasuntoa, niin monet välittäjät sanoo suoraan että älä laita hakemukseen mielelään muusikkoa ammatiksi :).

Mitä tulee lakkoon, olen itsekin joskus pyöritellyt ajatusta siitä että kaikki musiikkialan opettajat tai muusikot menisivät lakkoon. Viileänsorttinen totuus on käsittääkseni se, että ensiksi kukaan ei huomaisi, ja jos pitäisi odottaa niin kauan että jokin todellinen yhteiskunnallinen reaktio syntyisi, lakkolaiset olisi jo kuopattu kun ei ilman ruokaa voi kovin kauaa elellä. Meillä ei näkemykseni mukaan ole mitään mahdollisuutta vääntää lakkomeiningillä talousolojamme paremmiksi.
 
Niin, tässä tulee sitten semmoinen kysymys eteen, että eikö periaattessa lakko ole yksi ihan perustavaalaatua oleva 'oikeus' kun puhutaan näistä liitto-asioista? Eli jos muusikot itsekin lähtee siitä, että ei me olla missään asemassa aloittamaan mitään lakkoja, niin mihin se sitten koko ammatilliittoa tarvii?! Tai jos kysytään ilkeämmin, näinkö se liitto ajaa meidän muusikoiden asiaa; ei voida edes mennä lakkoon :).

Suomessa se vaan tuntuu helposti päälle liimatulta ja voi jopa aiheuttaa negatiivista reaktiota.
Jenkeissä taas suomalaisena tuo tuntui ihan pelleilyltä, sillä selvää oli ettei sitä tarkoitettu tosissaan.
 
Niinpä, mutta sanoinkin että ei haittaa jos sieltä vähän ottaa mallia. En usko että jos joku on hyvällä fiiliksellä, että se pahentaisi ainakaan asiaa? Ja pieni rohkaisu silloin tällöin ei varmasti oo mitenkään epäaitoa superjenkki-lässytystä :).

No ei se nyt ihan näinkään mene. Kyllä tuollakin on ne omat starat, Yölinnut, souvarit ja mitä kaikkee ;----). Mutta työehtosopimus pitää sisällään kaikenlaista muutakin kun tuon palkka-asian.
 
Totta. Yksinkertaistin aika lailla asioita. Tarkoitin näitä viisi settiä illassa vuodesta toiseen ravintolamuusikoita. Aika vaikeaa minusta on tällaisia ravintolamuusikoita ja omia biisejään esittäviä pieniä artisteja rinnastaa toisiinsa. Pienien artistien esiintymisestä valitettavan harva on valmis maksamaan tarpeeksi, jotta työehtosopimuksen palkka voitaisiin maksaa.

Tuntuu vähän siltä kuin muusikoita ei osata arvostaa täällä suomessa. Homma on niin nihkeätä taloudellisesti että on melkein asuttava tien päällä (on the road) jos keikkamuusikkona meinaa leipänsä saada. Periaatteessa olisi aika paukku jos kaikki liiton muusikot menisivät lakkoon ja lopettaisivat soittamisen kokonaan.
 
Joo, aloitteleville liittoon kuulumattomille orkestereille (soittajille) alkaisi satamaan keikkoja yllättävän helposti.

Mä oon aina kiukuissani, kun kaiken maailman urheilijat kyllä saa tontteja ja muita arvostuksen osoituksia, mutta muusikot, kirjailijat ja taitelijat yleensäkin saavat harvemmin tuollaisia tunnustuksia. Kissa kiitoksella elää, mutta olisi mukava nähdä muidenkin kulttuurimuotojen edustajia palkittavan. Onko urheilu arvokkaampaa kuin taide? Näköjään ainakin Suomessa ollaan sitä mieltä. Turhahan näitä on itkeä, mutta tulipahan sanottua.

Mä oon aina kiukuissani, kun kaiken maailman urheilijat kyllä saa tontteja ja muita arvostuksen osoituksia, mutta muusikot, kirjailijat ja taitelijat yleensäkin saavat harvemmin tuollaisia tunnustuksia. Kissa kiitoksella elää, mutta olisi mukava nähdä muidenkin kulttuurimuotojen edustajia palkittavan. Onko urheilu arvokkaampaa kuin taide? Näköjään ainakin Suomessa ollaan sitä mieltä. Turhahan näitä on itkeä, mutta tulipahan sanottua.
 
Onhan meillä vaikka mitä Finlandia palkintoa ja patsaita sun muita.
 
Ps. Niin ja taiteilija eläkkeet, apurahajärjestelmä yms.