Etno, proge, latin ›

Minkälaisia tuntemuksia teissä, arvon keskustelijat, herättää Yessin albumi Relayer? Tämä kysymys tuntuu varsin usein jakavan mielipiteitä jyrkästi.

Joidenkin mielestä Relayer on paras Yesin albumi, mutta minusta ei. Jotenkin liian sekava. Mutta kyllähän tästäkin hyviä biisejä löytyy. Close to the Edge on minulle kuitenkin SE Yes-albumi.

Mutta kyllähän tästäkin hyviä biisejä löytyy.
 
Kun levyssä on vain kolme biisiä, niin mitkä ovat niitä hyviä? :o)

On hyvä levy mutta niin ole Yessiltä moni muukin niihin
aikoihin tehty. Fragile on itselle varmaan se tärkein, ja
Yes Album.

On Close To The Edge minunkin mielestäni Yessin paras saavutus, mutta Relayerin Gates Of Delirium on kappaleena erittäin onnistunut ja korvaa hyvin levyn lopun hajanaisuuden. Ainakin Sound Chaser kaatuu turhaankin kokeilullisuuteen, joskin siinäkin kappaleessa on hienot hetkensä.

Tämä on kyllä hieno levy. The Gates of Delirium varsinkin ja siitä lohkaistu Soon-single on tosi hieno.

Mielettömän hyvä levy. Olen päässyt siihen paremmin sisälle kuin Close To The Edgeen (Olen löytänyt Yesin vasta tänä vuonna). Relayerin soundeissa ja soitossa on särmää sopivasti.

Tykkään. Mielestäni Yessin paras levy, Gates of Delirium Yessin paras biisi. Aikalailla erilainen levy verrattuna muihin. Liekö uusi kosketinsoittaja tuonut Sounchaserin tyylistä kaoottisuutta sinne, mistä ainakin meikäläinen tykkää.

Ihan mahtava levy. Patrick Moraz on hieno soittaja. Relayer on Yes-levy, jolla soi aito Rhodes-sähköpiano - ei aina Stainway. Harmi että Morazin ura jäi yhteen levyyn, sillä hänen "jazzimpi" soundi ja harmoniamaailma sopi mielestäni hyvin yhteen muun yhtyeen kanssa. Deliriumin live-versio on kuultavissa livellä Yesshows, mitä soittoa!!! Uhhuhhuh...

Kyllä, ehdottomasti Yesin paras levy, poikkeaa myös muista heidän levyistään aika suuresti. Jotenkin reippaasti radikaalimpaa ja ronskimpaa tavaraa kuin vaikka CTTE (joka tottakai myös on loistava).
 
Gates of Delirium nyt tietysti hallitsee koko levyä, aivan käsittämätön biisi. Ja kuten joku jo mainitsikin, Soon on oikein erityisen hieno hetki. Sound Chaser ja To Be Over ovat myös loistavia biisejä, mielestäni Sound Chaser on jopa Yesin luovuuden huippukohta. Todella kokeellista ja vauhdikasta musiikkia, joka toimii.
 
Suunnattomasti harmitusta aiheuttaa se tosiseikka että Relayeria ei ainakaan tällä nykyisellä "klassisella" kokoonpanolla keikoilla kuulla. Wakemanille kun ei kuulemma oikein istu tämän levyn tyyli.

Tykkään. Varsinkin Gates Of Deliriumista.
 
Kuitenkin Yesin pyhä kolmikko on minulle Fragile, Close To The Edge ja Going For The One.

Minä tykkään ainakin erittäin paljon. En aivan ymmärrä miksi se olisi sekava...

Vallan mainio levy. Patrick Morazia olisi kieltämättä ollut kiva kuulla yhtyeen riveissä kauemminkin, mutta minkäs teet. Hienoja ja tyylikkäitä saundimaailmoja mies onnistui loihtimaan. Missäs muualla Morazia olisi mahdollista kuulla?
 
Ja vaikka Bruford onkin minulle SE Yesin rumpali, Relayerille olisi vaikea kuvitella ketään muuta kuin Alan Whitea mättämään. Tämä levy on Whiten Yes-uran huippukohtia.
 
Onko muilla muuten sitä ongelmaa, että kun Gates of Deliriumin jälkeen pärähtää Sound Chaser soimaan, tekee mieli painaa stoppia ja vaihtaa vaikka Johnny Cashiin? Relayer on nimittäin melkoinen paketti kuunneltavaksi yhdeltä istumalta. Sound Chaser menee tosin muutenkin vähän turhan levottomaksi minun makuuni.

Onko muilla muuten sitä ongelmaa, että kun Gates of Deliriumin jälkeen pärähtää Sound Chaser soimaan, tekee mieli painaa stoppia...
 
Vähän sama ongelma on minullakin.

gates of delirium on kova biisi ja juuri se siinä puolessavälissä oleva kohta