Funk, soul, hip hop, rap, reggae, r'n'b ›

Marvin Gaye: I Want You (1975)!
 
Ai hitto, tuo levy pitäisikin hankkia! Loistava nimiraita soi Jim Jarmuschin erinomaisen "Broken Flowers" -leffan soundtrackilla, ja kuuluu kyllä minun kirjoissani Marvin Gayen parhaisiin yksittäisiin biiseihin.
 
Levystä on nyt ilmestynyt Deluxe Edition, mutta ainakin CDOnin puolelta näyttää saavan tuota vanhempaakin painosta. Hmmmm....
 
SYL JOHNSONin "Is It Because I'm Black?" vuodelta 1970 on hienoimpia soul-albumeita koskaan, ja täysin samassa sarjassa monien jo mainittujen klassikoiden kanssa. Saattaa pistää hivenen paremmaksikin jopa.
 
Syl Johnson kuuluu minunkin suosikkinimiini siinä missä Hi Recordsille levyttänyt kollegansa Al Greenkin: "Take Me to the River", "Anyway the Wind Blows", sympaattinen "I Want to Take You Home (to See Mama") ja sitä rataa.
 
Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin hyllyyni on osunut kaksi mittavaa Syl Johnson-kokoelmaa, ja voisin luopua "Music to My Ears" -CD:sta soul brother -asevelihintaan kuusi euroa + postikulut. Pistäkää vaikka pikaviestiä.

Marlowe: Ai hitto, tuo levy pitäisikin hankkia! Loistava nimiraita soi Jim Jarmuschin erinomaisen "Broken Flowers" -leffan soundtrackilla, ja kuuluu kyllä minun kirjoissani Marvin Gayen parhaisiin yksittäisiin biiseihin.
 
Levystä on nyt ilmestynyt Deluxe Edition, mutta ainakin CDOnin puolelta näyttää saavan tuota vanhempaakin painosta. Hmmmm....
 
"I Want You" (v. -76) oli Gayen "discolevy" ja tässä tapauksessa "disco" ei ole mitenkään negatiivinen määre.
 
Viinyliä kannattaa metsästää hienon kannen takia, joka ei CD-koossa pääse täysin oikeuksiinsa.

Syl Johnson kuuluu minunkin suosikkinimiini siinä missä Hi Recordsille levyttänyt kollegansa Al Greenkin: "Take Me to the River", "Anyway the Wind Blows", sympaattinen "I Want to Take You Home (to See Mama") ja sitä rataa.
 
Hi:lta kannattaa tarkistaa myös Otis Clay ja O.V. Wright, jos Allu ja Syl kolahtaa. Ennen Hi:ta Otis Clay teki hienoja soullevyjä One-Derful!:ille ja O.V. Wright Back Beatille ja Goldwaxille, hiukan rosoisempaa kamaa kuin pumpulinen Hi-soundi. Sylin mainittu "Is it Because I'm Black":han tuli ennen Hi-kautta Twinight/Twilightilla. Hyvää soulia kaikki nämä.

Ai hitto, tuo levy pitäisikin hankkia! Loistava nimiraita soi Jim Jarmuschin erinomaisen "Broken Flowers" -leffan soundtrackilla, ja kuuluu kyllä minun kirjoissani Marvin Gayen parhaisiin yksittäisiin biiseihin.
 
Levystä on nyt ilmestynyt Deluxe Edition, mutta ainakin CDOnin puolelta näyttää saavan tuota vanhempaakin painosta. Hmmmm....
 
Suosittelen Deluxe versiota. Samanlainen löytyy myös What's Going On ja Let's Get It On levyistä. Vaihtoehtoisia ottoja, miksauksia jne. 17.95 on halpa hinta tuosta!

"I Want You" (v. -76) oli Gayen "discolevy" ja tässä tapauksessa "disco" ei ole mitenkään negatiivinen määre.
 
Tuollaista musiikkia jos kuulisi nykyäänkin discossa niin voisi vaikka käydäkin ;)
 
Viinyliä kannattaa metsästää hienon kannen takia, joka ei CD-koossa pääse täysin oikeuksiinsa.
 
On kyllä mieletön kansi! Musiikin tunnelma on osattu laittaa siihen todella hyvin.

On kyllä mieletön kansi! Musiikin tunnelma on osattu laittaa siihen todella hyvin.
 
Joo aika funky meininki on. En kyllä näin äkkiseltään muista, kuka sen maalauksen oli tehnyt.

Joo aika funky meininki on. En kyllä näin äkkiseltään muista, kuka sen maalauksen oli tehnyt.
 
Ernie Barnes

Suosittelen perehtymään etelän soulin historiaan Esa Kuloniemen suomentaman Sweet Soul Music -kirjan välityksellä. Tuhti tietopaketti, jonka lopusta löytyy lista levyjen parhaimmistosta.
 
Kannattaako kirja hankkia? Radiosta kuulin haastattelun, jossa oli mielenkiintoista puhetta liittyen kirjaan.

Ernie Barnes
 
Justiinsa, kiitoksia.

Kannattaako kirja hankkia? Radiosta kuulin haastattelun, jossa oli mielenkiintoista puhetta liittyen kirjaan.
 
Ehdottomasti, jos southern soul kiinnostaa.

Ehdottomasti, jos southern soul kiinnostaa.
 
Tottahan toki kiinnostaa! En vain ole päässyt oikein vielä siinä perusasioita pidemmälle. Otis Redding, Wilson Pickett jne. on kyllä hallussa.
O.V. Wright pitää tarkistaa seuraavaksi. Radiosta tulee välillä biisi Drowning On Dry Land, jossa on erittäin hyvää laulua!
 
Parhaillaan kuuntelen Luther Ingramia. Mies ansaitsee ehdottomasti myös maininnan tässä ketjussa. (If loving you is wrong) I don't want to be right! Huhhuh!

Suosittelen Deluxe versiota. Samanlainen löytyy myös What's Going On ja Let's Get It On levyistä. Vaihtoehtoisia ottoja, miksauksia jne. 17.95 on halpa hinta tuosta!
 
En ole itse oikein lämmennyt noille Deluxe-painoksille, sillä harvemmin vaihtoehtoisiin ottoihin, demoihin ja muihin vastaaviin tulee palattua toista kertaa. The Beatles muodostaa sitten säännön vahvistavan poikkeuksen tästä.
 
Parhaillaan kuuntelen Luther Ingramia. Mies ansaitsee ehdottomasti myös maininnan tässä ketjussa. (If loving you is wrong) I don't want to be right! Huhhuh!
 
Kyseisestä biisistä löytyy hieno tulkinta myös Millie Jacksonin "Caught Up" -levyltä, joka on käsittääkseni julkaistu taas uudelleen tämän vuoden puolella (itselläni on joku varhaisempi CD-laitos). "Caught Up" on muutenkin aika mielenkiintoinen paketti, jonkinasteinen teemalevy, jossa käsitellään ihmissuhdetta ns. kolmannen pyörän näkökulmasta. Jackson levytti myös tarinalle jatkoa, "Still Caught Up" -albumin, joka ei mielestäni yllä ihan samalle tasolle.

Parhaillaan kuuntelen Luther Ingramia. Mies ansaitsee ehdottomasti myös maininnan tässä ketjussa. (If loving you is wrong) I don't want to be right! Huhhuh!
 
Jep, se vuoden -72 KoKo - albumi on muutenkin hyvää tavaraa.

Marlowe tuossa jo mukavasti valottikin Marvin Gayestä. Tosin itse olen sitä mieltä että What_s going On on maailmankaikkeuden upeimpia levyjä.
 
Let_s get it on on kutumusaa ja hyvää musaa muutenkin. Here my dear ei ehkä sävellystensä puolesta pärjää noille, mutta erityisen tyylikkäät sovitukset ja Marvinin jumalainen laulanta tekevät tästäkin hankinnan arvoisen.
 
Jos tykkää Marvin Gayestä ei voi olla pitämättä Sam Cooken Nightbeat levystä. Tätä olisin suosittelemassa heti What_s going onin perään.
 
Otis Reddingin Otis Blue on hyvä aloittaa herran tuotannosta. Vähän rouheampaa soulia.
 
Stevie Wonderin kultakauden levyjä voi suositella: Talking book, innervisions (oma suosikki), Songs In the Key of Life, Fullfillingness of first finale, Hotter Than July.
 
Sam&Daven kokoelmaa saa 5 eurolla, josta löytyvät legendaariset Soulman ja Hold on I_m coming.
 
eipä unohdeta Motownin upeita naisia! Diana Ross & the Supremes, joku hyvä kokoelma ajaa asian. Supremesia (Diana rossin ajalta) suosittelisin heti Marvin Gayen ja Sam Cooken perään (You keep me hangin on, You can_t hurry love, stop in the name of love jne... + muut supremes hitit)
Aretha Franklinin Lady Soul on klassikko.
 
Kyllä näilläkin mukavasti alkuun pääsee!

Jos tykkää Marvin Gayestä ei voi olla pitämättä Sam Cooken Nightbeat levystä. Tätä olisin suosittelemassa heti What_s going onin perään.
 
Sam Cooken "Nightbeat" on tosiaan tiukkaa asiaa, mutta vielä mieluummin iskisin kynteni "Live at Harlem Square Club 1963" -lättyyn, joka mielestäni hakkaa kovasti ylistetyn James Brownin Apollo-livenkin omassa sarjassaan. Molemmat Cooken levyt löytyvät muuten kokonaisuudessaan neljän CD:n "The Man Who Invented Soul" -boksista.
 
Aretha Franklinin Lady Soul on klassikko.
 
... unohtamatta kaikkien aikojen suosikkilistalleni pääsevää "Never Loved a Man the Way I Love Youta", jolta ei löydy yhtään täyteraitaa. "Aretha's Gold" -kokoelma on sekin loistava.

Suosittelisin soulin ystäville vielä Blues Busters -nimistä jamaikalaista laulukaksikkoa. Heidän musiikissaan kuuluu ska-vaikutteet, mutta soulia se minusta enimmäkseen on. Ja aivan hemmetin hienoa. LP-muodossa ainakin saa Phillip & Lloyd -kiekkoa. Tämä Dynamic-yhtiön prässi luultavasti tuppaa kyllä aika tavalla ritisemään ja paukahtelemaan, aivan kuten jamaikalaiset yleensäkin, mutta sellaista nannaa rahinan seasta tulee, että hankinta minusta kannattaa.

Jos tykkää Marvin Gayestä ei voi olla pitämättä Sam Cooken Nightbeat levystä. Tätä olisin suosittelemassa heti What_s going onin perään.
 
Sam Cooken laulu on jumalaista, mutta musiikki turhan viihdettä tuolla Nightbeat levyllä.

Tunnustaudun myös vanhan soulin faniksi, ainoastaan nuo southern soul/Stax -jutut ovat jääneet vähemmälle. Sen sijaan Marvin Gayen What's going on, Let's get it on ja Here my dear löytyvät levyhyllystä. Stevie Wonderilta uppoavat ainakin Fulfillingness' first finale, Talking Book, Innervisions, Songs in the key of life ja Music of my mind. Curtis Mayfieldiäkin tulee kuunneltua jonkin verran. Motown-hitit myös.
 
Onkos täältä kukaan friikahtanut Jackson 5:n/The Jacksonsiin? Tuubaa tältäkin osastolta löytyy, mutta mielestäni The Jacksonsin ajoilta Going places, Destiny ja Triumph ovat vähintäänkin keskitason yläpuolella liikkuvaa mustaa musiikkia. Motown-faneille varmaan kelpaavat myös Jackson 5:n Skywriter ja Third album. Mä en kyllä tunne ainuttakaan ihmistä joidenkin satunnaisten Michael Jackson -fanien lisäksi, jotka olis tutustunu tähän kamaan. Joka tapauksessa suosittelen, jos Motown-soundit tai 70-luvun musta bilesoulmaailma kiinnostaa.

Sam Cooken laulu on jumalaista, mutta musiikki turhan viihdettä tuolla Nightbeat levyllä.
 
Aika synkkiä sanoituksia jo biisien nimiä myöten. Aika synkkää viihdettä, melodiatkaan eivät mitään kovin iloista tai kepeää viihdettä ole.
 
Tai en nyt ole varma miten määrittelet sanan viihde?

Sam Cooken laulu on jumalaista, mutta musiikki turhan viihdettä tuolla Nightbeat levyllä.
 
Mun mielestä se on hyvin "blues" levy. Pieni kokoonpano taustalla, biisit pitkälti länsirannikon yökerhobluesia, josta Cooke itse diggaili. Älyttömän hieno levy, erityisesti "late night" tunnelmiiin.
 
Järjetön ero materiaalissa, sovituksissa ja tulkinnoissa, jos vertaa Night Beatia vaikka Cooken RCA Living Stereo - sarjan "Hits of the 50s" - albumiin. Se on "viihdettä", mun mielestä.