Funk, soul, hip hop, rap, reggae, r'n'b ›

Kattelin viis ekaa sivua tätä vähemmän seuraamaani palstaa, enkä löytänyt sopivaa ketjua aiheeseen. Aiheena siis vaikka allaolevat hahmot sekä Leroy Burgess.
 
Valaiskaa minua, olen kiinnostunut.
 
Myös Teddy Pendergrass/Luther Vandross/James Ingram -henkisistä hunajanvalajista plussaa.
 
http://jacquesfredpetrusmauromalavasi.blogspot.com/

Kashif tuli ensimmäisenä mieleen. Kovaa juustoa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZBSxtLCMKKw Stone Love 1983
https://youtu.be/XEhl1j0ed1E Help Yourself To My Love 1983
 
Tuossa vielä joku Youtuben soittolista: https://youtube.com/playlist?list=PLEutQJCDQkXvgyJTuMKLO_mIx-BS1DWhR

Milkop: Kashif tuli ensimmäisenä mieleen. Kovaa juustoa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZBSxtLCMKKw Stone Love 1983
https://youtu.be/XEhl1j0ed1E Help Yourself To My Love 1983
 
Tuossa vielä joku Youtuben soittolista: https://youtube.com/playlist?list=PLEutQJCDQkXvgyJTuMKLO_mIx-BS1DWhR
 
Heti ollaan asian ytimessä!

LOGG
 
https://www.youtube.com/watch?v=KucvPKdidsc
https://www.youtube.com/watch?v=lpdy33I7Oiw

Milkop: Kashif tuli ensimmäisenä mieleen. Kovaa juustoa.

Tolle tyylilajille oli kai aikoinaan ihan oma nimensäkin: "Quiet Storm".

Tavallaan mun leipälaji. Lisäisin nimet: Jeffrey Osborne, Carl Anderson, Dionne Warwick (kasarituotanto), George Benson (Kasarituotanto), Commodores, Bacharach & Sager (kasarituotanto), Dennis Edwards, Michael Lovesmith, Peabo Bryson, Roberta Flack, Smokey Robinson (Kasarituotanto)...tai melkein mikä tahansa vanhempi alan bändi noihin aikoihin. Jopa Sergio Mendes. Ysärillä musiikki ja tyyli toki muuttui.

Veli suositteli eilen tällaista heppua kuin Billy Griffin ja eiköhän tämäkin otsikon alle mene. Aiemmin en ollut koko ukosta kuullutkaan, mutta onhan tämä nyt aika kovaa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=nRXV7dHRWIU Hold Me Tighter In the Rain
https://www.youtube.com/watch?v=S975LTiG_Rg Serious
https://www.youtube.com/watch?v=OU9sCmshqrY Systematic

Asian vierestä
 
https://www.youtube.com/watch?v=xEvoqBRzINU

Epämuusikko: Asian vierestä
 
https://www.youtube.com/watch?v=xEvoqBRzINU
 
Olipas avartava video, vaikka musa oli sen verran smoothia shittia, ettei se ihan napannut. Anita Baker ja Brothers Johnson ovat itsellä hyllytavarana, mutta kumpikaan ei hetkauta.
Nimenä Rod Temperton oli tuttu ja yllätti, että hän olikin alunperin valkoinen kalansuolistaja Cleethorpesista, kun taas valkoiseksi kiipparinörtiksi epäilemäni Greg Phillinganes oli pesunkestävä musta kaiffari.
Niin sitä vanha rasisti saa taas nekkuunsa.
Sen verran voin peruuttaa, että kyllä vielä 80-luvun alussa biisit että sovitukset olivat kunnianhimoisia verrattuna nykyaikaan, jossa Billie Eilishin velipoika rustaa ja miksaa hittikipaleet läppärillä makkarin kaapissa.

En tiiä meneekö suoraan rnb genreen, mutta ite oon diggaillu Michael Franksin tuotannosta. Varsinkin One Bad Habit levyltä löytyy hyvää matskua.

Meneekö Sade tähän kategoriaan?

Tympee Huttunen: Meneekö Sade tähän kategoriaan?
 
Sanoisin että menee. Onhan se aika "aikuismaista" ja tuotanto on viimeisen päälle. Promise on vinyylinä hyllyssä ja siltä levyltä vaikkapa Never as Good as the First Time on jäätävän kova biisi.

Milkop: Sanoisin että menee. Onhan se aika "aikuismaista" ja tuotanto on viimeisen päälle. Promise on vinyylinä hyllyssä ja siltä levyltä vaikkapa Never as Good as the First Time on jäätävän kova biisi.
 
Mulle on viimeksi ollut Love Deluxe täyttä hunajaa mikä valuu korvaan.

Tympee Huttunen: Mulle on viimeksi ollut Love Deluxe täyttä hunajaa mikä valuu korvaan.
 
Tässä on kyllä kermainen tuotanto. Olisiko jollakulla suositella jotain vastaavaa eli tämän tyyppistä musaa mikä ei ole enää ihan silkkaa kasaria saundeiltaan?

Meillä oli kaverini kanssa aikoinaan hetken aikaa Radio Helsingissä ohjelma nimeltä "Cheesy Stereo", jossa oltiin näiden teemojen ja artistien parissa.
 
Tässä joitain omia suosikkeja:
 
George Duke
https://youtu.be/05J4BifkGnE?si=q3BhkvBgoiknKCcM
 
Stanley Clarke (vokalistina tässä Howard Hewitt, johon kannatta tutustua)
https://youtu.be/_eqNkRxd46w?si=zndBTSrvNSbK0Y89)
 
Glenn Jones
https://youtu.be/Dk7mTRQLrlo?si=i2AvJjSndcCK4irt
 
Phil Perry
https://youtu.be/RT5500p3YoQ?si=Tx5QHmPuLrfIvEur
 
Freddie Jackson
https://youtu.be/kV3rTHmJOb0?si=uIQq49lOvUvrXx9-
 
Eugene Wilde
https://youtu.be/a5W6VrV_7RI?si=EeeAOHhQvH22bxC5
 
Zapp & Roger (Roger Troutman, talkboxin kuningas)
https://youtu.be/c1xf_RWhwso?si=mpWTuf215LTbXjWb
 
D-Train
https://www.youtube.com/watch?v=SR8T0A6K3w4
 
Valkoinen mies onnistuu myös joskus:
Michael McDonald (ja Doobie Brothers live -versiossa)
https://youtu.be/O5cd8nT-tDM?si=6_yu0N45LetBFIxf
 
Paljon hyviä mainittu jo aiemmin, kuten Kashif. Toki lisäisin myös listaan Kenny G, Michael ja Jermaine Jackson, Prince, Stevie Wonder yms.

uusikaveri:Sen verran voin peruuttaa, että kyllä vielä 80-luvun alussa biisit että sovitukset olivat kunnianhimoisia verrattuna nykyaikaan, jossa Billie Eilishin velipoika rustaa ja miksaa hittikipaleet läppärillä makkarin kaapissa.
 
Tästä on kyllä vielä otettava taaksepäin, sillä lukaisin Blues News-lehden juhlanumeroa 100 vuodelta 1986.

Melkoisen tuhti lukupaketti (100 sivua). Vanhojen ja tosi vanhojen artistien esittelyä, kymmensivuinen matkakertomus Syvän Etelän musiikkimestoille sekä levyarvosteluiden lopussa juuri ilmestyneiden soul-levyjen arviot. Vaikka arvioitsijoita kiusaavat levyissä muodissa olevat rumpukonemäiske, rockkitaravingutus ja syntikkakurnutus he yrittävät silti löytää levyistä jotain positiivista. Myös Mtumen Theater of the Mind-levystä, jonka arvostelusta bongasin seikan, että Baby Baba bassottelee biisillä New Face Deli.

James Mtume on kuuluisaa Heathin jazz-sukua ja hän pääsi jo nuorna läpsyttelemään bongo-rumpuja Miles Davisin surullisen kuuluisilla elektro/fuusio/funk-yritelmillä 70-luvun alussa. Porukan hajottua Mtume ryhtyi valitettavasti tuottajaksi ja vielä valitettavammin laulajaksi. Tosin lauluhommelit taisivat loppua tähän levyyn.
Mutta vaikka Bootsy pystyi pelastamaan pulputuksellaan Vierivien Sappikivien Kiifin sooloproggikselta yhden raidan huolimatta ihmismetronomi Steve Jordanin paukutuksesta, niin nyt tilanne on hopeless. Yhtä kaameaa jälkeä mustassa musiikissa on tainnut syntyä vasta 2000-luvulla.

Omalla vastuulla. https://www.youtube.com/watch?v=TbaYEekByvs

Juuri tuli vastaan Halle Berryn muotoja hyväilevä versio Cherrellen ja Aleksanterin viikonpäivälaulusta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=9kPZ9avNB2k