Funk, soul, hip hop, rap, reggae, r'n'b ›

Hienoja naislaulajia:
Ann Peebles
("Trouble Heartaches & Sadness" on aivan käsittämättömän upea biisi)
 
Candi Staton
(alkupään tuotannosta hieno kokoelma vuodelta 2004, 26 biisiä)
 
Arethan paras on mielestäni "Spirit In The Dark"
 
Nämä on aika hyviä kokoelmia:
Dave Godin's deep soul treasures. vol. 1-4

Onkos täältä kukaan friikahtanut Jackson 5:n/The Jacksonsiin? Tuubaa tältäkin osastolta löytyy, mutta mielestäni The Jacksonsin ajoilta Going places, Destiny ja Triumph ovat vähintäänkin keskitason yläpuolella liikkuvaa mustaa musiikkia.
 
En voi sanoa friikahtaneeni, mutta suurimmat hitit ovat kuitenkin hallussa erilaisten Motown-kokoelmien kautta. Pienissä erissä toimii hyvin. Jonkinlainen salainen paheeni on kuunnella monta kertaa peräkkäin the Jackson Fiven cover-versioita "Rockin' Robinista". = )
 
Hienoja naislaulajia: Ann Peebles ("Trouble Heartaches & Sadness" on aivan käsittämättömän upea biisi)
 
Ann Peebles on parhaimmillaan käsittämättömän hyvä. John Lennon taisi nimetä "I Can't Stand the Rain" -biisin erääksi kaikkien aikojen parhaista kappaleista (mikä ei sitten tosin estänyt kännistä ex-Beatlea hölmöilemästä eräällä laulajattaren keikalla oikein pahimman kerran). Levyhyllystä löytyy kokoelma "The Complete Ann Peebles on Hi Records Vol. 1: 1969-1973", johon on niputettu albumit "This is Ann Peebles", "Straight from the Heart" ja tappavan hieno "I Can't Stand the Rain", jolta löytyy nimikappaleen lisäksi myös henkilökohtainen Peebles-suosikkini "I'm Gonna Tear Your Playhouse Down", jossa laulaja todistaa, ettei suuria tunteita ilmaistakseen tarvitse revitellä samaan tapaan kuin Carey/Houston -koulukunta.
 
Candi Staton: (alkupään tuotannosta hieno kokoelma vuodelta 2004, 26 biisiä)
 
Kannattaa tarkistaa tämäkin. Soittakaa "Mr. and Mrs. Untrue"!

Arethan paras on mielestäni "Spirit In The Dark"
 
Arethan "Live at Fillmore West" - albumilla on upea kaksiosainen versio tuosta kappaleesta. Muutenkin loisto albumi etenkin b-puolen osalta.
 
Arethan Atlanticeja varhaisemmista Columbia-levytyksistä löytyy myös hienoa
tavaraa.
 
Candi Staton (alkupään tuotannosta hieno kokoelma vuodelta 2004, 26 biisiä)
 
Noi Famet on todella hyvää matsua, totta. Candin uusinta levyä on myös kehuttu, multa se on vielä kuulematta.

En voi sanoa friikahtaneeni, mutta suurimmat hitit ovat kuitenkin hallussa erilaisten Motown-kokoelmien kautta. Pienissä erissä toimii hyvin. Jonkinlainen salainen paheeni on kuunnella monta kertaa peräkkäin the Jackson Fiven cover-versioita "Rockin' Robinista". = )
 
Se oli muuten Michael Jacksonin soolobiisi ;) En nyt äkkiseltään muista miltä levyltä, mutta se lapsisoololevy multa löytyy, missä tuo on.

--- henkilökohtainen Peebles-suosikkini "I'm Gonna Tear Your Playhouse Down"
 
Peebles levytti Hi:lle hienoja biisejä, mun suosikki niistä on "A Love Vibration".

Se oli muuten Michael Jacksonin soolobiisi ;) En nyt äkkiseltään muista miltä levyltä, mutta se lapsisoololevy multa löytyy, missä tuo on.
 
Olet oikeassa, niin näyttää olevan. All Music Guiden mukaan biisi löytyy Michaelin esikoislevyltä "Got to Be There", joka ilmestyi alkuvuodesta 1972. Kappale oli mukana jollakin kirjastosta lainaamallani kokoelmalla, joka sisälsi sekä Jackson Fiven että Michael J:n varhaisimpia biisejä.

Aika synkkiä sanoituksia jo biisien nimiä myöten. Aika synkkää viihdettä, melodiatkaan eivät mitään kovin iloista tai kepeää viihdettä ole.
 
Tai en nyt ole varma miten määrittelet sanan viihde?
 
Tarkoitin viihteellä lähinnä soundimaailmaa ja soittotapaa. Jos vertaa vaikka muihin saman kauden soul-levyihin.
Laulu ja samalla melodiat on rautaa!

Tarkoitin viihteellä lähinnä soundimaailmaa ja soittotapaa. Jos vertaa vaikka muihin saman kauden soul-levyihin.
Laulu ja samalla melodiat on rautaa!
 
Pakko palata vielä tähän aiheeseen, sori. :-) Sam Cookehan levytti tuossa vaiheessa uraansa monenlaista musiikkia, monelle eri yleisölle. Eihän "Night Beat" soulia ole siinä mielessä kuin vaikka Cooken "Bring It On Home To Me".

Pakko palata vielä tähän aiheeseen, sori. :-) Sam Cookehan levytti tuossa vaiheessa uraansa monenlaista musiikkia, monelle eri yleisölle. Eihän "Night Beat" soulia ole siinä mielessä kuin vaikka Cooken "Bring It On Home To Me".
 
Eipä ole ei. Meikäläiselle kolahtaakin enemmän vaikka "Live At The Harlem Square Club".

Atlantic-yhtiön soul-vaiheista löytyy edullinen ja kattava (yhteensä 8 cd:tä) levyjen sarja, tätä voin suositella itse.
 
Kiitos vinkistä! Cdonilta lähti neljä ekaa tilaukseen hintaan 5.95 kipale.

Eipä ole ei. Meikäläiselle kolahtaakin enemmän vaikka "Live At The Harlem Square Club".
 
Se on aivan loistava levy myös minun mielestäni ja sopii "Night Beatia" paremmin "soul-suositukseksi" Sam Cookelta, kuten aiemmin tässä ketjussa mainittiinkin.
 
Cooken gospel-levytykset the Soul Stirrersin liidinä ovat myös hienoja ja kenties ne kaikkein sielukkaimmat Cooke-levyt loppujen lopuksi.

Cooken gospel-levytykset the Soul Stirrersin liidinä ovat myös hienoja ja kenties ne kaikkein sielukkaimmat Cooke-levyt loppujen lopuksi.
 
Täytyypä ottaa tarkasteluun...

Vielä kerran: Al Green. Al Green! Naisista: tsekatkaapa Irma Thomas.

The Soul of O.V. Wright -tuli hankittua. Kokoelma sisältää 18 biisiä vuosilta 1964-1974.
On huikea laulaja!

Sori myöhästynyt ilmoitus, mutta Marvin vetää just nyt livenä Ylen FST-kanavalla. 20 min. jäljellä. Montreaux 1980.

Sori myöhästynyt ilmoitus, mutta Marvin vetää just nyt livenä Ylen FST-kanavalla. 20 min. jäljellä. Montreaux 1980.
 
Voi paska, tuommoinenkin on tullut. Soittiko What's Going Onin? :)

Lieköhän tämä hintansa arvoinen (13.99€) paketti:
http://www.play.com/Music/CD/4-/113 … 2/The-Master-1961-1984/Product.html

Otsikon artistin "What's going on" albumi lukeutuu niihin levyihin, joiden ostaminen vasta v.2008 on suorastaan noloa - se olisi pitänyt hankkia jo kauan sitten... jos siis jonkinlaista rytmimusiikkidiggaria leikkii :-) No, nyt tuokin puute on korjattu. Hunajaiseltahan se kuulostaa kuten olettaa sopii, kaikkien lukemieni kehujen jälkeen. Komeaa laulua, ja etenkin rummut, perkussiot ja basso nivoutuvat yhteen esimerkillisellä tavalla. Svengaisiko ihan vähän...?

Otsikon artistin "What's going on" albumi lukeutuu niihin levyihin, joiden ostaminen vasta v.2008 on suorastaan noloa - se olisi pitänyt hankkia jo kauan sitten... jos siis jonkinlaista rytmimusiikkidiggaria leikkii :-) No, nyt tuokin puute on korjattu. Hunajaiseltahan se kuulostaa kuten olettaa sopii, kaikkien lukemieni kehujen jälkeen. Komeaa laulua, ja etenkin rummut, perkussiot ja basso nivoutuvat yhteen esimerkillisellä tavalla. Svengaisiko ihan vähän...?
 
No ihan vähän : ) Marvin my man.... Ain't no mountain high enough - pure honey baby.. Marvinin tuotanntoon on ollut pakko tutustua. Liian perfect . Niin sanotusti miehellä on soouul. Ja jos miehellä on soul on se ns. pahasta...

What's going on on kyllä kaikin puolin timanttinen levy. And that's the bottom line.