Joulupukki saattoi tuoda ainakin kaikille kilteille funkateereille George Clintonin muistelmateoksen 'Brothas Be, Yo Like George', mutta tässä pieni yhteenveto teille tuhmemmille.
Koska Georgen koulunkäynti jäi pintapuoliseksi, eräs Ben Greenman on jelppinyt oikeinkirjoituksessa. Hän onkin sopiva mies hommaan, sillä hän kirjoittanut kuvitteelliset funk-rock tähden muistelmat, muokannut Tsehovin novelleja nykyaikaan sopiviksi joten jälkitotuudellinen maailma on hänelle tuttua.
Georgen lapsuusvuodet kuluivat Virginiassa onnellisesti kedolla kirmaillessa ja puroissa kalastellen, mitä nyt vähän klaania peläten. Noin kymmenvuotiaana George pääsi sitten Ison Omenan viereen Newarkiin, jossa urakehitys johti perheen perustamiseen high schoolin viimeisenä vuotena ja Wham-O-yhtiön hula-hulavannetehtaan lapsityöosaston päälliköksi kunnes hän löysi kutsumuksensa hiusalalta.
Olen ymmärtänyt Georgen olleen erityisen pätevä hiusten suoristamisessa, mutta myös liike-elämä kiehtoi ja hän päätyi melko suuren parturiliikkeen osaomistajaksi. Hieman ihmetyttää köyhän repuusin mahdollisuudet pääoman hankintaan, mutta uskoakseni 'harmaa alue' on ollut aika laaaja käsite senaikuisissa neekerighetoissa ja hieman haiskahtaa siltä, että toimialue on ollut laajempi kuin pelkkä tupeeraaminen. Tätä kuvastaa kertomus siitä miten kassillinen väärenettyä rahaa ja sen levittäminen ei ollut mikään ongelma johtaja Georgelle. Musahommat kuitenkin olivat loppujenlopuksi tärkeämpiä ja kymmenkunta vuotta George joutui ponnistelemaan parturiköörinsä kanssa kunnes napsahti (Testify).
Koska kaikkille funkateereille ParliamentFunkadelicin musakuviot ovat tuttuja, ei niistä sen enempää. Sinänsä huvittaa tuo Georgen musiikin tekeminen, 'kirjoitin kaksitoista balladia Hawajinlomalla', julistaa miekkonen, joka ei soita mitään instrumenttia, mutta onhan sanoitusten rustaaminenkin oleellinen osa laulun kirjoittamista. Tämä selittänee sen, että kirjassa ei juurikaan puhuta itse musiikista, Isoa Ykköstä ei mainita ollenkaan. George kertoo vain, että yleensä Bootsy tai Bernie toivat instrudemon, sovittivat sen yhdessä Wesleyn ja Shiderin kanssa ja sitten George runoili ja konseptoi siihen päälle.
Georgehan oli varsinainen ideaimuri. Häneen tekivät vaikutuksen populaarikultturin huiput: Davy Crockett, Star Trek, Beatles, Grateful Dead, MC5, Däniken, Hair, Pink Floyd, Cream eli yllättävän valkolaista kamaa ghettoheebolle, mutta tuskinpa ilman tuollaista avarakatseisuutta mitään P-Funkia olisi kyennyt syntymään.
Joskus ihmettelin kuka on J. McLaughlin Handcuffsien krediiteissä. Epäilin, että brittikitaristi John olisi eksynyt sessioihin Breckerin veljesten vanavedessä, mutta tuo J. onkin Janet, jonka kanssa George kiinasi Los Angelesissa. Paistaessaan aamulla pannareita Georgelle hän oli mutissut itsekseen: "Motherfucker jumping up and down on me for free." ja Georgen mielestä se oli niin hassua että nimi palkkioksi tekijätietoihin. Ja sitten vielä Georgen bändikaverit kehtaavat haukkua häntä itsekkääksi ja ahneeksi.
Kirjan tarinat yllättävät maalaispojan siinä kuinka paljon rokkihenkilön nuppi ja kroppa kestävät erilaisia vahvempia nautintoaineita kuten LSD, piri, koka, hepo, quaaludet, crack, meskaliini, angel dust, PCP, alkoholi, tupakka ja lisänä vielä sukupuolitaudit, huono ravinto, valvominen ja meteli. Georgekin piiputteli Slyn kanssa crackiä kolmekymmentä vuotta, sai sydärin ja lopetti laakista. Ja vaarallisin tilanne Slylla huumehommmissa oli se kun koko kylppäri räjähti crackin kanssa touhutessa.
Kuten tiedämme Georgen musiikillinen anti Motor Booty Affairin jälkeen on ollut melko vaatimatonta ja kirjan loppuosa keskittyykin selvittämään erilaisia oikeusprosesseja, joihin liittyy Westboundin omistaja Armen Boladian ja minule uusi tyyppi Nene Montes, jonkilainen fiksaripersoona, joka järkkäili rahaa, huumeita, sopimuksia. George onkin varsin sydämistynyt näille kahdelle koijarille, jotka ovat vieneet Georgen ihan köyhäintalon portille.
Kirjasta olisikin jäänyt ihan symppisfiilikset, jos en olisi sattunut Judie Worrellin WOOniversalThruths-sivustolle
http://wooniversaltruths.bernieworrell.com/. Tuolta löytyy aika katkeraa tilitystä veli Georgen välistävedoista ja kaksinaamaisuudesta.
Kirjassa George tarinoi kuinka hän järkkäsi hyvänhyvyyttään Funkadelic-jäppisille autot rojalteista, Berniekin otti tarkkana kaverina Volvon. Judie Worrell taas kertoo kuinka autot haettiin pois muutaman kuukauden kuluttua maksamattomien kuukausierien vuoksi. Hänen mukaansa Armen Boladian, Nene Montes ja George yhdessä koijasivat muita p-funkkilaisia, mutta sitten Armen ja Nene jekuttivat pöllyissään olevalta Georgelta tämän osan saaliista. Mutta silti, jos George ilmaantuu Poriin, voisi isossa banderollissa lukea: "GIVE BACK THOSE MONIES, BROTHA GEORGE!!".
uusikaveri
HaloOfFlies
sub zero
Funkånaut
crimson12